Vihdoinkin koiranäyttelyyn!
Tuurin näyttelyn turvallisuusohjeet hyväksyttiin ennen kuin maakunnan kokoontumisrajoitukset poistuivat kesäkuun alussa. Etelä-Pohjanmaa on koronan suhteen nyt perustasolla ja näyttelytoimikunta on panostanut vahvasti turvalliseen tapahtumaan. (Kuva: Erja Pekkala )
Parhaillaan Tuurin Kyläkaupan kupeessa pidettävä koiranäyttely kerää pitkästä aikaa yhteen talkoolaiset ja näyttelyharrastajat. Suuri hinku on päästä koronatauon jälkeen näyttelyihin, sen todistavat kolmetuhatta Alavudelle koiransa ilmoittanutta harrastajaa. Molempina päivinä MiljoonaKoirassa arvostellaan koiria 17:ssä kehässä.
Marja-Liisa Jokinen valmistautuu aamulla kehätoimitsijan töihin. – Vähän on ollut ikäväkin näyttelyitä, viimeksi olin loppukesällä kehätöissä. Mutta kaksi kotona olevaa metsästyskoiraa ovat pitäneet huolen siitä, että syksy ja talvi kuluivat nopeasti ilman näyttelyitäkin. Tänään kehässämme on pieniä luokkia, eli ei taida tulla isoja ihmisryppäitä. Eiköhän tästä koronaturvallisesti selvitä, Marja-Liisa tuumii.
Tiina Räisänen sanoo olevansa loistotuulella: – Yhtään ei haitannut, vaikka piti herätä puoli kolmelta aamulla! Ponkaisin saman tien ylös, ei mitään ongelmia, Tiina nauraa. – Rajoitukset alueella eivät tunnu yhtään hankalilta, onhan tähän jo totuttu muussakin elämässä. Mutta jännitettiin kyllä, kuinka käy; etenkin kun elokuun Joensuut peruttiin viime viikolla, olimme loppuun asti huolissamme päästäänkö tännekään.
Marja-Liisa Jokinen valmistautuu kaksipäiväiseen kehäsihteerin pestiin. – Aikaa edellisestä keikasta on yli puoli vuotta. (Kuva: Erja Pekkala)
– Näytteilleasettajia informoitiin kiitettävän tarkasti näyttelykirjeessä. Seurasin myös facebookin päivityksiä, kertoi Tiina Räisänen. (Kuva: Erja Pekkala)
Kesäkuun toisena viikonloppuna Alavudella pidettävään näyttelyyn otettiin koronarajoituksien vuoksi enintään 1500 koiraa per päivä. Sallittu koiramäärä täyttyi paljon odotuksia aiemmin. Kun ilmoittautuminen maanantain ja tiistain välisenä yönä 27. huhtikuuta kello 00:00 aukesi, oli varttituntia myöhemmin ilmoittautumisia kertynyt jo yli 800. Sunnuntain maksimikoiramäärä täyttyi jo kolmantena ilmoittautumispäivänä, eikä kauaa mennyt, kun koko 3000:n koiran määrä oli täynnä.
Tuurin näyttelysihteeri Sari Ylipelkonen totesi, että tavalliseen näyttelyyn verrattuna on liikkuvia osia ollut nyt monta kertaa enemmän.
– Voin vain huokaista, kuinka helppoa ennen olikaan järjestää koiranäyttely! Tänä vuonna jouduimme ensin puntaroimaan, voidaanko koko tapahtumaa edes pitää. Saatuamme vihreää valoa piti seuraavaksi päättää koiramäärä. Kuinka monta ihmistä voi koronaturvallisesti olla näyttelypaikalla samaan aikaan? Sitten alkoi tautitilanteen seurailu omassa ja naapurimaakunnissa, lupahakemusten lähettely sinne, tänne ja tuonne – byrokratiaa oli valtavan paljon.
– Kehätoimitsijoista monet ovat itsekin aktiivisia näyttelyharrastajia. Heilläkin on kotona koira, joka olisi kiva ilmoittaa näyttelyyn. Ehkä siksi oli tavallistakin työläämpää saada kehähenkilökunta kasaan, ihan viime päiviin asti sitäkin on työstetty.
Näytteilleasettajille lähetettiin koronaturvallisuutta tukevat, hyvin yksityiskohtaiset ohjeet näyttelyn sujumiseksi, tärkeimpänä kehotus eteläpohjalaisittain ilmaistuna: ”Pestähän käret verellä” eli käsien vedellä pesua suositeltiin. Käsidesejä, pesu- ja vesipisteitä on sijoitettu pitkin näyttelyaluetta. Osallistujilta toivottiin myös oma-aloitteisuutta: toimikunta ei voi jakaa kaikille ilmaisia kasvomaskeja ja käsidesitkin kuluvat loppuun, joten eipä haittaisi jos osallistujilla olisi sellaiset omasta takaa.
Koiran kanssa toivotaan saapuvan vain yhden henkilön, ja poistumaan kehotetaan heti, kun koira on arvosteltu loppuun. Sisääntuloportilla päivystävä Veikko Lempinen sanoo, että ihmiset noudattavat kuuliaisesti ohjeita. – Kaikki on sujunut mukavasti. Tästä portilta porukka jakautuu kahteen eri suuntaan, ja poismenoportti on sitten vielä erikseen.
– Meidän täytyy toimia viranomaisilta saatujen ohjeiden mukaisesti, turvallisuusohjeita ei voi jälkikäteen päivittää, Sari Ylipelkonen Tuurin näyttelytoimikunnasta huomauttaa. (Kuva: Erja Pekkala)
Sisääntuloportilla päivystävä Veikko Lempinen sanoo, että ihmiset noudattavat kuuliaisesti ohjeita. – Toiveena oli yksi ihminen per koira, ja hyvin on toiminut. (Kuva: Erja Pekkala)
Näyttelykirjeessä muistutettiin tärkeästä asiasta: ”Kehissä ei kätellä, eikä halailla”. Hiekkakentän vaihtuminen asfaltiksi harmittaa varmasti monia. Alueella on yhtä aikaa koiranäyttelyn kanssa tivoli, joten koirille jäi normaalia vähemmän tilaa.
– Kun selvisi ettemme saa hiekkakenttää, ajattelimme ensin levittää asfalttikentälle kivituhkaa. Säätiedotukset ovat kuitenkin luvanneet viikonlopulle vesisadetta, joten kivituhkalillun sijaan lienee turvallisempaa toivoa sitä sadetta. Jos se ei tule, olemme varautuneet kastelemaan eli jäähdyttämään asfalttia. Telttojen pystyttäminen on asfaltin vuoksi mahdotonta, mutta eipä niitä koronaturvallisuuden vuoksi olisi tahdottu muutenkaan, Sari Ylipelkonen mainitsee.
Näyttelyluettelo löytyy vain sähköisenä ja sen voi ladata puhelimelleen. Näyttelykirjeessä todettiin, että suomalaiset ovat mukavuuksiin tottunutta näyttelykansaa. – Varautukaa olemaan väljästi ja poistumaan kun koira on arvosteltu loppuun. Ylimääräistä tavaraa ei kannata raahata, sillä näyttelypäivä ei tule olemaan niin pitkä, kuin se tavallisesti voisi olla. Kannattaa siis miettiä, tarvitseeko mukaan ottaa yhtä paljon tavaraa kuin yleensä kesäiseen näyttelypäivään on tapana ollut.
Sari Ylipelkonen tunnustaa, että pitkän näyttelytauon jälkeen on ollut ikävä kehiin. – Mutta tämän työrupeaman jälkeen ikävä on kyllä vähän laantunut. Joskus meinasi usko loppua, kun aina vain tuli uutta pohdittavaa. Näytteilleasettajille piti järjestää eri sisääntulot ja ulosmenot, teltat piti kieltää, monenmoisia turvallisuusohjeita piti pohtia. En minä tällaista kaivannut, sellaista norminäyttelyä on ikävä.
Mutta oliko tässä jotain hyvääkin, mistä voisi ottaa opiksi? – Heti tulee mieleen koiramäärän rajoitus. Tiesimme jo hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisajan päättymistä, kuinka monta koiraa on tulossa. Sehän helpottaa valtavasti tuomarisihteerin töitä. Koiria tuli tuhat enemmän kuin Tuurissa normaalivuosina on ollut, joten tuomarilista meni tietysti uusiksi.
1500 koiraa per päivä on kyllä hieno koiramäärä kansalliseen näyttelyyn. – Kyllä siihen syynä on tämä mennyt näyttelytauko, ihmisillä oli ikävä näyttelyitä, Sari arvelee.
Seuraavan kerran Suomessa näyttelykehään pääsee vasta kuukauden päästä, kun heinäkuun toisena viikonloppuna järjestetään Oulun kv- ja nord-näyttelyt sekä joitain ryhmä- ja erikoisnäyttelyitä.
Tuurin näyttelyn tulokset löytyvät Showlinkin verkkosivuilta, ryhmäkilpailuita ei järjestetä.
– Tämähän on kuin vapaapäivä, kun pääsee taas näyttelyyn. Ei ole ajankäyttöongelmia ollut, vähän oli jopa ikävä näyttelyihin, tunnustaa yhtenä tuomarina toimiva Paavo Mattila. (Kuva: Erja Pekkala)
Eveliina Rintamäki Alajärveltä iloitsee, kun pääsee nuoren koiran kanssa harjoittelemaan kehätouhua. – Kovasti olen odottanut tätä, vihdoinkin päästään kehään. (Kuva: Erja Pekkala )
