Jari Tervo on huomannut, että koiran kanssa eläessä pienilläkin teoilla voi olla yllättävän pitkä jälkivaikutus. Ainakin jos toinen osapuoli muistaa ne täydellisesti.
Ukko tietää täsmälleen, millä hän saa isän liikkeelle. Yhdellä sukalla.
Olen huolimattomasti heittänyt sen farkkujen ja t-paidan päälle, mistä se on vierähtänyt lattialle. Ukko viihtyy usein isän makuuhuoneessa, vaikka kaihtimet olisivat alhaalla ja estäisivät näköalan korttelipihalle. Hän on tarkistamassa, löytyisikö lattialta vapaata riistaa.
Jos riistaa on saatavilla, Ukko poimii sen ja rientää olohuoneeseen sukka voitonriemuisasti suussa. Näin isän saa liikkeelle. Ukko tykkää siitä, että hän vetää sukkaa itään ja isä länteen. Hän voi vetää sukkaa myös etelään, kunhan isä vetää sitä pohjoiseen. Ukko käyttää hampaitaan, isä kättään.
1960- ja 1970-luvulla televisiossa pyöri suosittu mainos, jossa kaksi terrieriä taistelee sukasta. Yhtenäiskulttuurin aikana kaikki tunsivat mainoksen lentävän lauseen: Sidoste-sukka kestää. Edes terrierit eivät saaneet sukkaa rikki.
Kesken taistelun Ukko tipauttaa
sukan eteensä ja istahtaa muka
miettimään omiaan.
En aavistanut 1960-luvun pikkupoikana pääseväni vanhana miehenä toiseksi terrieriksi taistelemaan sukasta olohuoneessamme.
Kesken taistelun Ukko tipauttaa sukan eteensä ja istahtaa muka miettimään omiaan. Hänen tarkoituksensa on hämätä isää yrittämään sukan sieppausta. Tähän päivään mennessä isä ei ole päihittänyt Ukkoa nopeudessa. Ukko sieppaa sukan ja perääntyy muutaman askeleen ja pudottaa sen uudestaan nähdäkseen, onko isä ottanut opikseen.
Ei ole. Taas se yritti taas siepata sukan.
Ukon tulkinta sukka-asiasta on kirkas: isä ehdottomasti haluaa mitellä sukasta. Hänhän tämän aloitti. Miksi hän muuten olisi heittänyt sukan lattialle? Silloin kun hän ei halua kiistellä sukasta, hän laittaa sen farkkujen ja t-paidan päälle. Ukko pitää myös siitä, miten antaumuksellisesti isä näyttelee kiireistä juuri silloin, kun taistellaan sukasta. Taksi on muka tilattu.
Ukossa mutkikkainta on hänen suora johdonmukaisuutensa. Annoin Pikku-Ukolle pentuaikana kerran triitin kiitokseksi siitä, että hän oli tervehtinyt ystävällisesti vastaan kävellyttä sattumanvaraista kansalaista. Siitä lähtien Ukko on tervehtinyt kaikkia vastaantulijoita Katajanokan kulmilla ja vaatinut sen jälkeen palkkiotaan.
Nykyisin Ukko vain muistuttaa
isää tämän vapaasta tahdosta.
Isä on kertonut kansalaisille, että Ukko on erittäin ihmisrakas, siksi hän heiluttaa häntäänsä tuntemattomille. Ihmisrakas kuulostaa myös paremmalta kuin triittirakas. Ja kun kansalainen kysyy, heiluttaako Ukko häntäänsä kaikille vastaantulijoille, isä vastaa, ettei tietenkään, vain harvoille ja valituille. Silloin kaikki jatkavat matkaansa hyväntuulisina.
Ukko ei itse vaatinut palkkiota. Isä antoi makupalan vapaasta tahdostaan. Nykyisin Ukko vain muistuttaa isää tämän vapaasta tahdosta. Ja jos Ukko tervehtii kahteen kertaan kolmenkymmenen sekunnin sisällä samaa kansalaista, joka ei ole vielä ehtinyt jatkaa matkaansa, niin isän kuuluu käyttää vapaata tahtoaan kaksi kertaa triittitaskulla. Se on vain loogista.
Ukko syntyi huhtikuun neljäntenä päivänä vuonna 2020. Kun hänelle valittiin nimeä, tulin katsoneeksi kalenteria. Hänen syntymäpäivänään vietti nimipäiväänsä Ukko. Tämäpä sattui. Pidin draamallisesta ristiriidasta: pienestä koiranpennusta, jolla olisi vanhan miehen kutsumanimi. Sain poikamme Kallen puolelleni, joten vaimoni Katin oli hyväksyttävä nimi.
Ukko hallitsi muinoin säitä, erityisesti ukkosta, satoa ja hedelmällisyyttä. Mikael Agricola runoili Ukon hedelmällisyysjuhlista. Suomennan Agricolaa, koska nykylukijasta hänen tekstinsä vaikuttaa kännitekstarilta: ”Ja kun kevätkylvöjä kylvettiin / silloin Ukon malja juotiin. / Siihen haettiin Ukon vakka / niin juopui sekä Piika että Akka.”
Meidän Ukkomme on modernisoitu versio itsevaltiaasta. Hän kammoaa Ukon ilmaa. Ukon nimeä valittaessa minulla ei käynyt lainkaan mielessä Ukko ylijumalaa tuoreempi jumalhahmo, jonka saa Ukosta hieman lyhentämällä: UKK.
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Koiramme-lehdessä 5/2026.
