Katri Ristimäen ja bordercollie Hipan nousu huipulle alkoi, kun Hippa alkoi kelpuuttaa namit ja pallot palkoiksi, eikä muuttanut mieltään enää seuraavissa treeneissä. Näin syntyi koirakko, joka loistaa nyt rally-tokoradoilla.
Katri Ristimäki ja bordercollie Hippa viilettivät viime lokakuussa Itävallassa järjestetyissä rally-tokon MM-kisoissa neljännelle sijalle. Kaksikko oli mukana myös voittamassa joukkuekultaa neljän muun suomalaiskoirakon kanssa. Lisäksi he nappasivat FCI CASIROB -palkinnon, joka myönnetään MM-joukkueratojen parhaalle koirakolle.
Kysyimme Katrilta, minkälainen tie hänellä ja Hipalla on ollut MM-areenoille ja mikä on heidän yhteistyönsä salainen ainesosa.
Miten sinun ja Hipan yhteinen harrastustaipale sai alkunsa?
Olin treenannut aikaisemmin tokoa Hipan kanssa, se antoi hyvän pohjan rally-tokon aloittamiseen.
Milloin tiesit, että Hipasta voisi tulla huippukilpuri?
Vuonna 2022 minusta alkoi tuntua, että laji sopisi Hipalle ja että sillä voisi olla edellytyksiä huipulle. Samana vuonna voitimme rally-tokon SM-kisoissa voittajaluokan sadalla pisteellä ja kuukautta myöhemmin starttasimme MES-luokassa sadan pisteen tuloksella. Kolmen mestariluokan kokeen jälkeen Hippa valioitui ja sai RTK4-koulutustunnuksen. Vuonna 2023 osallistuimme ensimmäistä kertaa SM-kisoihin ylimmässä luokassa – ja voitimme Suomen mestaruuden.
Millaiset fiilikset sinulla oli ennen ensimmäistä suoritusta Itävallan MM-kisoissa?
Olin keskittynyt ja halusin näyttää, mitä osaamme. Jännitin tätä suoritusta kaikkein vähiten, jännitys nousi vasta finaaliradalla.
Miltä tuntui, kun saitte CASIROBin eli parhaimman koirakon sertifikaatin?
Olin niin häkeltynyt, etten uskonut sen olevan edes totta, että juuri me olimme maailmanmestaruuskisoissa joukkueratojen parhaat.
Mikä oli kisassa haastavinta?
Pitkä automatka Itävaltaan oli raskas. Onneksi pääsimme perille ajoissa ja saimme levättyä ennen kisaa. Itse kisassa linjaukset radalla olivat paikoittain minulle haastavia, samoin temmon säilyttäminen samana. Hampaankoloon jäi se, etten huomannut oman kulkuvauhdin muutoksia. Joukkueen kanssa olemme vitsailleet, että vaikeinta tässä lajissa on käveleminen.
Millainen Hippa on kotona verrattuna kisatilanteeseen?
Hipalla on monta puolta ja se on hyvin ailahtelevainen. Pelkkien treenien perusteella ei uskoisi, miten erilainen se on muissa tilanteissa. Kotona se pääasiassa nukkuu itsekseen. Välillä se haluaa huomiota ja silloin se painaa nenän kiinni jalkaani saadakseen silityksiä tai vaikkapa sohvan alle päätyneen lelun.
”Yhdessä vietetty aika vahvistaa hyvää suhdetta, jota tarvitaan kisakehissä.”
Miten Hippa on kehittynyt vuosien aikana?
Hipalla on hetkiä, jolloin se on aktiivinen ja jaksaa treenata hetken. Sen jälkeen se nukkuu mieluusti. Nuorempana nämä aktiiviset hetket eivät aina osuneet yksiin ryhmätreenien kanssa. Agility- ja tokoharjoituksissa Hippa saattoi maata kyljellään, eikä sitä ollut helppo saada nousemaan ylös. Yritin myös herättää treenikateutta harjoittelemalla toisen koirani kanssa Hipan ollessa samalla kentällä, mutta se ei toiminut lainkaan.
Treenit alkoivat edetä, kun aloin harjoitella itsekseni silloin, kun Hippa oli aktiivinen. Annoin sen valita mieluisan lelun, ja pystyimme treenaamaan pienen hetken kerrallaan. Nyt Hippa on 7-vuotias, ja sillä on yhä hetkiä, jolloin se on vastaanottavainen treenille – ja toisaalta aikoja, jolloin treenaaminen ei kannata.
Miltä teidän tyypillinen treeniviikkonne näyttää?
Käymme treenaamassa Itä-Helsingin Agilityharrastajien hallilla yleensä kolmesti viikossa, pääasiassa kahdestaan, välillä myös treenikavereiden kanssa. Kotona treenaamme päivittäin tekniikkaa tai jumppaamme.
Miten valmistaudutte kisoihin?
Valmistaudumme niin, ettemme tee mitään päivään pariin – ei pitkiä lenkkejä, eikä juurikaan treeniä. Jotkut bordercolliet tarvitsevat vauhdikkaammat treenit ja pitkän lenkin ennen kisoja, Hipan valmistautuminen on päinvastaista. Sen pitää levätä hyvin, jotta se on optimaalisessa vireessä.
Mikä on ollut tärkein oivallus Hipan kouluttamisessa huipputasolle?
Tärkeintä on ollut oivaltaa, millä palkalla Hippa milloinkin motivoituu parhaiten. On pitänyt myös rakentaa koiralle sopivat rutiinit ja keksiä, millä se virittyy treeniin ja kisatilanteeseen. Tärkeää on ollut opettaa Hipalle aktiivisuutta ja tunnistaa, millaiset tilanteet tuottavat sille onnistumisen kokemuksia. Herkkä koira ei välttämättä kestä, jos jäät sekunniksi pohtimaan, palkatako vai ei. Nykyään Hippa on optimistisempi ja se pystyy uuteen toistoon, vaikka sitä ennen olisi tullut joku virhe. Se myös palkkautuu nykyään hyvin nameilla ja pallolla.
Mitä Hipassa on sellaista, mikä tekee siitä huipun tähän lajiin?
Se on tarkkaavainen, kuuntelee ohjausta herkästi eikä yleensä tarjoa omia variaatioita. Se on rallyssa vakaa eikä nosta kierroksia, vaikka viereisellä kentällä olisi esimerkiksi agilitytreenit.
Mikä on teidän yhteistyönne salainen ainesosa?
Minulla kesti kauan oppia tuntemaan tämä erikoislaatuinen koira, mutta sitten aloimme ymmärtää toisiamme ja sovimme luonteiltamme tiimiksi. Yhdessä vietetty aika vahvistaa hyvää suhdetta, jota tarvitaan kisakehissä.
Mitä haluaisit sanoa harrastajille, jotka haaveilevat MM-tasosta?
Uskokaa omaan tekemiseenne. Tämä laji on välillä kovin pienestä kiinni ja hyvällä osaamisella kaikki on mahdollista.
Mitä vinkkejä haluaisit antaa aloittelevalle harrastajalle?
Anna koiralle mahdollisuus onnistua. Huomioi ennen treenejä asiat, jotka vaikuttavat koirasi treenivireeseen ja huolehdi, että koiralla on kivaa. Lyhytkin hyvä treeni vie eteenpäin. Treenatkaa kotona usein, pienessäkin tilassa saa harjoiteltua tekniikkaa. Tärkeintä on nauttia tekemisestä yhdessä tiiminä!
Juttu on julkaistu alun perin koiramme-lehdessä 2/2026.
