Koira saattaa liikkuessaan ja matkaillessaan saada tuliaisina ikäviä ulkoloistartuntoja. Niistä monia voi onneksi ennaltaehkäistä lääkityksin.
Koirat matkustavat ja liikkuvat kanssamme yhä useammin ja laajemmalle ja niitä myös tuodaan maahamme aina vain enemmän. Tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Seppo Saari kertoo, että koirien ulkoloisrintamalla on tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosikymmenen aikana.
– Muutoksen syynä ovat lähinnä puutiaisten ja muiden ulkoloisten häätöön käytetyt pitkävaikutteiset lääkkeet. Niiden teho voi kestää useita kuukausia, jopa vuoden.
Tämä on kohtalokasta niille ulkoloisille, jotka viettävät koko elämänsä koirassa. Siksi vielä vuosituhannen alussa varsin yleiset täit ja väiveet alkavat olla uhanalaisia. Myös syyhypunkki ja takavuosien hittiparasiitti nenäpunkki ovat häviämässä, ja karvatuppi- eli sikaripunkki on sekin harvinaistunut.
Näiden loislajien ahdinkoa lisää se, että useimmat niistä ovat erikoistuneet koiran parasiiteiksi, eikä luonnoneläimissä ole niille sopivia isäntäeläimiä, joissa lajit säilyisivät loishäätölääkkeiden ulottumattomissa.
Suomalaisten koirien ulkoloishäätö onkin nykyisin pitkälti puutiaishäätöä.
– Ja koska puutiaisten häätö edellyttää useiden kuukausien lääkitystä, käytännössä samalla hoituvat muutkin ulkoloistartunnat, Saari mainitsee.
Tiedosta kohdemaan riskit
Ulkomaille suuntaavaa Seppo Saari kehottaa selvittämään kohdemaan riskit etukäteen. Keski-Euroopassa on esimerkiksi puutiaislajeja, joita ei meillä tavata.
– Ulkomaille matkatessa kannattaa panostaa puutiaisten häätöön ja niiden levittämien sairauksien estämiseen, hän painottaa.
Eurooppalaisista puutiaisten välittämistä sairauksista koiralle ikävin on babesia-alkueläimen aiheuttama, punasoluja hajottava vakava sairaus.
”Välimeren maissa esiintyvä ruskea koiranpunkki on löytänyt oman lokeronsa suomalaisista sisätiloista.”
– Sitä levittää muun muassa dermacentor-puutiainen, jota meillä ei esiinny. Myös kirput ovat tavallisia tuliaisia ja niiden vastustus onnistuu samoilla lääkkeillä kuin puutiaishäätökin.
Mitä etelämmäs Euroopassa matkaa, sitä valppaammin tulisi huomioida hyttysiä ja muita vertaimeviä hyönteisiä karkottava lääkitys.
– Verta imevät hyönteiset voivat toimia esimerkiksi sydänmatojen (dirofilaria immitis) ja leishmania-alkueläinten lähteinä.
Matkustelun ja tuontikoirien mukana voimme saada Suomeen yksittäisiä uusien loisten tartuntoja.
Fakta
Tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Seppo Saari muistuttaa, että vaikka ulkoloislääkkeet ovat turvallisia koiralle, niillä voi olla haitallisia ympäristövaikutuksia.
Loislääkityksen jäämiä voi säilyä koiran ulosteessa jopa kuukausia. Kerää koiran kakat ja karvat pois luonnosta ja laita ne sekajätteeseen. Muuten lääkettä voi päätyä vesistöön tai lintujen pesänpehmusteisiin.
Toimiiko lääke?
Loislääkkeiden tehon puute voi johtaa terveysriskeihin. Lääkkeitä käytettäessä pitää punnita niiden hyödyt ja riskit. Tarkkaile hoidon jälkeen, toimiiko lääke odotetusti. Tehon puutteesta voi kertoa se, että eläimessä on lääkityksestä huolimatta merkkejä loisista. Tehottomuudesta ja haittavaikutuksista tehdään ilmoitus Fimeaan tai valmisteen markkinoijalle. Kaikki ilmoitukset kerätään EU:n tietokantaan, ja maailmanlaajuisesta tietomassasta voidaan havaita merkkejä esimerkiksi loisten kehittämästä vastustuskyvystä eläinlääkkeelle.
– Usein näillä loislajeilla ei ole elämisen ja lisääntymisen edellytyksiä Suomessa, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan yllättäjiä. Esimerkiksi Välimeren maissa esiintyvä ruskea koiranpunkki, koiranpuutiainen (rhipicephalus), pitää lämpimästä ja kestää hyvin kuivuutta, ja se on löytänyt oman ekologisen lokeronsa suomalaisista sisätiloista.
Monenkirjavia seurauksia
Ulkoloisista voi koitua koiralle monenlaisia seurauksia. Tavallisimpia tartuntoihin liitettyjä ongelmia ovat paikallinen ärsytys, kutina, raapiminen ja ihotulehdukset.
– Erityisesti kirppujen allergisoiva vaikutus on hyvin tunnettua. Toistuva altistus kirpuille voi johtaa kirppuallergiaan, joka on globaalisti edelleen yksi merkittävimmistä ihosairauksista koiralla, Seppo Saari tietää.
Ulkoloisilla on merkittävä rooli toimiessaan useiden tartuntatautien kuljettajina, vektoreina. Osa näistä taudeista, kuten sydänmatotauti, babesioosi ja leishmanioosi, voi olla koiralle hengenvaarallinen.
Milloin kannattaa lääkitä?
Seppo Saaren mukaan suojautumiskeinot tulisi valita kohdattavan riskin mukaan.
– Ulkomaille matkustaessa pitää huomioida erityyppiset loisriskit eli ulkoloiset, sisäloiset ja vertaimevät hyönteiset. Tehon saavuttamiseksi joudutaan ehkä käyttämään useita lääkevalmisteita.
Hän muistuttaa, että lääkitys tulee aloittaa hyvissä ajoin ennen mahdollista altistusta, ja sopivimmasta lääkityksestä kannattaa keskustella oman eläinlääkärin kanssa.
Kestää muutamia vuorokausia ennen kuin ihon pinnassa vaikuttavien ulkoloislääkkeiden, kuten punkkipantojen ja paikallisvaleluliuosten, suoja kattaa koko koiran ihon.
Suomessakin esiintyy paikoin niin puutiaistiheitä alueita, että lääkitysvaihtoehdoksi kannattaa valita systeemisesti vaikuttavan lääkkeen ja ihon pinnalla vaikuttavan karkottavan lääkkeen yhdistelmä.
– Jos puhutaan puutiaisten häädöstä Suomessa ja puutiaisvälitteisten sairauksien ennaltaehkäisystä, on tärkeää valita lääke, joka tappaa punkit nopeasti ja pitää lääkitystä yllä koko punkkikauden. Eteläisemmässä Suomessa tämä tarkoittaa jopa seitsemän kuukauden lääkitystarvetta, Saari suosittelee.
Onko lääkkeistä haittaa?
Monissa maailman kolkissa kirppu- ja punkkiongelmat ovat ympärivuotisia ja koirat ovat käytännössä lähes jatkuvalla lääkityksellä. Voiko tästä olla koiralle haittaa?
Saari mainitsee, että nykyiset lääkkeet ovat hyvin siedettyjä.
– Toki koira voi reagoida lääkkeeseen yksilöllisesti. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat paikalliset ihoreaktiot lääkityskohdassa tai ohimenevät oksentelu- tai ripulioireet tablettilääkkeiden yhteydessä. Nykyisillä aineilla lääkitys onnistuu useimmilla koirilla ongelmitta.
Ulkoloiset aiheuttavat vakavia tauteja
Borrelioosi
on borreliabakteerin aiheuttama infektio, joka tarttuu puutiaisen puremasta ja esiintyy 5–10 prosentilla tartunnan saaneista koirista. Bakteerin siirtyminen vaatii aikaa, eli puutiaisen pitää olla koirassa vähintään 24 tuntia. Koiralla voi olla veressään vasta-aineita eli se on saanut tartunnan, mutta ei välttämättä ole sairastunut. Tartunnasta voi tosin myöhemmin kehittyä krooninen borrelioosi.
Borrelioosi aiheuttaa kuumeilua, raajasta toiseen kiertävää ontumista ja huonovointisuutta sekä häiriöitä munuaisissa. Samantyyppisiä oireita liittyy muihinkin sairauksiin. Verinäyte ei aina anna ehdottoman luotettavaa tulosta.
Sydänmato
on pääasiassa koiria mutta myös muita lihansyöjiä infektoiva sukkulamato. Loinen (angiostrongylus vasorum) elää keuhkovaltimoissa ja sydämen oikeassa kammiossa.
Loista esiintyy etenkin Länsi-Euroopassa ja Brittein saarilla, myös Kanadassa. Koira saa tartunnan syötyään loisen toukkia sisältävän etanan tai kotilon. Väli-isäntinä toimivat myös sammakot ja linnut.
Sydänmadoista kärsivä koira väsyy helposti ja sillä on kuivaa yskää. Tartunta aiheuttaa sydänvikaa, maksakirroosia ja nesteen kertymistä vatsaonteloon. Infektio voi olla täysin oireeton, mutta kroonistuessaan se voi johtaa jopa kuolemaan.
Babesioosi
eli koiran punatauti on verisairaus, jonka aiheuttaa punasoluissa elävä babesia-alkueläin. Se lisääntyy jakautumalla punasoluissa. Tautia levittävät tietyt puutiaislajit. Puutiaisen tulee olla kiinnittyneenä ainakin pari vuorokautta ennen kuin infektio voi siirtyä. Itämisaika on 10–21 vuorokautta.
Koiralla babesioosin tavallisin oireista on anemia, vaikeimmillaan voi kehittyä shokki. Krooninen muoto ilmenee kuumeiluna, laihtumisena ja uneliaisuutena.
Leishmanioosi
esiintyy Suomessa vuosittain yksittäistapauksina lähinnä tuontikoirissa. Sen aiheuttaa infektoitunut hietasääski (phlebotomus) imiessään verta koirasta. Tälle sairaudelle tyypillistä on pitkä itämisaika; oireet voivat alkaa vasta viikkojen kuluttua tartunnasta ja itämisaika voi olla jopa seitsemän vuotta.
Leishmanioosia sairastavalla koiralla tavataan ihomuutoksia etenkin korvien ja naaman alueella, kuumeilua sekä sisäelinten suurentumista.
Ihonalismato
Evira, nykyinen Ruokavirasto, raportoi vuonna 2014, että Suomessa oli ensimmäisen kerran todettu ihonalismato-loistartunta (dirofilaria repens) Romaniasta tuodussa koirassa. Kyseessä on koirien ja muiden lihansyöjien loinen, joka kehittyy ihon alla ja vapauttaa toukkia verenkiertoon.
Loinen on hiljalleen levinnyt Etelä-Euroopasta pohjoiseen.
Koiralla todettua tartuntaa ei välttämättä voi kokonaan parantaa.
Entä ympäristöseikat? On tutkimuksia, joissa mainitaan kirppulääkkeiden haittavaikutuksista vesistöihin ja yhdistetään loislääkkeet linnunpoikasten kuolemiin. Pitäisikö koiranomistajan kantaa näistä huolta?
Seppo Saari sanoo, että tämä on tärkeä osa nykyistä eläinlääketiedettä.
– Uskon, että tämä aihepiiri on lähivuosina vilkkaan tutkimuksen kohteena. Ulkoloislääkkeet on onnistuttu kehittämään koiralle turvallisiksi, mutta niiden vaikutuksista on vaikeaa – ehkä mahdotontakin – kitkeä pois haitallisuus ulkoloisten sukuisille eliöille ympäristössä. Lääkkeiden mahdolliset ympäristövaikutukset arvioidaan lääkkeen rekisterivaiheessa.
Paljon uivalle koiralle sopii ympäristön kannalta paremmin ulkoloislääkitys kuin punkkipanta tai paikallisvaleluliuos.
Hän lisää, että ympäristövaikutusten kartoitus on merkittävästi tiukempaa, kun lääke rekisteröidään tuotantoeläimille, koska niille annetaan usein massalääkityksiä.
– Koiria lääkitään yksilöinä, joten ympäristövaikutusten katsotaan jo lähtökohtaisesti olevan vähäisiä. Jokaisen koiranomistajan on kuitenkin hyvä tiedostaa, että ulkoloislääkkeet ovat erittäin toksisia monille luonnossa – maalla sekä vedessä – eläville niveljalkaisille.
Siksi lääkkeitä tulisi käyttää vain tarpeeseen ja pyrkiä estämään niiden päätyminen ympäristöön.
Niinpä esimerkiksi paljon uivalle koiralle sopii ympäristön kannalta paremmin ulkoloislääkitys kuin punkkipanta tai paikallisvaleluliuos.
– Lääkepakkauksen käyttöohjeita tulee aina noudattaa tarkasti, tähdentää Seppo Saari.
Muista myös madotus
Kun koira palaa matkoiltaan Suomeen, sille pitää tavallisimmin antaa heisimato- eli ekinokokkilääkitys. Lääkityksen antaa eläinlääkäri 1–5 vuorokautta ennen Suomeen saapumista. Jos matkustelu on jatkuvaa, lääkitystä voidaan ylläpitää uusimmalla se säännöllisesti enintään 28 vuorokauden välein. Säännöt vaihtelevat maittain, joten varmista aina etukäteen kohdemaatasi koskeva ohjeistus Suomeen palaamiseksi.
Lääkitystä käytetään ensisijaisesti ekinokokki-heisimatojen (echinococcus multilocularis) häätämiseen suolistosta. Loinen voi aiheuttaa vaarallisen taudin myös ihmiselle. Lääkityksen tarkoitus on suojata lemmikkiä ja ihmistä tartunnalta.
Kyseessä on maahantulovaatimus, jota kaikkien on noudatettava. Ekinokokki on vaarallinen loinen, joka voi ihmiseen tarttuessaan aiheuttaa vakavia sairauksia. Lääkitys on osa koiran hyvinvoinnin turvaamista, varsinkin jos koira matkustaa alueille, joissa ekinokokkitartunnan riski on korkea.
Ihminen voi saada loisen vaikkapa napsiessaan suuhunsa saastuneita mustikoita metsässä. Kyseessä on siis kansanterveydellinen suoja, josta meillä ei ole varaa lipsua.
Juttu on julkaistu alun perin Koiramme-lehdessä 4/2026.
Juttua on muokattu 25.6.: poistettu maininta hermosto-oireiden yhteydestä borrelioosiin koiralla, päivitetty lääkitystarpeen maininta matkoilta palaamiseksi Suomeen – ekinokokkoosilääkitystä ei tarvita, jos koira palaa Suomeen suoraan Norjasta.
