Koirankoulutus jäänyt piiloon korttelitaluttajilta
Aktiiviharrastajat tietävät, minne mennä kouluttamaan koiriaan, mutta kotikoirien omistajat voisivat tarvita hieman apua löytääkseen palvelut. (Kuva: Birgit Halkio)
Koiran kouluttamiseen ei tarvita suuria suunnitelmia, ainakaan jos ei suorilta käsin ole tavoitteena valloittaa maailmantason kilpakenttiä. Kotitarpeiksi mukavaa tassuttelijaa koulivalle koira ja talutin ovat hyvä lähtökohta. Kun lisäksi on hieman tietoa hyväksi havaituista menetelmistä ja kiinnostusta raivata aikaa päivittäiseen projektiin, taidot voivat kasvaa nopeasti.
Moni koiranomistaja sanoo, että kun jaksaa ensimmäisen vuoden tehdä töitä, niin vaivannäköä saa kiittää koko koiran loppuiän. Yhtenä päivänä huomaa, että kodissa asuu helposti hoidettava ja kauniisti käyttäytyä lemmikki, joka lisäksi on kaikin puolin yhteiskuntakelpoinen kodin ulkopuolellakin. Itselleen saa antaa ansaitut kehut, kun koira tulee kutsusta luokse, ei kisko eikä rähjää talutettaessa ja tarvittaessa pysyy luotettavasti paikoillaan.
Isoksi avuksi koulutusta aloittavalle ovat yhdistykset ja yksityiset kouluttajat. Omasta kaveripiiristäkin voi saada koottua täsmäryhmän koulutustueksi. Internet tietenkin tarjoaa yllin kyllin aineistoa ja apua, mutta ainakin noviiseille kasvokkain tapaamiset ovat vailla vertaa.
Ylläesitetyt näkökulmat ovat tuttua puhetta koiraharrastajille, mutta eivät välttämättä lainkaan korttelitaluttajille, lemmikkinsä kanssa lähinnä kevyttä lenkkeilyä harrastaville koiranomistajille.
Aktiiveille tilat, välineet ja kouluttajat ovat perusliittymiä, joista ollaan valmiita maksamaan käypä hinta ja kulkemaan pitkiäkin matkoja. Sen sijaan muille pelkkä alkeiskurssi voi olla työläs tavoite, jos siihen pitää varata matkoineen ilta viikossa. Myös kustannukset saattavat olla kynnyskysymys. Viisikymppiä ei ole kaikille normaali kertamaksu.
Kun enemmistö suomalaisista koiranomistajista takuuvarmasti pitää koiraansa lemmikkinä ilman lajitavoitteita, niin juuri tälle joukolle pitäisi olla tarjolla helppoja ja edullisia tilaisuuksia opettaa koiralleen riittävän hyvät käytöstavat.
Olisiko mahdollista, että ilmiselviä koulutustarpeita täydennettäisiin julkisin palveluin? Kunnat kartoittaisivat yhteistyössä paikallisten koiratoimijoiden kanssa oman toimialueensa tilanteen ja miettisivät ratkaisut. Kunta voisi tarjota kenttiä, joihin on lupa mennä vaikka tiettyinä päivinä viikossa koirien kanssa. Kunta voisi myös sopia yhdistysten tai yritysten kanssa teemapäivistä tai lyhytkursseista, joiden osallistumismaksut eivät hirvitä.
Ahkerat harrastajat löytävät kyllä paikkansa ja aikansa, mutta leppoisasti kotikorttelia kiertävät koiranulkoiluttajat eivät välttämättä ole edes kuulleet mistään koulutuksista, saati alan toimijoista. Viikonloppuisinkin koiraansa ulkona käyttävät kohtaavat paljon varmemmin itsensäkaltaisia kävelijöitä kuin hybridiharrastajia: nehän ovat piilossa metsissä, hikoilemassa kentillä tai juoksemassa näyttelykehissä.
Joitakin kunnallisia kursseja on jo tarjolla kansalais- ja työväenopistoissa. Niiden kulta-aika on juuri käsillä, kun uuden lukukauden ohjelmat julkaistaan yleensä elokuun aikana. On myös kuntia, jotka ovat tarjonneet yhdistykselle ilmaisen tai edullisen kentän ja vastapalvelukseksi yhdistys tarjoaa muun muassa pentukursseja. Näin on esimerkiksi Järvenpäässä. Yleisiä kenttiäkin on joitakin.
Tietoa koirapalveluista on usein löydettävissä kuntien ja kaupunkien kotisivuilta. Esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa ja tehty kattavat raportit palveluista. Käytännössä eniten on satsattu koira-aitauksiin, jopa niin hyvin, että paikoin aidattujen ulkoilutuspaikkojen tarve alkaa olla täytetty. Nyt voisikin alkaa olla aika puhua julkisten kenttien ja koulutustarjonnan puolesta. Kurssit olisi myös hyvä saada nykyistä näkyvimmiksi. Joku yhdistys voisi vaikka kokeilla korttelikoulutuksia yhteistyössä kunnan kanssa.
