Joidenkin arvioiden mukaan jopa 90 % kilpahevosista kärsii mahahaavasta. Diagnoosi tehdään perinteisesti tähystyksellä, joka on eläimelle raskas tutkimusmenetelmä: iso eläin joutuu paastoamaan, se kuljetetaan klinikalle ja rauhoitetaan. Kokonaisuus lisää stressiä, joka usein on mahahaavan juurisyitä.
Tähän kierteeseen toivotaan nyt apua koirilta, kuten amerikanstaffordshirenterrieri Lotalta. 2,5-vuotias energinen amstaffi on kesällä valmistunut hajueskarista ja opettelee parhaillaan laboratoriotasoisen hajutunnistustyöskentelyn perustekniikkaa. Sen hallitessaan Lotta voi osallistua muiden hajukoirien kanssa uuteen tutkimukseen, jolla selvitetään, pystyisikö koira haistamalla tunnistamaan hevosella mahahaavan.
”Toiveet ovat korkealla.”
Tutkimushanketta johtava bioanalyytikko ja tohtorikoulutettava Ria Malminen uskoo, että koira kyllä pystyy. Hänellä on missio koiran hajuaistin valjastamisesta terveyden ja tieteen hyötykäyttöön.
– Tutkijana minun pitää olla objektiivinen enkä oikeasti vielä tiedä, pystyykö koira tähän. Sen hajuaisti kuitenkin tunnetaan jo niin kyvykkääksi, että toiveet ovat korkealla.
Malminen on työskennellyt laboratoriohoitajana ja tuntee laboratorioanalyysien luotettavuusprosentit – pikatesteistä puhumattakaan. Kun koronaa testattiin nenään työnnettävillä tikuilla, ne näyttivät tulosta epävarmasti ja usein vasta siinä vaiheessa, kun ihminen oli oireillut jo päiviä.
– Minä koulutin silloin oman koirani koronahaistajaksi. Olen konkreettisesti nähnyt, miten koira ilmaisi tartunnasta kolme päivää ennen oireiden alkamista, Malminen muistelee.
Nenä, tuo mysteerielin
Koiran potentiaalia hämmästelee myös amstaffi Lotan omistaja, Ella Haapiainen. Hän innostui tutkimusaiheesta, koska on itsekin ”heppahulluja”. Idea tuli alun perin Ellan ystävältä, Kristiina Alangolta, joka on hevosten luonnonmukaiseen ruokintaan perehtynyt ruokintaohjaaja.
– Kun Kristiina kertoi ideastaan, ilman muuta olin kiinnostunut. Tuntuu huikealta, että voisin olla koirani kanssa tekemässä jotain näin merkityksellistä hevosille ja ehkä myös ihmisten terveydelle.
”Alan vasta käsittää, miten kyvykäs koiran nenä on.”
Ella oli tiennyt, että koiran hajuaisti on verraton, mutta hajutyöskentely on saanut hänet katsomaan koiransa puuhia uusin silmin.
– Aiemmin ajattelin, että lenkillä nuuskiessaan Lotta ikään kuin lukee paikallislehteä. Mutta siellähän aukeaa kokonainen maailma. Alan vasta käsittää, miten kyvykäs koiran nenä on, oikea mysteerielin.
Nyt Lotan tapa nuuskutella, kuopia ja lipaista nenäänsä haistellessaan on saanut omistajan mielessä merkityksen.
– En ole koskaan ajatellut, mitä eleet tarkoittavat. Niillä Lotta oikein pölläyttää ja pyöräyttää hajumolekyylejä nenäänsä. Nykyään pyrin olemaan häiritsemättä sitä puuhassa, missä se on ylivertainen.
Hajueskarissa koirien lisäksi onkin koulutettu myös omistajia: ymmärtämään koirien nenänkäyttöä, limbistä järjestelmää, hajutyöskentelyn tekniikkaa sekä koiran palkkaamista ja ohjaamista. Ella on rakentanut kotiinsa hajuratoja ja pysäyttänyt lähipuistossa vastaantulijoita pyytääkseen heiltä hajunäytteitä Lotan treenejä varten.
– Osa on katsonut vähän pitkään, kun olen ojentanut ihmisille steriilejä vanulappuja ja pyytänyt heitä hinkkaamaan hajuaan niihin. Useimmat ovat kuitenkin suostuneet. Vain pari miestä kieltäytyi epäröidessään, miten heidän anonymiteettinsa varmistetaan, Ella kertoo.
Arjessa tapahtuvien harjoitusten lisäksi Ella ja Lotta ovat viettäneet yhden viikonlopun kuukaudesta kurssilaisten yhteisessä valmennuksessa. Oppiminen on yksilöllistä ja etenee koiran tahdissa.
– Välillä mennään kaksi askelta eteenpäin, yksi askel taaksepäin ja sitten kolme eteenpäin. Tässä edetään ihan sen mukaan, miten koira sekä omistajan taidot kehittyvät.
Lotta itse ei tiedä olevansa mukana yliopistotutkimuksessa. Sen näkökulmasta sillä on nyt emäntänsä kanssa uutta yhteistä puuhaa ja kiinnostavia hajuhommia, joista se saa palkan eli vinguttaa tennispalloa. Ella ja muut ihmiskurssilaiset sen sijaan eivät saa minkäänlaista korvausta.
– Tämä on meille vapaaehtoishommaa, ihan sydämen asia. Minä lähdin mukaan intohimosta hevosiin ja halusta tehdä hyvää, kun siihen kerran tuli mahdollisuus.
Kansainvälistä ja kaupallista potentiaalia
Jos mahahaavatutkimuksessa aikanaan päästään tavoitetulokseen, osallistujat voivat kehaista olleensa mukana tieteellisessä läpimurrossa. Mikäli koira pystyy haistamaan hevosen mahahaavan, tutkimuksella on huomattava kansainvälinen merkitys ja kaupallinen potentiaali.
Siksi hämmästyttää, että tutkimuksen rahoitus on ollut tiukassa. Tutkija Ria Malminen on esimerkiksi ostanut näytteenottovälineitä omalla rahallaan viedäkseen hanketta eteenpäin.
– Hajukoiratutkijana törmään usein siihen, ettei työmme liity riittävän selkeästi mihinkään yhteen tieteenalaan.
Mihin tutkimuksella sitten käytännössä pyritään? Ria Malminen toivoo, että Suomeen rakennettaisiin reservi hajutunnistekoiria, jotka voidaan nopeasti opettaa tunnistamaan uusi kohdehaju. Malmisen toivekuvassa eläinlääkärit toimittaisivat näytteitä hänen työpaikalleen Helsingin yliopiston DogRisk-ryhmän laboratorioon. Siellä, hallituissa olosuhteissa, testikoira haistamalla tunnistaisi mahahaavasta kärsivän hevosen näytteet.
– Villeimmissä haaveissa hajutunnistekoira voisi käydä hevostalleilla nuuskimassa hevosia. Tuohon työskentelytapaan liittyy paljon enemmän häiriötekijöitä, mutta kyllä sekin varmasti mahdollinen on. Samaan tapaan tullikoirat nytkin työskentelevät onnistuneesti ärsykkeiden keskellä lentokentillä ja satamissa, Ria Malminen miettii.
– Oma haaveeni voisi olla toteutettavissa nopeastikin, parissa kolmessa vuodessa. Talleilla työskentelyn mahdollistamiseen menisi muutama vuosi kauemmin.
Lue seuraavaksi: Vaikeimmissa vatsavaivoissa apua haetaan ulosteensiirrosta
