Kääpiösnautseri on moneen menoon soveltuva ja kätevän kokoinen kaveri, joka sopii niin perhekoiraksi kuin aktiiviselle harrastajalle. Vaikka omaa tahtoa löytyy, on käppänä silti koulutettavissa. Turkinhoito vaatii viitseliäisyyttä ja näyttelyturkin ylläpito taitoa.
Kääpiösnautseri on saksalainen rotu, joka kuuluu FCI-ryhmään 2. Rotu polveutuu suokoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Snautseria muistuttavia veistoksia ja maalauksia on esiintynyt jo 1400-luvulla, mutta rodun varsinainen esiinmarssi oli Frankfurtin koiranäyttelyssä vuonna 1899. Siellä kääpiösnautseri esiintyi ensimmäisen kerran omalla rotunimellään. Aiemmin se tunnettiin karkeakarvaisena pinserinä.
Kääpiösnautserin alkuperäinen käyttötarkoitus oli hävittää jyrsijöitä ja toimia maatilojen pihavahtina. Karkea karvapeite oli säänkestävä ja helppohoitoinen, ja parta suojasi jyrsijöiden puremilta.
Kymmenen suosituimman joukossa
– Suomen ensimmäiset rekisteröidyt kääpiösnautserit tulivat Ruotsista ja Saksasta vuonna 1956. Ne olivat väriltään mustia ja ne omisti Maria Åkerblom, jonka av Ros-Loge -kenneliin syntyi vuotta myöhemmin rodun ensimmäinen Suomeen rekisteröity pentue, kertovat Juliuksen kennelnimellä 150 pentuetta kasvattaneet Anne Oikarinen ja hänen tyttärensä Sanni.
– Pian mustien jälkeen saapuivat ensimmäiset pippuri & suola -väriset kääpiösnautserit Hollannista. Niiden Hannele Aaltosen kasvattamat jälkeläiset rekisteröitiin vuonna 1958. Musta-hopeat kääpiösnautserit saapuivat Suomeen vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ja valkoisten tuloa saatiin odotella aina 1990-luvun lopulle saakka.
Suomen Kääpiösnautserikerho perustettiin vuonna 1995, ja vuonna 2010 sille myönnettiin rotujärjestön oikeudet.
Kääpiösnautseri on rotuna kestosuosikki ja keikkuu vuodesta toiseen Suomen kymmenen suosituimman rodun joukossa. Viime vuonna sijoitus oli yhdeksäs ja rekisteröintejä oli 806. Eniten rekisteröitiin musta-hopeaa värimuunnosta, 303, ja vähiten valkoisia, 105.
– Pieni koko ison koiran ominaisuuksilla viehättää monia. Trimmauksen tarve todennäköisesti hieman rajoittaa suosion nousua nykyisestä, Oikariset pohtivat.
Kysynnällä on myös kääntöpuolensa. – Pentuja teettävien tulisi tutustua rotuun syvällisemmin eikä vain lisätä määrää laadun kustannuksella. Pelkkä rahan ansaitseminen ei saisi olla kasvatuksen päätavoite, toteaa 33 vuotta kääpiösnautsereita kasvattanut Arja Niemijärvi, kennel Backout’s.
Paljon kasvattajia, avointa tiedonjakoa
Niemijärven mukaan suomalaisten kääpiösnautsereiden joukossa on paljon huippuhyviä, kansainvälisesti näyttelyissä sekä erilaisissa harrastuslajeissa menestyviä koiria, mutta myös paljon ulkomuodollisesti vaatimattomia koiria.
– Kasvattajat tekevät jonkin verran yhteistyötä, mutta erilaisia kuppikuntiakin esiintyy. Omaan hiekkalaatikkoon ei haluta sotkijoita.
Eija-Maaria Jussila (kennel Peacemaker’s) aloitti koiraharrastuksensa suursnautsereilla, mutta on sittemmin viihtynyt kääpiösnautsereiden parissa jo yli 40 vuotta.
– 80-luvulla kasvattajia oli kymmenkunta ja kaikki tunsivat toisensa. Nykyään kasvattajia on valtavasti enemmän eikä kaikkien tunteminen ole enää mahdollista. Mukana on onneksi paljon nuoria, työteliäitä ja osaavia kasvattajia jatkamassa vanhemman sukupolven viitoittamalla tiellä. Rotuyhdistys toimii hyvin ja olen saanut sieltä aina hyvää palvelua.
– Kääpiösnautsereita tuodaan nykyisin paljon ympäri maailmaa. Omia koiriani olen tuonut Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Keski-Euroopasta. Vientimäärät ovat vähäisempiä, mutta niitäkin on moniin maihin, hän kertoo.
Anne ja Sanni Oikarinen kiittelevät kääpiösnautserikasvattajien avointa tiedonjakoa.
– Esimerkiksi geenitestattujen koirien listat kerhon kotisivuilla ovat kunnioitettavan laajat, ja lähes jokaisesta pentueesta palautetaan pentutiedustelulomakkeet rotujärjestölle. Lomakkeen vastauksista saadaan laajasti tietoa niin astutusten ja synnytysten onnistumisesta kuin pentujen terveysasioista.
– Tyypillistä on, että parin-kolmen kasvattajan joukko tekee läheistä yhteistyötä. Toimiva ja pitkä yhteistyökuvio on rikkaus. Silloin pääsee jakamaan sekä tappiot että onnistumiset isommalla porukalla, he toteavat.
Koirakaveriksi arkeen ja reissuun
Oikaristen mukaan kääpiösnautseria itselleen tiedustelevat niin nuoret, perheet kuin iäkkäämmät ihmiset. Turkinhoitoon on yleensä perehdytty etukäteen jo jonkin verran, tai ainakin tiedossa on lähialueen trimmaajien yhteystiedot.
– Tyypillinen harrastaja ei ole maajoukkuetasolle saakka tähtäävä koiraurheilija, vaan pikemminkin kotona tehtävistä aktiviteeteista ja kevyemmästä puuhailusta kiinnostunut ihminen. Toki joukkoon mahtuu niitä korkealle tähtääviä harrastajia, ja kun sopiva ihminen ja koira kohtaavat, on kaikki mahdollisuudet olemassa. Useimmiten silti etsitään sellaista reipasta koirakaveria arjen touhuihin ja reissukaveriksi, joka ei vaadi jokaiseen päivään loputonta määrää aktiviteetteja, he kertovat.
Samoilla linjoilla on kuusi pentuetta kasvattanut Salla Simpura-Päivö, kennel Liquid Silver’s.
– Kääpiösnautserin hankkiva ihminen on aktiivinen, huumorintajuinen ja haasteita pelkäämätön. Tyypillisesti käppänä hankitaan ”vain kotikoiraksi” ja lenkkikaveriksi, jonka kanssa voi harrastella omaksi ilokseen. Rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi, kunhan omistaja ymmärtää etenkin hyvän pohjatyön merkityksen koiran koulutuksessa. Ihan jokaiselle rotu ei sovellu, eikä kyseessä ole perinteinen seurakoirarotu. Rotu on omanarvontuntoinen ja älykäs, ja se osaa haastaa kouluttajaansa.
– Miellyttämisenhalua ei pahemmin ole, joten huumoria vaaditaan. Esimerkiksi agilitykentällä meno voi päivästä riippuen olla täydellistä liitoa tai tyssätä jo lähtöön. Tai sitten koira päättääkin jäädä pitelemään sadetta putkeen. Kisaavia käppänöitä kyllä näkyy ilahduttavia määriä, mutta uskoisin niiden omistajien tienneen jo alusta alkaen, mihin ovat ryhtymässä, ja heillä todennäköisesti on jo aiempaa kokemusta rodusta.
Simpura-Päivön mukaan urokset ovat putkiaivoisempia, kun taas nartut keksivät monenlaisia metkuja.
Arja Niemijärvi muistuttaa, että käppänöillä on vahva oma tahto, mikä tulee huomioida koulutuksessa. Johdonmukaisuus on tärkeää. Mikä on kerran kiellettyä, on aina kiellettyä. Erityisesti kerrostalossa asuessa haukkumiseen tulee puuttua heti, sillä joillakin koirilla vahtivietti saattaa haitata naapurisopua.
Hänen mukaansa rodulla on myös saalistusviettiä. Toisinaan saaliiksi jää jyrsijöitä, joskus lintuja. Saalista esitellään tietysti ylpeänä kaikille.
Laumakäytös voi olla äänekästä
Salla Simpura-Päivön mielestä kääpiösnautserin paras puoli on sen aktiivisuus ja älykkyys. Koiran voi ottaa mukaan vaikka vaellukselle, mutta se ei yleensä syö koko taloa, mikäli se ei muutamaan päivään pääse pidemmille lenkeille tai saa aktivointia.
– Itsenäisyys ja itsepäisyys ovat mielestäni luonteen kiinnostavia ominaisuuksia, mutta niissä on myös kääntöpuolensa. Esimerkiksi remmirähjäystä voi olla vaikea opettaa pois. Rotu vaatii koiratuntemusta ja jämäkkää koulutusta. Ilman niitä käppänä tulee käyttämään tilanteet hyväkseen ja vie tilannetta toivomaansa suuntaan.
– Rotu on parhaimmillaan, kun se kävelee hihnan mitan omistajansa edellä, pää ylpeästi pystyssä kuin maailman omistajalla. Valitettavasti rodussa näkyy myös huonoja hermoja ja toimintakyvyn puutetta. Rotujärjestön tahtotila on, että koiria luonnetestattaisiin enemmän. Testissä käymisestä saa lisäpisteitä Vuoden kääpiösnautseri -kilpailuun, ja rotujärjestö järjestää kaksi viikonloppua luonnetestejä vuodessa, hän kertoo.
Anne ja Sanni Oikarisen mukaan paras motivaattori koulutuksessa on yleensä ruoka, mutta jotkut innostuvat myös vetoleikeistä. Vaikka itsepäisyyttä ja kovuutta löytyy, on kouluttaminen pääsääntöisesti helpompaa kuin esimerkiksi monen terrierirodun.
– Avoimuus vaihtelee koirakohtaisesti. Toiset ovat välittömästi kaikkien kavereita, toiset selvästi pidättyväisempiä. Rotukuvauksissa mainitaan usein välinpitämättömyys vieraita kohtaan, ja mielestämme se on hyvä asia. Käppänän kuuluu pysyä omistajalleen uskollisena, eikä lähteä heti ventovieraiden mukaan.
– Jos päättää hankkia helpolle ja mutkattomalle kääpiösnautserilleen rotutoverin, ei kannata yllättyä, mikäli joukossa tyhmyys tiivistyy. Aikaisemmin rauhallisesti lenkkeillyt koira saattaakin yhtäkkiä löytää äänensä ja alkaa remmirähjätä. Lauma ilmoittaa mielellään myös pihalle tulijoista ja muista kulkijoista, Oikariset varoittavat.
Oman lauman sisällä arvojärjestys pysyy yleensä hyvin yllä ja turhalta nokkapokalta vältytään, joskin nuoret urokset saattavat mittauttaa asemaansa laumassa.
Näyttelyt – suosittuja mutta työläitä
Eija-Maaria Jussila kertoo, että suosituin harrastus on etenkin kasvattajien keskuudessa näyttelyissä käyminen. Käyntimääriä rajoittaa karvapeitteen näyttelykunnossapidon työläys.
– Pitää osata ja tietää paljon. Turkki pitää trimmata ja valmistella huolellisesti, ja koira tulee osata esittää hyvin, jotta kehässä voi pärjätä. Harrastukseni alkuaikoina eri värit esitettiin samassa kehässä samana rotuna, mutta nykyisin jokainen väri esitetään omanaan.
Salla Simpura-Päivön mukaan vuonna 2023 näyttelykäyntejä kertyi kääpiösnautsereille lähes 2500.
– Sen jälkeen tulee agility reilulla 1800 startilla. Kolmanneksi suosituin laji on rallytoko. Käppänöillä kisataan myös tottelevaisuudessa ja noseworkissä. Koiratanssissa kääpiösnautseri on edustanut Suomea jopa arvokisoissa kansainvälisillä areenoilla. Rotu on monipuolinen harrastuskoira, ja niitä toimii lisäksi kaveri- ja hypokoirana.
Arja Niemijärvi mainitsee jopa metsästyksen mahdollisena harrastuksena kääpiösnautserin kanssa. Hänellä on kokemusta myös raunioetsinnästä Osku-käppänänsä kanssa.
– Rodussa ei ole jakoa käyttö- ja näyttelylinjaisiin, eikä muotovalion arvoon tarvita käyttötulosta.
Neliömäinen ja tyylikäs
Rotumääritelmä kuvaa kääpiösnautseria karkeakarvaiseksi ja tyylikkääksi, pieneksi ja voimakkaaksi koiraksi, joka on ennemmin tanakka kuin solakka. Rakenne on neliömäinen, eli säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin rungon pituus. Säkäkorkeus on 30-35 senttiä, paino noin 4,5-7 kiloa.
Pään tulee olla suhteessa koiran vahvuuteen. Kallo on voimakas, pitkä, tasainen ja poimuton. Otsapenger erottuu selvästi. Kuono on yhdensuuntainen kallon kanssa ja se on tylppäkärkisen kiilan muotoinen. Kirsu on täyteläinen ja aina musta.
Silmät ovat keskikokoiset, soikeat, eteenpäin suuntautuneet, tummat ja ilmeeltään eloisat. Ylös kiinnittyneet korvat ovat V:n muotoiset taittokorvat. Taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla. Vahva purenta on leikkaava.
Kaula on lihaksikas, kaunislinjainen ja sulavasti säkään liittyvä ja tyvestään voimakas. Se on hoikka, jalosti kaareutunut, tyylikäs ja koiran vahvuuteen sopiva. Kaulanahka on tiivis ja poimuton. Ylälinja laskee säästä lähtien loivasti taaksepäin. Selkä on vahva, lyhyt ja tiivis. Toivottu häntä on sapelin- tai sirpinmuotoinen.
Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora. Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana. Takaa katsottuna ne ovat yhdensuuntaiset. Liikkeet ovat joustavat, tyylikkäät, ketterät, vapaat ja maatavoittavat. Etuaskel ulottuu mahdollisimman pitkälle eteen ja takaraajan pitkä ja joustava askel mahdollistaa tarvittavan työntövoiman.
Arkitrimmin oppii tekemään itse
Karvan tulee olla jäykän karkeaa ja tiheää. Karvapeite koostuu tiiviistä aluskarvasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta, joka ei saa olla liian lyhyttä. Raajoissa karvat eivät aina ole aivan yhtä karkeita kuin rungossa.
Otsassa ja korvissa karva on lyhyttä. Kääpiösnautserin tunnusmerkkejä ovat hieman silmiä varjostavat tuuheat kulmakarvat sekä parta, joka ei saa olla liian pehmeä.
– Turkinhoito on joko melko vaativaa tai vaativaa, riippuen omistajan viitseliäisyydestä. Kääpiösnautseri tulee trimmata säännöllisesti ja kyseessä on nypittävä rotu. Hyvin hoidettu kääpiösnautseri ei tiputa karvaa, on säänkestävä ja hylkii likaa ja vettä. Kylmillä ilmoilla koira tulee vaatettaa, Salla Simpura-Päivö kertoo.
– Omia koiriani ja joitakin kasvattejani nypin parin viikon tai parin kuukauden välein. Tällöin koirasta ei tule kaljua, vaan nypittävän karvan alla on aina uusi kerros tai kerroksia valmiina. Vanhemmiten käppänät usein ajellaan. Ajelun myötä karva menettää säänkestävyytensä ja muut hyvät karkean karvan ominaisuudet, hän jatkaa.
Anne ja Sanni Oikarinen muistuttavat, että mikäli trimmiväli venähtää kuukausien mittaiseksi, koira alkaa muistuttaa melkoista mörköä. He ohjeistavat myös pitämään korvakäytävät siistinä nyppimällä niistä karvoja tuulettumisen varmistamiseksi.
– Arkitrimmauksen oppii tekemään itse, mutta aloittelijan kannattaa luottaa näyttelyturkin luomisessa ammattilaiseen, jotta koiran parhaat puolet pääsevät oikeuksiinsa.
– Kääpiösnautsereita on neljää väriä: musta, pippuri & suola, musta-hopea ja valkoinen. Pentueeseen voi syntyä useamman värisiä pentuja, riippuen vanhempien kantamista väreistä ja esimerkiksi väriristeytystaustasta. Värien periytyvyyttä on mahdollista geenitestata, Oikariset kertovat.
Salla Simpura-Päivö lisää, että vuodesta 2014 valkoisten ja muiden värien väliset risteytykset sallittiin vapaasti. Tätä ennen se oli sallittua vain poikkeusluvalla. Tämän vuoden alusta kaikki väriristeytykset tulivat sallituksi rotujärjestön ja Kennelliiton poikkeusluvalla.
Pitkäikäinen seuralainen
Simpura-Päivö kertoo, että kääpiösnautsereiden uudet Pevisa-määräykset astuivat voimaan vuoden 2024 alusta. Jalostuskoirilta tulee tutkia silmät ja lisäksi uroksilla on neljänkymmenen pennun jälkeläismäärärajoitus, jolla pyritään suitsimaan matador-urosten käyttöä.
– Terveydessä huolettavat erityisesti sisäelin- ja hammassairaudet, kuten maksashuntti ja parodontiitti. Myös epilepsiaa esiintyy. Lisäksi toivoisin, että jalostuskoirien luonteeseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Arkoja ja varautuneita koiria on rodussamme aivan liikaa, samoin toimintakyvyltään ja taisteluhalultaan puutteellisia yksilöitä.
– Kääpiösnautserikerho on tehnyt yhteistyötä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa maksashuntin osalta. Odotamme tästä tieteellistä artikkelia julkaistavaksi lähiaikoina, Simpura-Päivö mainitsee.
Arja Niemijärvi toivoisi, että jalostuskoiria tutkittaisiin nykyistä laajemmin.
– Luustokuvauksia tekee edelleen liian harva kasvattaja. Vaikka kyseessä on pienikokoinen rotu, luustosta löytyy sanottavaa. Samoin erilaisia geenitestejä ja sappihappotutkimuksia kannattaisi hyödyntää laajemmin, hän sanoo.
Anne ja Sanni Oikarisen mukaan tuontitaustaisten koirien kanssa tulee noudattaa erityistä harkintaa, sillä ulkomaiset kasvattajat eivät välttämättä ole täysin avoimia ja rehellisiä koiriensa terveyspulmista.
– Lisääntymisasiat ovat rodussamme hyvällä tolalla ja esimerkiksi luonnollisten astutusten ja synnytysten tulisi olla prioriteettilistalla korkealla. Keskimääräinen pentuekoko on puolenkymmentä pentua ja emät hoitavat pentunsa hyvin, he kertovat.
Eija-Maaria Jussilan mukaan rotu on pitkäikäinen. – Saan usein viestejä kasvattieni omistajilta, kun he viettävät koiransa 15-vuotispäivää.
Kyvyillä tai ilman
Kääpiösnautserit osaavat yllättää omistajansa piilevillä kyvyillään. Sanni Oikarinen kertoo Maurasta, jonka iltalenkki päättyi jäljestyssuoritukseen.
– Näimme kauempana tietä ylittävän kissan, jolla oli hihna perässään. Pian vastaamme tuli hätäinen nainen, joka kyseli kissansa perään. Samassa Maura, täysin opettamaton mihinkään jäljestämiseen, otti selvästi vainun ja lähti määrätietoisesti seuraamaan kissan jälkiä. Seurasimme naisen kanssa perässä, kun koira jäljesti kerrostalojen välistä kävelytietä ja lopulta päätyi erään talon pihaan.
– Nainen totesi, ettei hän asu täällä päinkään, ja tuskin kissa näin kauas on lähtenyt. Maura päätti sinnikkään etsintänsä pihalla olevaan pusikkoon ja tuijotti sitä hievahtamatta. Puhelimen lampulla valaistuna kissa paljastui piilostaan. Se oli sotkeutunut hihnaansa ja oli tiukasti kiinni oksissa, eikä pystynyt liikkumaan juuri lainkaan. Omistaja selvitteli solmut ja sai kissan syliinsä. Sanomattakin on selvää, kuinka kiitollinen hän oli siitä, että satuimme Mauran kanssa paikalle ja koira osasi hommansa, vaikkei sillä mitään kokemusta ollutkaan, Oikarinen muistelee.
Toisinaan piileviä kykyjä ei ole, vaikka kääpiösnautseri niin luulee.
– Meillä asuu monta uimista rakastavaa käppänää. Kokeneet uimarit loikkivat iloisesti laiturilta veteen, ja ensikertalaiset saattavat loiskauttaa perässä ilman sen kummempaa pohdintaa. Pelastusliivit ovat tulleet todelliseen tarpeeseen näissä tapauksissa! Rodun luonnetta kuvaa hyvin se, että vahingossa veteen päätyminen ei suinkaan säikäytä niitä, vaan pian ne loikkaavat veteen uudestaan, Oikarinen kertoo.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä maaliskuussa 2024.
