Koiran kanssa kannattaa harrastaa, vaikka ei haluaisi kilpailla. Yhdessä tekeminen lujittaa koirasuhdetta ja tekee koira-arjesta sujuvampaa. Koirakoulujen harrastusryhmät täyttyvät nopeasti, kun perinteisen tottelevaisuuden rinnalle haetaan nyt tempputaitoja ja rentoa tekemistä.
Jos ainoa koiratouhu on lenkkeillä lemmikin kanssa kännykkä korvalla, parisuhde koiran kanssa kuivuu kasaan,” Camilla Leijona täräyttää.
Hän on pyörittänyt Vantaalla Koirakoulu Kompassia yli 20 vuoden ajan. Paikka lukeutuu Suomen ensimmäisiin koiraharrastuskeskuksiin.
Aluksi kursseja ja tilavuokrausta oli tarkoitus tarjota koiratarvikeliikkeen asiakkaille, lämpimiä treenitiloja kun ei silloin oikein ollut. Ryhmätuntien kysyntä kasvoi, ja tavaramyynti jäi toissijaiseksi. Nyt Camilla Leijona työllistää täyspäiväisesti itsensä, kolme kouluttajaa sekä joukon osa-aikaisia.
”Kaikille koirille eivät toimi samat niksit.”
Toisinaan Leijona toimii myös mentorina eläintenkouluttajan tai erikoiseläintenkouluttajan tutkintoon tähtääville ja ottaa vastaan tutkinnon näyttökoetilanteita. Kompassin kouluttajilta hän vaatii kokemusrepertuaaria, josta poimia yksilöllisiä ideoita asiakaskoirakolle.
– Me kouluttajat emme opeta asiakkaiden koiria vaan omistajia opettamaan koiriaan. Kaikille koirille eivät toimi samat niksit.
Koiran kanssa harrastaminen on muuttunut koiralähtöisemmäksi ja lajikirjo monipuolisemmaksi. Koira nähdään yksilönä, jonka hyvinvointiin panostetaan entistä enemmän. Tällä hetkellä suosittuja ovat koko lukukauden kestävät harrastuskurssit. Kouluttajalle se mahdollistaa uudenlaisen syvyyden työskentelyyn: Pidemmällä harrastuskurssilla kouluttaja oppii tuntemaan asiakkaansa entistä paremmin.
– Koiraharrastuksesta tulee myös omistajan viikon sosiaalinen piristysruiske.
Myös harrastamisen rakenteet ovat muuttuneet. Treenihalleja on noussut ympäri Suomea. Kiireisten on helpompi osallistua palvelumuotoisille kursseille, joihin ei liity talkootyövelvoitteita.
Kompassissakin enemmistö harrastajista on naisia, mutta myös miehiä näkyy, noin kolmannes kurssilaisista. Osa kursseista täyttyy pelkästään miehistä.
Yhteys kannattaa
Camilla Leijonan mukaan ratkaisevaa ei ole se, mitä lajia koiran kanssa harrastetaan. Tärkeintä on, että koira kokee onnistuvansa. Perusasiat, kuten katsekontakti ja kontaktin ottaminen ohjaajaan, ovat tärkeitä taitoja.
Hän muistuttaa, että suhde pentuun luodaan puuhaamalla. Hauska harrastaminen vahvistaa ja pitää yhteyttä yllä.
Kun koira oppii, että omistajan huomioimisesta seuraa sille palkkio, ihminen alkaa näyttäytyä sille kannattavana yhteistyökumppanina.
– Koira saa hyvää fiilistä ollessaan yhteydessä omistajaan.
Onnistumiset eivät ilahduta vain koiraa vaan myös omistajaa. Luottamus omaan osaamiseen kasvaa ihmiselläkin.
Camilla Leijona muistuttaa, että taitoja täytyy pitää yllä. Kurssi antaa työkalut, mutta vasta toistot arjessa opettavat koiraa hakeutumaan omistajansa puoleen ja ympäristö alkaa jäädä toissijaiseksi.
– Kun kommunikaatioväylä on auki, koira hakee omistajan kasvoja ja ohjeita myös kotona.
Silloin on helppo pyytää koira istumaan ja odottamaan rauhassa vaikkapa ruokakuppiaan tai lenkille lähtöä.
Kompassin kouluttaja Nadja Böckerman kertoo esimerkin omasta arjestaan. Hänen epävarmaa bordercollietaan hermostuttivat aikoinaan ihmiset sadeviitoissaan ja sateenvarjojen kanssa. Kun näitä ”epäilyttäviä” hahmoja tuli vastaan, Nadja pyysi koiraansa tekemään kursseilta tuttuja temppuja, käsikosketuksen tai pyörähdyksen.
– Oma kuplamme, eli tutut ja varmoiksi treenatut taidot, auttoivat koiraa siirtämään huomion jännittävästä asiasta yhdessä tekemiseen.
Vastaavasti koiraa voisi aktivoida lenkillä hypähtämään kivelle tai kiertämään lyhtypylvään. Nadja kutsuu tuota yhteisen tekemisen myötä syntyvää tilaa koirakon kuplaksi.
Hänen mielestään harrastamisen isoin anti onkin yhteistyön rakentaminen ja syventäminen koiran kanssa.
– Jee-fiilisten myötä koira on aktiivisempi omistajaansa kohtaan. Se kysyy katseellaan ja kuuntelee korvillaan.
Kilpaillen tai kisaamatta
Camilla Leijona suosittelee jokaiselle koirakolle vähintään pentu- tai arkitaitokurssia. Se edistää lemmikin hallittavuutta arjessa ja reissuilla. Niiden jälkeen voi kokeilla eri lajeja tai teemakursseja. Tärkeintä on, että touhu innostaa sekä koiraa että omistajaa.
Ihmiset usein jakavat harjoitukset tärkeisiin taitoihin ja ”pelkkiin temppuihin”. Koiran näkökulmasta tällaista eroa ei ole.
– Sivulle tulo ja hauska kieppi ovat sille tekemistä, joissa onnistuminen ja palkkio ratkaisevat.
Harrastustasoa voi aina muokata koiran kunnon ja rajoitusten mukaan. Esimerkiksi hajutyöskentely sopii kaikille koirakoille eikä vaadi erityistaitoja. Hiljattain Kompassin nosework-kurssilla aloitti 15-vuotias koira.
– Koiran aisteista hajuaisti viimeisenä, joten nenänkäyttö on fiksua aivojumppaa myös seniorille tai nivelrikkoiselle koiralle, Camilla Leijona vinkkaa.
Nadja Böckerman koirineen on voittanut viisi koiratanssin Suomen mestaruutta, Pohjoismaiden mestaruuden ja MM-joukkuehopeaa. Menestys on silti hänen mielestään vain kiva plussa – omistajalle.
– Kilpailen, koska tahdon näyttää, mitä hienoa koirani osaa. Se voi inspiroida muita, hän sanoo.
– Kisa voi olla tasontarkastus. Monia ne motivoivat säännölliseen harjoitteluun
Eläin ei maineesta ja mammonasta perusta. Nadjan bordercollie Muse on kortisonilääkityksellä eikä enää pääse antidoping-sääntöjen vuoksi koiratanssikisoihin. Omistaja kuitenkin jakaa kaksikon tanssitunnelmia ja temppuvideoita Musen tiktok-tilillä @bordercolliemuse.
Tunnetko jo nämä?
DOBO: Camilla Leijonan vuonna 2010 kehittämä laji. Koira ja ohjaaja tekevät lihaskuntoa ja tasapainoa kehittäviä jumppaliikkeitä yhdessä ja vuorotellen. Laji hyödyntää kuntosaleilta tuttuja tasapainotyynyjä ja puolipalloja. Koira taiteilee sen säkäkorkeuden mukaan valitun, ovaalinmuotoisen dobopallon päällä. Sopii kaiken tasoisille treenaajille ja kaikille terveille koirille.
KOIRATANSSI: Musiikin tahtiin sovitettu koiran ja ohjaajan oivaltava koreografia sisältää luovaa tottelevaisuutta, temppuja ja seuraamista. Esitys laaditaan koiran luonteen ja kunnon mukaan. Sopii kaikille koirille iästä ja koosta riippumatta. Inspiraatiota löytyy YouTubesta.
AGIDANCE: Jenni Siikasen vuonna 2019 kehittämä laji edistää koiran kehonhallintaa ja koirakon yhteistyötä. Saanut vaikutteita koiratanssista ja agilitysta: temppujen lomassa koira suorittaa mm. putkea ja hyppyjä. Sopii kaikille koirille pennusta senioreihin.
Harrastaminen on hauskanpitoa
Koronan aikaiset kokoontumisrajoitukset tulivat jäädäkseen Taitoa Tassuihin -koirakouluun. Yrittäjä Jenni Siikanen huomasi silloin, että maksimissaan neljän koirakon tunneilla keskittyminen on parempaa kuin aiemmin isommissa ryhmissä. Kouluttajalle jää aikaa yksilöohjaukseen.
Keskittymistä tarvitaan jo silloin, kun koira vasta oppii oppimaan. Lemmikki ei luonnostaan osaa toimia omistajan toivomalla tavalla vaan sitä ohjataan onnistumisiin oikea-aikaisella palkitsemisella. Keskittyneestä työskentelystä on hyötyä kaikkialla arjessa.
– Tiiviillä touhulla syvennetään koirakon kontaktia ja yhteyttä, Jenni Siikanen sanoo.
Eläintenkouluttajan ammattitukinnon suorittanut Jenni Siikanen on luotsannut helsinkiläistä koirakouluaan 15 vuotta ja työllistää monia freelancekouluttajia. Yrittäjä on huomannut, että nykypäivän harrastajaa motivoi yhä vahvemmin hauskanpito oman koiran kanssa.
Koirakoulun vakioasiakas Aura Rahikainen on käynyt koiriensa kanssa kursseilla yli kymmenen vuoden ajan. Vaikka taidot ovat kehittyneet harppauksin, kisoihin tai kokeisiin hän ei tahdo. Harrastamisen juju on kiva tekeminen yhdessä.
– Nautin, kun näen koirani nauttivan oppimisesta ja osaamisesta. Itse olen saanut kursseilta tukun uusia ystäviä.
Jenni Siikasta hymyilyttää. Hän on pannut merkille pienryhmien tiiviin hengen ja miten asiakkaat kannustavat toisiaan. Yhteishenki auttaa myös silloin, jos koira toilailee omiaan.
Koirat tietävät jo parkkipaikalla, mitä on luvassa ja tulevat harrastustunnille innokkaasti, häntä heiluen. Omistajille treenitunti voi olla viikon kaivattu kiireetön hetki koiran kanssa. Oma positiivinen mielentila tukee myös koiran oppimista.
– Myönteisiä tunteita on hyvä vaalia hektisessä arjessa. Koira oppii parhaiten positiivisesti vahvistamalla, Siikanen muistuttaa.
Kivijalka: tottelevaisuus
Agility on ollut suosittua jo pitkään eikä sen nousukiidolle näy loppua. Taitoa tassuihin -koulun tammikuussa alkaneet 12 agilitykurssia varattiin hetkessä loppuun.
– Ehkä vauhdikkuus vetää. Taitojen karttuessa hommassa tulee hiki niin ihmiselle kuin koiralle.
Myös rally-tokoon on ollut tunkua. Siinä rata suoritetaan kylttien määräämillä tehtävillä: ne sanelevat esimerkiksi asennonvaihtoihin, seuraamaan, pyörähdyksiin ja erilaisiin temppuihin.
”Perustottelevaisuus on joka koirakon kivijalka.”
– Rally-tokon monipuolisuus ja vaihtelevuus jaksavat innostaa aina uudelle kurssille treenaamaan, Jenni Siikanen tietää.
Perinteisen tottelevaisuuskoulutuksen suosio on Siikasen mukaan tällä hetkellä maltillisempaa, vaikka tokon taidot tukisivat sujuvaa arkea myös koulutuskentän ulkopuolella. Kursseilla harjoitellaan erilaisia tottelevaisuusliikkeitä ja kehitetään koiran sekä omistajan välistä yhteistyötä.
– Perustottelevaisuus on se joka koirakon kivijalka, jonka päällä voi sitten puuhailla muuta, Jenni sanoo ja korostaa, että tottelevaisuuden ei tarvitse olla vakavaa.
Kannustavassa ilmapiirissä laji on hauskaa tekemistä.
Koirakin keilaa
Espoolaisella Tiina Liljalla oli koulutettavanaan nuori koiraharrastaja, jolle piti kehittää uudenlaista haastetta. Niin syntyi idea koirakeilauksesta. Tiina Lilja otti lajin kokeiluun pentukursseilleen omistamassaan koirakoulu Lily’sissä vuonna 2008. Kokeilu sai innostuneen vastaanoton ja laji pääsi Lily’sin kurssivalikoimaan seuraavana vuonna.
Idea nojaa suoraan keilauksen sääntöihin. Koira lähetetään keilojen luo ja lasketaan, montako se kaataa kehollaan, tassuillaan tai kuonollaan. Koira saa tehdä vielä toisen keilauskierroksen ja sitten lasketaan pisteet. Tällaisia tuplalähetyksiä tehdään kymmenen sarjaa.
Yhteispisteet ratkaisevat voittajan.
– Koira saa itse päättää kaatotyylin. Mäyräkoira saattaa toimia pedantisti, vesikoira kaataa keilat sivuluisulla.
Tiina Lilja on käyttänyt koirakeilausta esimerkiksi naksutinkurssilla koulutustekniikan opettamisen apuna. Koiran lähettäminen keiloille edistää ajoitusta ja palkitsemista.
Hän ideoi, että keilaus voisi toimia pihapelinä tai vaikkapa yksityisissä koirapuistoissa.
– Aiemmin käytettyjä keiloja sai keilahalleista, mutta kun keilannostimet uusittiin, niitä ei enää poisteta niin paljon.
Pienille koirille sopivat vaikkapa lasten muovikeilat tai puiset mölkkykeilat. Markkinoilla on myös Noora Lagerstedtin lanseeraama Koirakeilaus-peli.
Juttu on julkaistu alun perin koiramme-lehdessä 2/26.
