Nöffi on kaikkien kaveri

Karvaa ja kuolaa riittää, kun perheen arkea ilahduttamaan saapuu newfoundlandinkoira. Usein pennun mukana seuraa hoito-ohjeiden lisäksi käyttöohjeita myös tekstiilien hoitoon.

– Kokemus on osoittanut, että kuola kannattaa irrottaa kankaasta tuoreeltaan. Äkkiseltään voisi ajatella, että nöffien omistajan kannattaa pukeutua mustaan, mutta kuolan takia asia on päinvastoin, naurahtaa Miia Ajo, kennel Haumean.

Miia innostui rodusta jo vuonna 1983, kun enolta saadussa Koiramme-lehdessä seikkaili newfoundlandinkoira nimeltä Gerogeest Alkestis.

– Sen älykkäät tempaukset yhdistettynä majesteetilliseen ulkonäköön tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Vanhempani eivät lämmenneet koiratoiveelleni, joten olen sittemmin ottanut kunnon revanssin ja alkanut kasvattaa nöffejä itse.

Nyt Miia on kasvattanut newfoundlandinkoiria 14 pentuetta. Koiramäärä harvoin jää vain yhteen, nöffistit tuumivat.

Vesityötä ja puukuormia

Newfoundlandinkoira on kotoisin Kanadasta ja se on kehittynyt intiaanien sekä myöhemmin viikinkien suurista mustista karhukoirista. Rotu oli pitkään eristyksissä Newfoundlandin saarella, kunnes italialainen Giovanni Caboto löysi sen vuonna 1497. Kanta oli sisä- ja linjasiitoksen vakiinnuttama sekä ankarien luonnonolojen vahvistama.

Koiria käytettiin etupäässä vesityökoirina kalastajien apuna, ja ne pelastivat useita ihmisiä hukkumasta. Ne kuljettivat myös postia ja elintarvikkeita. Talvisin koirat vetivät raskaita taakkoja, kuten puukuormia.

Nöffejä alettiin tuoda vuonna 1870 Englantiin, missä rotu jalostui nykymuotoonsa. Ensimmäinen maailmansota verotti kantaa, mutta englantilaisherra Bland sai säilytettyä joitakin arvokkaita siitoseläimiä. Vuonna 1922 syntyi Siki, josta tuli rodun yksi merkittävimmistä kantakoirista sekä Englannissa että Yhdysvalloissa.

Suosio laskussa

Ensimmäinen newfoundlandinkoira tuli Suomeen jo vuonna 1883, mutta varsinainen jalostustyö alkoi vasta 1950-luvulla.

1990-luvulla rodun suosio oli huipussaan, ja rekisteröinnit lähentelivät viittäsataa. Sittemmin lasku on ollut merkittävää: vuosina 2025 sekä 2024 rekisteröintejä oli vain 78 koiraa vuodessa. Sama kehitys näkyy muissakin maissa.

– Rodun ulkomuodollinen taso oli parempi pari vuosikymmentä sitten, arvioi Kami Karjalainen.

Hän on kasvattanut rotua Charmifarmin kennelnimellä 32 vuotta.

– Nyt olemme saaneet rotuumme matalia uroksia ja kevyehköjä narttuja. Hyvien jalostusurosten löytäminen on vaikeaa, joten kasvattajien on valitettavasti käytettävä pitkälti samoja uroksia. Onneksi osa kasvattajista tuo koiria ulkomailta, mikä hieman helpottaa tilannetta, Karjalainen kertoo.

Tuontia on ollut laajasti eri puolilta Eurooppaa sekä Yhdysvalloista ja aiemmin Venäjältä. Vientimäärät ovat vähäisempiä.

– Uusia kasvattajia kaivattaisiin kipeästi rotuun lisää, toteaa Miia Ajo.

Hän ei usko rodun ponnahtavan enää entisaikojen rekisteröintilukemille. Suuren koiran ylläpito vaatii kohtuullisen paljon resursseja, eikä kaupungistuminen suosi isoja rotuja.

Ylipaino on ylivoimaa

Miia Ajon mukaan nöffistin kannattaa olla suurpiirteinen ja hieman boheemi, mutta tarvittaessa määrätietoinen.

– Etenkin siivouksen suhteen on hyvä olla joko todella siivousintoinen tai vaihtoehtoisesti todella suurpiirteinen. Karvaa ja kuolaa joko siivotaan tai siedetään.

Hänelle nöffi oli ensimmäinen oma koira ja hän uskaltaa sellaiseksi sitä suositella – mutta tietyin varauksin.

– Nöffi on varsin kokonaisvaltainen elämys, jolta eivät välty kyläilijät, auto eikä asunto. Omakotitalo on asumismuotona sujuvin. Kerrostalossa haastavinta ovat asunnon lämpötilan pitäminen koiralle sopivana sekä kurakausi ja siirtymiset porraskäytävässä.

Vaikka rotu sopii hyvin perhekoiraksi, sitä ei kannata antaa aivan pienimpien talutettavaksi. Joskus isommillakin on vaikeuksia, jos koira päättää lähteä.

– Ylipaino on ylivoimaa, Miia Ajo tietää.

– Sen osoitti esimerkiksi kasvattini Nekku Peeveli, joka lähti isäntänsä kanssa lenkille. Emännän järkytykseksi kotipihaan ilmestyi yllättäen ambulanssi, josta laskeutui tuttu koira. Nekku Peeveli oli lähtenyt hieman eri suuntaan kuin isännän polvi. Kun isäntää vietiin sairaalaan, matkalla koira tuotiin kotiin. Tapaus päätyi paikallislehtiin saakka.

Lempeä jääräpää

Kasvattaja Kami Karjalaisen mukaan monet pitävät newfoundlandilaista rauhallisena rotuna, ja rauhallisuus on kirjattu jopa rotumääritelmään.

– Tämä ei kuitenkaan koske junnuikäisiä. Moni nöffin rauhallisena rotuna hankkinut on yllättynyt, kun koira onkin ollut hyvin vilkas. Oman haasteensa tähän tuo vielä kasvavan nuorisolaisen suuri koko. Myös aikuisten koirien luonne on vuosikymmenten saatossa vilkastunut.

Kotioloissa nöffi on Kamin mukaan kuitenkin helppo ja ihmisläheinen koira.

– Totuttaminen kaikenlaisiin ympäristöihin kannattaa tehdä huolella, sillä joitakin yksilöitä suuri maailma kotipihan ulkopuolella saattaa hieman jännittää.

Miia Ajo kuvailee nöffiä lempeäksi, jääräpäiseksi ja älykkääksi. Ne osaavat ”näytellä” hieman yksinkertaista saadakseen ihmisen toimimaan toivotulla tavalla. Ne myös uskovat aivan kaikkien rakastavan heitä.

– Nöffin motto on: imuroi sinä, kun olet niin hyvä imuroimaan. Tämä pätee kaikkeen, hän aloittaa.

– Näiden mielenmaisema on mattinykäsmäinen: kukaan itsesuojeluvaistoa omaava ei hyppäisi sumussa jäiseen meriveteen. Siinä ei turhia mietitä, kun nöffi päättää polskauttaa. Rodulla on luja luotto omaan arvostelukykyynsä, ja ihmisten ääntelyt ovat lähinnä suuntaa antavia, hän jatkaa.

Lähellä on paras

Oma lauma on newfoundlandinkoiralle erityisen tärkeä. Vaikka rotu turkkinsa puolesta sopisi ulkokoiraksi, sen seurakoiramainen luonne tarvitsee läheisyyttä ja se haluaa osallistua kaikkeen.

– Kotona nöffit kerääntyvät vaivihkaa lähietäisyydelle, vaikka tilaa olisi yllin kyllin. Nöffin elämän suurimpia dilemmoja onkin, nukkuako lähellä ihmistä lämpimässä vai kauempana ihmisestä sopivan viileässä, Miia Ajo kertoo.

Hänen mukaansa nöffit tulevat toimeen toisten koirien kanssa sukupuolesta riippumatta. Jopa niin paljon, että toiveikkaita katseita luodaan jopa vedettäviin lentolaukkuihin: kulkeeko tuollakin ihana kaveri?

– Ja jos kaverin käytös ei miellytä, nöffi lähtee verkkaisen määrätietoisesti kävelemään horisonttiin, vaikka toinen roikkuisi karvoissa kiinni.

Harjalle hommia

Kasvattajien mukaan rotua nähdään eniten näyttelyissä, missä muotovalion arvonimeen ei vaadita käyttöpuolen tulosta. Lisäksi niiden kanssa harrastetaan rodunomaista lajia, vesipelastusta. Tuloksia on tehty viime vuosina jonkin verran myös rally-tokossa, koiratanssissa ja noseworkissa. Rotu sopii niin ikään kaveri- ja lukukoiraksi.

– Kilpatasolle kouluttaminen ei ole helpoimmasta päästä, sillä nöffi saattaa itse päättää, huvittaako tehtävien suorittaminen tänään vai ei, Kami Karjalainen toteaa.

– Nöffi oppii nopeasti, mutta suoritusvarmuus vaihtelee nollan ja sadan välillä. Kouluttajalta vaaditaan itsetutkiskelua, huumorintajua ja psykologista silmää, Miia Ajo lisää.

Newfoundlandinkoira ei jää huomaamatta. Se on rakenteeltaan massiivinen, vahvarunkoinen ja lihaksikas koira, jolla on tasapainoiset ja vaivattoman näköiset liikkeet. Kami Karjalaisen mukaan se tunnistetaan yleensä hyvin katukuvassa, joskin valkomustia nöffejä saatetaan luulla landseereiksi.

Pää on massiivinen ja leveä. Silmät ovat suhteellisen pienet, kohtuullisen syvällä sijaitsevat ja etäällä toisistaan. Korvat ovat melko pienet, kolmiomaiset, pyöreäkärkiset ja päänmyötäiset.

Selkä ja rintakehä ovat leveitä ja vatsaviiva lähes suora, ei koskaan ylöspäin kohoava. Häntä on vahva ja tyvestään leveä, ja koira käyttää sitä peräsimenä uidessaan.

Turkki on kaksinkertainen ja vettähylkivä. Sen tehtävä oli suojella koiraa Kanadan jäisissä vesissä.

Miia Ajo sanoo, että harjattavaa pinta-alaa riittää, ja koira kannattaa totuttaa hoitotoimenpiteisiin jo pentuna.

– Helpoimmin takkuuntuvat korvantaustat, kainalot ja housukarvat. Erityisesti varoittaisin steriloinnin ja kastroinnin vaikutuksista turkkiin. Silloin pohjavilla ei enää irtoa ja koirasta tulee pumpulimainen, huokoisa karvalammas, jonka turkissa riittää työtä, Miia Ajo kertoo.

– Rotumääritelmän mukaan trimmausta ja leikkausta ei suosita, mutta käytännössä saksimista kyllä tehdään. Se helpottaa kaikkien elämää, kun likaa kulkeutuu vähemmän, iho hengittää paremmin ja turkki kuivuu nopeammin, hän jatkaa.

Terveydestä

Kasvattajia huolestuttavat terveydessä erityisesti olka- ja kyynärpääongelmat, polvien ristisiteet sekä iho- ja korvavaivat, sillä niiden vaikutus arkielämään on suuri. Vastoin yleistä käsitystä rodun lonkka- ja sydäntilanne on pääosin hyvällä tolalla.

Rodussa esiintyy kystinuriaa, joka aiheuttaa häiriön munuaistiehyissä. Tähän on kehitetty geenitesti.

Miia Ajon mukaan nöffi on hyvä peittämään kipujaan, joten omistajalta vaaditaan koiranlukutaitoa.

Terveellä nöffillä ei ole esteitä elää toiselle vuosikymmenelle.