Lemmikkien kanssa matkustaminen on globaalissa kasvussa. Reissutyöläiselle koira matkakaverina voi merkitä turvaa, juttukaveria sekä pelastusta hotellikuolemalta. Kolme liikkuvaa työtä tekevää koiranomistajaa kertoo, miten homma heillä sujuu.
JULIA BESHAR,
Rekkakuski & saksanpaimenkoira Jörö
”Moni on kehunut, että onpas sinulla komea apukuski”
”Jörö on kahdeksanvuotias uros ja melko eläväinen ja energinen tapaus. On ollut hauska huomata, miten se kuitenkin rauhoittuu auton kyydissä. Se makoilee rekan hytissä punkalla, nukkuu ja välillä katselee, että missäs nyt mennään. Se on aina innoissaan lähdössä mukaan.
Kuljetan työkseni nostureiden osia ja ajan päivätyössä enimmäkseen pääkaupunkiseudulla. Joskus työt venyvät, ja arkeani helpottaa, kun saan pitää koiran mukana töissä. Se on ihan mahtavaa – Jörö on mun paras ystävä.
Jöröstä on myös turvaa, erityisesti silloin, kun olen työmatkalla yöpynyt rekassa. Viimeksi ajoimme Norjaan ja pikkuisen jännitti nukkua yksin parkkialueella.
En koe joutuneeni tekemään mitään toisin tai jääneeni mistään paitsi siksi, että koira on matkassa. Kohtaamiset Jörön kanssa ovat aina olleet positiivisia kokemuksia. Moni on kehunut, että onpas sinulla erityisen komea apukuski. Reitilläni on pari sellaista työmaata, mihin ei saa viedä eläimiä lainkaan, ja niinä päivänä Jörö jää kotiin.
Koirat huomioidaan useimmissa kahviloissa ja vaikkapa laivoilla. Kun viime kesänä reissasimme Naantalista Ruotsiin, lemmikkihytissä oli pyyhe koiralle valmiina ja ulkokannella pissatuspaikka.
Olen aika kova stressaamaan asioista ja huomaan, että Jörön läheisyys helpottaa oloani, stressikierrokset laskevat. Tuntuu hyvältä, kun voin välillä rapsutella Jöröä ja jutella sille. Joskus alkuaikoina mietin, kannattiko mun tässä ammatissa hankkia koiraa ja että millainen kombo tästä vielä tulee. Päivääkään en ole katunut – niin hyvin olemme Jörön kanssa saaneet meidän elämämme rullaamaan.
Sitä piti vähän harjoitella, että Jörö oppi kulkemaan korkealle rekan hyttiin ja sieltä alas. Mennessä se kiipeää askelmat ja minä autan työntämällä sitä pyllystä. Poistuessa se laskeutuu puoliksi syliini ja autan sen maahan. Jörö painaa reilut 40 kiloa ja minä vain kymmenisen kiloa enemmän.”
ANTTI KETONEN,
Keikkaileva artisti & bichon frisé Armi
”Armi vetää markettiin, missä se pääsee koirakärryihin”
”Tämä vuosi menee vahvasti kiertueella uuden albumini kanssa. Koirani Armi oli sitä tehdessä tiiviisti mukana studiolla ja aina välillä se lähtee myös keikkamatkoille. Pakettiautossa Armi ei viihdy, mutta 15-metrisen bussimme kyydistä se tykkää. Kesähelteillä koiraa ei voi jättää bussiin, koska pysähdyksissä isokin auto kuumenee tukalaksi.
Armin kanssa kulkeminen on helppoa ja se rakastaa esimerkiksi kahviloita, missä se saa kytätä ohikulkijoita. Se saa usein myös huomiota ja herkkuja. Jos ihminen tulee juttusille, Armi tuijottaa heti silmiin ja sillä on virtaa kuin pienessä pitäjässä.
Meillä on kodit Turussa ja Helsingissä, ja Armi oppi nopeasti suosikkipaikat molemmissa kaupungeissa. Se oikein vetää sisälle K-markettiin, missä se pääsee koirakärryihin, ja kun lähi-Postimme oli vielä Helsingin Punavuoressa, Armi aina pyrki sinne, koska tiskiltä sai namin.
Armilla on sattumoisin myös reissuelämään sopiva elimistön rytmi eli sen ei koko ajan tarvitse päästä pissille. Ei se joka ulkoilulla välttämättä tee mitään, haistelee vain. Kun saavumme uuteen kaupunkiin, se tutkii innokkaasti paikallisten viestipalstat. Aamuisin se saattaa vedellä sikeitä puolille päivin.
Edellinen koiramme Elli kuoli 4,5 vuotta sitten. Halusimme vaimoni kanssa ottaa uuden bichon frisén mahdollisimman pian. Koira on meille todella tärkeä perheenjäsen. Se tuo elämään valtavasti iloa ja sen innokkuus kaikesta piristää myös meitä ihmisiä. Jos Armi on toisessa kodissa vaimoni kanssa, huomaan sen omassa fiiliksessäni heti.
Armille ei ole erityisesti tarvinnut opettaa matkustamista vaan se on sopeutunut liikkuvaan elämäntyyliimme luontevasti. Se asettuu helposti myös hotelleihin, kunhan mukana on namia ja ruokaa.
Viimeksi yövyimme Lahdessa, kun kävimme vaimoni kanssa katsomassa stand upia. Kun teimme lähtöä, Armi odotti puruluutaan sen näköisenä, että menkääs jo, minä vietän nyt vähän omaa aikaa.”
SIKKE JÄRVINEN,
Sairaalatarvike-edustaja & hovawartit Saaga ja Hilde
Uuteen paikkaan tullessa toistuvat tietyt rutiinit
”Ajan noin 60 tuhatta kilometriä vuodessa ja yövyn hotelleissa noin 50 kertaa. Aina, jos lähden yöksi pois kotoa, koirani tulevat mukaan.
12-vuotias Hilde on matkustanut yli 10 vuotta, ja Saaga nelisen vuotta. Sitä aloin totuttaa reissuelämään jo viisikuisena pentuna.
Sujuva arki perustuu hyvään, luottamukselliseen koirasuhteeseen ja se pätee myös matkaelämässä.
Kun saavumme uudelle paikkakunnalle, tietyt rutiinit toistuvat. Ensin vien tavarat hotelliin, sitten haen koirat autosta ja teemme pienen nuuskuttelu-ulkoilun ennen kuin asetumme huoneeseen. Siellä levittelen vaatteita ja koirien lelut merkiksi siitä, että tänään kotiudumme tänne.
Pois lähtiessä vien koirat ensimmäisinä autoon ja kannan vasta sitten tavarat huoneesta. Koirat tietävät, etten hylkää tai unohda niitä mihinkään.
Mielestäni yleinen asenne koiria kohtaan ei ole muuttunut, mutta se on muuttunut, että koiran kanssa liikkuvia on koko ajan tuntuvasti enemmän. Palvelut ovat mukautuneet ja reagoineet siihen, ja koirat huomioidaan yhä useammissa paikoissa ja erilaisin tavoin.
Lemmikkimyönteisiä hotelleja on nykyään paljon ja monissa niistä koiravieras saa herkkuja, lelun tai jopa ruokapussin. Turun Radissonissa vastaanoton henkilökunta teetti aikoinaan t-paitoja, joissa oli heidän omien koiriensa kuvat. Se oli minusta suloista ja viesti siitä, että myös tiskin takana oli ”koiraihminen”. Omat koirani tietävät jo, minkä hotellin vastaanotossa niille tarjotaan namia, ja joskus ne ovat innoissaan loikanneet melkein tiskille.
Koirien mukanaololla on iso merkitys omalle hyvinvoinnilleni. Työpäivän jälkeen tulee lähdettyä pitkälle lenkille enkä jää vain huoneeseen makoilemaan. Usein huhuilen paikallista treeni- tai lenkkiseuraa Suomen Hovawart ry:n tai someryhmien kautta. Mahdollisuuksia on paljon, tarvitaan vain vähän verkostoja ja omaa aktiivisuutta. Ilman koiria ja näitä kohtaamisia passivoituisin iltaisin ihan eri tavalla töitä tekemällä.
Minulla on etukortti, jolla koirani saavat usein majoittua ilman lisämaksua. Pakkaan niille mukaan ruokaa, herkkuja ja ruokakupit – treenikamat kulkevat aina autossa mukana.
Kun lähden työtapaamiseen, koirat jäävät hotellihuoneeseen, ja laitan niistä ilmoituksen oveen. Usein kysyn koirista kerrossiivoojilta, mutta koskaan ei ole tullut sanomista häiriöstä.
Kun palaan huoneeseen, koirat yleensä hyppäävät alas sängyltä sen näköisinä, että ’joko tulit, olisimme vielä jatkaneet päivänokosia’.”
5 lemmikkieläintä
on uuden EU-lainsäädännön mukaan enimmäismäärä, jonka yksityisautossa saa kuljettaa siirtyessään maasta toiseen. Jos matkustaa useamman kuin viiden lemmikkieläimen kanssa, on pystyttävä todistamaan, että lemmikit osallistuvat kilpailuun, näyttelyyn tai urheilutapahtumaan (esimerkiksi esittämällä ilmoittautumistodistus), ja että lemmikit ovat yli kuuden kuukauden ikäisiä.
Jos aiot matkustaa koiran kanssa tai hankkia koiran ulkomailta, tutustu lemmikkieläinten maahantuloa koskeviin vaatimuksiin huolellisesti etukäteen. Tietoa maahantulon ehdoista saa Ruokaviraston ja Tullin verkkosivuilta.
