Kupsutusta, kirputusta, karvanlähtöä. Kiusallisiin iho-oireisiin löytyy monenlaisia syitä. Eläinlääkäri Viivi Kangaskoski luennoi metsästyskoirien yleisimmistä ihosairauksista Jalostuspäivillä tammikuussa.
Vaikka metsästyskoirilla iho-ongelmat ovat hiukan harvinaisempia kuin muilla roduilla, eivät nelijalkaiset jahtikaverimmekaan ole niille immuuneja. Koirien ihosairauksiin erikoistunut eläinlääkäri Viivi Kangaskoski on kuitenkin varovainen sanoissaan, kun hän vertaa metsästysrotuja muihin hännänheiluttajiin.
– Oman kokemukseni mukaan metsästyskoirilla esiintyy keskimääräistä vähemmän ihosairauksia, mutta osittain tämä voi johtua myös alidiagnosoinnista. Jos metsästyskoira viettää suuren osan ajastaan tarhassa, ehkä sen kutinoita ei tule seurattua yhtä tarkalla silmällä kuin sisäkoiran rapsuttelua, Kangaskoski pohtii.
Eivätkä metsästyskoiratkaan ole yhdestä puusta veistettyjä: esimerkiksi noutajilla erilaiset ihosairaudet ovat olleet selvästi lisääntymään päin. Suositun labradorinnoutajan yleisimpiä terveysongelmia ovat erilaiset iho-ongelmat, kuten atopiat (atooppinen dermatiitti) ja allergiat.
– Mielestäni muidenkin metsästyskoirien ihosairaudet ovat lisääntyneet edellisten viiden vuoden aikana – tosin ilmiön takana voi olla myös tietoisuuden lisääntyminen. Vastaanotolle osataan hakeutua matalammalla kynnyksellä kuin ennen.
Kun Jyväskylässä, Eläinklinikka Metsossa työskentelevä Viivi Kangaskoski saa potilaakseen iho-oireista kärsivän metsästyskoiran, on rotu useimmin suomenajokoira, itäsiperianlaika tai karjalankarhukoira. Harmaat norjanhirvikoiratkaan eivät ole ihopotilaiden joukossa harvinaisuuksia.
Hankittua?
Satunnaisesta korvantaustan kuopsuttelusta ei tarvitse olla huolissaan, mutta jos rapsuttelu alkaa olla intensiivistä ja säännöllistä, kannattaa koiran iho ottaa tarkempaan syyniin.
Jos koira on ollut äskettäin läheisissä tekemisissä kettujen tai supien kanssa, se on saattanut saada niiltä kapitartunnan. Kapin eli syyhyn aiheuttaa mikroskooppisen pieni koiran syyhypunkki, joka tarttuu joko eläinten välisessä suorassa kosketuksessa tai välillisesti. Yleisin syy metsästyspystykorvien ja luolakoirien iho-oireisiin ovat juuri syyhypunkit, joskin syyhypunkkia useammin luolakoiran saattelee vastaanotolle jokin fyysinen trauma tai metsästystilanteessa saatu purema.
Kapin oireet alkavat yleensä muutaman viikon kuluttua tartunnasta. Tyypillisin ensioire on voimakas kutina ja karvanlähtö sekä kiivas rapsutus. Alkuvaiheen punainen ja näppyläinen ihottuma muistuttaa usein nokkosrokkoa.
Syyhyä hoidetaan reseptilääkkeillä, mutta jotta vaiva ei uusisi saman tien, on koiran ympäristön perusteellinen puhdistus tärkeää. Kosteassa ja viileässä ympäristössä syyhypunkki voi säilyä hengissä jopa viikkoja, mutta kuivassa ja kuumassa saunassa vain tunteja.
”Kova kutina on täysin verrattavissa krooniseen kipuun.”
Huoneenlämmössä, ilman kosketusta isäntäeläimeen syyhypunkki elää noin viikon. Koska syyhy tarttuu helposti, on myös sairastuneen koiran kanssa läheisissä tekemisissä olleet muut koirat syytä lääkitä, sillä tartunta voi toisinaan olla myös oireeton.
Kutinan lisäksi ihosairauksien yleisiä oireita voivat olla esimerkiksi toistuvat iho- ja korvatulehdukset, ihon punoitus, koiran paha haju, tassujen nuoleminen tai kirputtaminen, ruskeaksi värjäytyneet vaaleat kynnet tai karvattomuus.
Vai perittyä?
Taipumus atopiaan, ruoka-aineallergioihin tai -yliherkkyyteen on vahvasti perinnöllinen. Viivi Kangaskosken kokemuksen mukaan atopia ja allergiat ovat tavallisin syy esimerkiksi suomenajokoirien ja noutajien iho-oireisiin.
Myös muut kuin varsinaiset ihosairaudet voivat aiheuttaa ikäviä iho-oireita. Tällainen vaiva on esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka oireena voi esiintyä karvanlähtöä, iho- ja korvatulehduksia sekä ihon tummumista ja hilseilyä.
– Joillakin noutajapotilaillani on esiintynyt kilpirauhasesta johtuvia iho-oireita. Mikäli ihosairauden syyksi epäillään perinnöllistä alttiutta, ei tällaisesta sairaudesta kärsivää koiraa ole syytä käyttää jalostukseen, Viivi Kangaskoski muistuttaa.
Ennen pennun hankintaa kannattaa uhrata aikaa ylipäätään rodun mutta ennen kaikkea oman pennun lähisuvun terveystietojen selvittämiseen. Jos vanhemmilla, niiden sisaruksilla tai vanhempien aikaisemmissa pentueissa on ollut tavallista enemmän atopiaa, allergiaa tai ruokayliherkkyyttä, hälytyskellojen olisi syytä soida. Ja vaikka lähisuku olisi terve, voi geenilotossa silti käydä huono tuuri.
Ruoka-aineyliherkkyyden syyn selvittäminen voi olla työlästä, mutta se kannattaa. Tarkemmin sanottuna oireiden syyn selvittäminen ja koiralle sopivamman ruokavalion etsiminen on välttämätöntä, jotta potilaan kärsimykset saadaan loppumaan.
– Kova kutina on täysin verrattavissa krooniseen kipuun, joten sitä tulee hoitaa ja selvittää sen perimmäinen syy, Viivi Kangaskoski painottaa.
– Kaulurin käyttö ehkäisee kyllä esimerkiksi tassujen nuolemisen, mutta ei poista koiran kurjaa oloa. On turhaa myös jatkaa esimerkiksi toistuvien korvatulehdusten paikallishoitoja vuodesta toiseen. Sen sijaan on pyrittävä selvittämään vaivan syy ennaltaehkäisyä unohtamatta. Eli herkästi eläinlääkärille, eikä pitkittää oireiden seurantaa kotona.
Ehkäise ja tarkkaile
Terveen koiran turkki, niin kutsuttuja ”turkkirotuja” lukuun ottamatta, ei välttämättä kaipaa säännöllistä pesua.
Atoopikon tilanne on toinen. Hoitoon vaikuttaa, onko atoopikolla paksu turkki vai lyhyt karva, mutta suuri osa ihosairaista tarvitsee säännöllisiä pesuja erityisshampoilla sekä erilaisia tukiravinteita iholle.
Jos koira on paksukarvainen vesipeto, on turkin huolellinen kuivaus osa vaivojen ennaltaehkäisyä. Varsinkin tottumattomana liiallinen kylmässä vedessä uiminen voi aiheuttaa kivuliaan tulehdustilan, vesihännän, jota voi torjua paitsi hyvällä harjoittelulla, myös pitämällä koira harjoitusten välillä lämpimänä.
– Vesityöskentelyssä oleville on nykyään tarjolla paljon vaihtoehtoja kuivaamiseen ja lämmön lähteeksi. Kylmyyden torjunta on otettava huomioon esimerkiksi seisojilla ja noutajilla mutta myös kuivalla maalla esimerkiksi ajokoirilla, joilla on lyhyt turkki, Viivi Kangaskoski muistuttaa.
Ulkokoiralle hyvä tarha on sellainen, jossa pohja pysyy kuivana ja josta löytyy riittävä suoja sääolosuhteita vastaan. Kopin on oltava, rotu ja turkin laatu huomioon ottaen, riittävän lämmin ja ilmanvaihdoltaan sellainen, ettei koppiin kerry kosteutta. Homehtunut koppi on aina terveysriski, ja joskus myös kopin pehmusteet voivat aiheuttaa koiralle iho-oireita.
Mitä aiemmassa vaiheessa iho-oireille saadaan oikea diagnoosi, sitä paremmin hoidossa voidaan onnistua.
Juttu on julkaistu alun perin koiramme-lehdessä 2/2026.
