Yksikin rähinöitsijä lenkillä on liikaa
Tällaista pitäisi olla lenkkeily koiran kanssa. Ei huolta kenelläkään samalla polulla kulkevalla. (Arkistokuva: Aino Pikkusaari)
Jos joku yhdistää ja myös erottaa meitä koiranomistajia, niin koiran lenkitys tietenkin. Tyylejä ja tottumuksia riittää kuin karvanlaatuja eikä yhtäläisyyksiä ole sen enempää käytetyissä varusteissa, valituissa reiteissä saati kulkutavoissakaan.
Kun päästään ovesta pihalle ja siirrytään itse asiaan, tassua tossua toisen eteen -ulkoiluun, niin tulee vastaan yleistettäviä totuuksia. Nimenomaan vastaan, sillä harva meistä saa nauttia lenkeistä ypöyksin turkkitoverinsa kanssa.
Jo kotinurkalta kääntyessä pitää olla varuillaan. Myös niissä tapauksissa, joissa oma turre ei ota kantaa toisiin kulkijoihin. Koiran kanssa liikkuessa vaara törmätä ongelmiin ilman omaa syytä on todellinen.
Harmittavat ja vaarallisetkin tilanteet ovat sitä paitsi lisääntyneet. Yllättävää tämä ei ole, koska koirien määrä kasvaa. Lisäksi vain murto-osa koiranomistajista hallitsee talutettavansa kaikissa tilanteissa, vaikka hanakasti toisin väitetään.
Tämä on huomattu myös vakuutusyhtiöissä ja eläinlääkäreillä. Esimerkiksi LähiTapiolan tuoreen tiedotteen mukaan koiraa ulkoilutettaessa tai muuten sen kanssa peuhatessa on sattunut tänä ja viime vuonna merkittävästi enemmän korvattavia tapaturmia kuin keskimäärin aiemmin.
Samassa tiedotteessa eläinlääkäri Eva Kaisti huomauttaa katukuvassa näkyvän nykyisin paljon ongelmakäyttäytymistä. Kaistin mukaan juuri remmikäyttäytymisessä ja myös pennun sosiaalistamisessa on puutteita.
Näissä tapauksissa kyseessä taitavat olla tavalliset kotiturret, joiden kanssa eniten kävellään kodin läheisyydessä. Kun siirrytään harrastuspaikoille, retkipoluille tai yleisötapahtumiin, yhteiskunnallinen käyttäytyminen kohenee silmissä.
Erinomainen osoitus osaamisesta näkyi syyskuisena sunnuntaina suositulla kansallispuiston vaellusreitillä. Polulla oli ruuhkaa ja koiria huomattavan paljon, jokasorttia. Kuuden tunnin lenkin aikana ei kuultu eikä nähty yhtään rähähdystä, murinaa saati kiinnikäymistä. Ongelmayksilöt oli ehkä jätetty kotiin tai niiden omistajaperheet hakeutuvat muualle ulkoilemaan.
Ennakointia pidetään yleensä hyvänä tapana liikenteessä. Tämä pätee nykyisin sataprosenttisesti koiralenkeillä. On viisaampaa väistää ajoissa, kun jo kaukaa näkee ison koiran hyppivän tasajalkaa ja metelöivän korvat lukkoon samalla, kun taluttaja näyttää hädin tuskin pysyvän pystyssä.
Pienetkin penit rähjäävät, mutta usein omistaja ratkaisee tilanteet nappaamalla koiran syliinsä. Lepertelyn määrä kertoo, miten hyväksyttävänä omistaja koiransa käyttäytymisen pitää.
Paljon vaikuttaa se, miten koiraa taluttaa. Jos koira on esimerkiksi valjain tai hihnalla kiinni taluttajan vetovyössä tai pyörän vetotelineessä, koiralle jää hyvin vähän mahdollisuuksia selvitä vaarallisista kohtaamisista tai puolustautua. Rytäkässä on lenkittäjäkin vaarassa saada osumia.
Koiran kanssa ulkoilun pitäisi olla mitä miellyttävintä ja iloisinta liikuntaa. Saa kulkea luonnossa, poluilla tai kaduilla parhaan tassukaverinsa kanssa. Hymyillä vastaantulijoille ja jäädä ehkä hetkeksi vaihtamaan kuulumisia, miten uusi ruoka onkaan maistunut tai vieläkö on punkkeja näkynyt.
Meidän kaikkien koiranlenkittäjien tulee huolehtia tassutoverimme hyvästä käyttäytymisestä ulkoillessa. Yksikin vahinkotapaus on liikaa ja usein vastuuttoman koiranpitämisen seurausta.
