Kissamainen basenji haastaa metsästysvietillään

Basenji tunnetaan haukkumattomuudestaan, mutta täysin mykkä se ei suinkaan ole. Sen äänivalikoimaan kuuluu niin naurua, jodlausta kuin ulvontaa. Rodulle tunnusomaista on kissamaisuus ja siisteys, mutta pinnan alla on myös aimo annos metsästysviettiä, joka saattaa ilmetä yllättävissä tilanteissa. Omistajalta vaaditaan ennakointia ja omapäisyyden ymmärrystä.

Pystykorvien ja alkukantaisten rotujen viitosryhmään kuuluva basenji on ikivanha rotu, jonka juuret ovat syvällä Keski-Afrikan viidakossa. Sen tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta esimerkiksi hautamaalauksista ja vainajien mukana haudattujen koirien luista voidaan päätellä niitä olleen jo faaraoiden aikaan Egyptissä, joidenkin lähteiden mukaan jopa jo kivikaudella. Nykyisin rodun vastuumaa on Iso-Britannia.

Rotu tuli muun maailman tietoisuuteen 1800-luvulla tutkimusmatkojen myötä. Tutkijat kuvailivat Niilin ja Kongo-joen alkulähteillä tapaamiaan koiria lyhyt- ja kiiltäväkarvaisiksi, pystykorvaisiksi ja siansaparoisiksi. Ne eivät haukkuneet, ne olivat hajuttomia ja kiintyneitä omistajiinsa. Niiden kaulassa oli kello, jotta niiden liikkumista pystyi seuraamaan maastossa äänen perusteella.

Koiria käytettiin riistan etsimiseen ja ajamiseen. Ne metsästivät rämerottia, gaselleja ja jopa laumana leijonia. Apinoiden pyynnissä käytetyiltä koirilta leikattiin häntä, jotta apinat eivät saisi siitä otetta. Rodun hajuttomuus oli tärkeää, jotta saaliseläimet eivät havaitsisi lähestyvää koiraa. Viidakossa jalostus perustui vahvimpien yksilöiden selviämiseen ja suvun jatkamiseen.

Rotu oli arvostettu. Pygmimies ei voinut perustaa perhettä, ellei hänellä ollut vähintään yhtä basenjia, joka takasi ravinnon saannin.

Viidakosta Eurooppaan

Ensimmäiset basenjit tulivat länsimaihin vuonna 1923 ja niitä kutsuttiin kongonterriereiksi. Ne saapuivat Englantiin, jossa ne rokotettiin penikkatautia vastaan. Koirat menehtyivät rokotukseen. Näin kävi myös seuraaville tulokkaille.

30-luvulla yritykset alkoivat tuottaa tulosta ja rotu alkoi levitä maailmalle. Suomen ensimmäinen basenji oli nimeltään BalDek ja se tuli maahamme vuonna 1964. Se sai seuraa vuotta myöhemmin saapuneesta Black Penny of Rossantystä, ja näiden ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1967. Suomen Basenjikerho perustettiin vuonna 1972. Nykyisin se on rotujärjestö ja nimeltään Suomen Basenjit.

Rodun suosio on aina ollut maltillista. Rekisteröintejä on vuosittain alle sata, viime vuonna 73. Huippuvuosi oli 2008, jolloin rekisteröitiin 105 basenjia.

Rotuun otetaan edelleen koiria Afrikasta geenipoolin laajentamiseksi. Niitä kutsutaan Avongaroiksi tai Afrikka-linjaisiksi.

Helena Myyryläisen (kennel Furahan) luota löytyy alkukantainen Avongara-basenji. Se haettiin Kongon viidakosta African Stock -projektiin liittyen ja otettiin rotuun. Ensimmäisen basenjinsa hän hankki jo vuonna 1976 ja ensimmäiset pennut syntyivät vuonna 1985. Nykyisin kasvatustyössä on mukana myös Päivi Salomäki ja kennel on tehnyt töitä erityisesti mustavalkoisten basenjien eteen.

– Avongarat poikkeavat muista esimerkiksi astutustilanteissa. Tavallisesti basenjinartut pitävät melkoista mekkalaa, kiljuvat ja saattavat jopa purra astutushetkellä. Avongarat sen sijaan ovat aivan hiljaa, sillä viidakossa on pysyteltävä vaiti puolustuskyvyttömässä tilassa, he kertovat.

Myös Heidi Kortesalolla (kennel Perrada Unican) on kokemusta afrikkalaisista basenjeista. Koska rotu on saanut alkunsa vain neljästätoista koirasta, ovat kaikki uudet geenit tervetulleita.

– Avongarojen käyttö jalostuksessa ei ole mitään pikaruokaa. Se vaatii kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta ja kykyä nähdä neljän sukupolven päähän.

Hyvä taso, oikea tyyppi

Anneli Pukkila (kennel Sternhimmels) on kasvattanut basenjeja vuodesta 1986 ja hän on myös rodun ulkomuototuomari. Aiemmin hänellä oli boksereita, mutta pienen, kissamaisen, hajuttoman ja siistin koiran vetovoima vei mukanaan. Pentueita on syntynyt sittemmin 42.

– Rodun ulkomuodollinen taso on nykyisin aiempaa vaihtelevampi. Toki verrattuna moneen muuhun maahan se on vielä melko hyvä, mutta oikean rotutyypin katoaminen ja liioiteltujen piirteiden tuleminen rotuun on valitettavasti yleistynyt. Koiria tuodaan pääasiassa Itä-Euroopasta, Venäjältä, Virosta ja Valko-Venäjältä. Vienti on vähäistä.

– Mielestäni rodun yhteishenki on keskimääräistä parempi. Pieni yhdistyksemme järjestää kokoonsa nähden paljon tapahtumia jäsenilleen ja niihin osallistutaan aktiivisesti. Myös tuonteja tehdään jonkin verran yhdessä, Pukkila lisää.

Heidi Kortesalo on samaa mieltä yhteishengestä. Kasvattajien on tunnettava toisensa ja tehtävä yhteistyötä, sillä populaatio Suomessa on pieni. Välillä tosin liiallinen kilpailuhenki näyttelyrintamalla nostaa päätään. Koirien ulkomuodollista tasoa hän pitää kansainvälisesti kovana.

– Meillä on pyritty säilyttämään oikea rotutyyppi. Basenjin kuuluu olla neliömäinen ja kohtuullisesti kulmautunut, ei mikään ylikulmautunut liitäjä. Pitkä- ja näyttäväliikkeiset koirat varmasti näyttävät hienoilta ja siksi niitä on alkanut näkyä, mutta basenjille se on epätyypillistä. Esimerkiksi Venäjällä, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa kehitys vaikuttaisi kulkevan showmaisuus edellä, hän harmittelee.

– Maailmalla yleistyvät valitettavasti myös kapeat päät ja olematon otsapenger. Olisi tärkeää säilyttää basenjin kaunis pää ja ilme. Australialaisilla koirilla on erinomaiset päät, kun taas esimerkiksi venäläisillä ne alkavat olla jo whippetmäisen kapeita, hän jatkaa.

Ei hauku, mutta saattaa ulvoa

Anneli Pukkilan mielestä basenjin voi ottaa kerrostaloon, kunhan sille opetetaan yksinolo pienestä pitäen. Yksinäisyyttään ulvova basenji voi herättää pahennusta seinänaapureissa.

– Basenjin hankkii yleensä sen gasellimaisesta ulkomuodosta viehättynyt henkilö, jota kiehtoo rodun kissamaisuus ja siisteys ja joka ei pelkää ottaa vastaan haastetta omapäisen koiran kanssa. Pennunostajan tulee ymmärtää rodun metsästysvietti, eli basenjia ei voi ulkoiluttaa vapaana aitaamattomalla alueella, sillä se lähtee liikkuvan eläimen perään. Vietti ylittää tottelemisen. Basenjilla on oma tahto eikä se ole pelkkä seurakoira. Lisäksi se on väsymätön lenkkikaveri, Pukkila kertoo.

– Myös haukkumattomuus lisää kiinnostusta rotuun, Päivi Salomäki lisää.

Hän ei pidä aiemman koirakokemuksen puutetta esteenä basenjin hankinnalle, mutta omistajalta tulee löytyä tarvittavaa johdonmukaisuutta.

– Vielä 90-luvulla oli vallalla käsitys, ettei basenjia saa komentaa lainkaan, sillä se on niin herkkä. Kyllä rotu vaatii peruskoulutuksen, mutta siinä kysytään kärsivällisyyttä, Salomäki pohtii.

Heidi Kortesalon mukaan on jopa etua siitä, ettei aiempaa koirakokemusta ole päässyt kertymään. Tällöin basenjia ei tule verranneeksi esimerkiksi palveluskoiriin, vaan ottaa rodun vastaan sellaisena kuin se on.

– Basenjiharrastaja on tyypillisesti älykäs ja huumorintajuinen. Pakko ollakin, sillä basenjin kanssa on oltava koko ajan pikkuisen koiraa nokkelampi. Ja kun oma nokkeluus loppuu, pitää kyetä nauramaan sekä itselleen että koiralleen. ”Nähdä basenji on ihailla sitä, tuntea basenji on rakastaa sitä”, rodusta sanotaan. Yhtä seuraa helposti toinen. Ja kolmas, hän naurahtaa.

Kiipeilevä metsästäjä

Päivi Salomäkeä viehättää erityisesti rodun rauhallisuus ja ihmisläheisyys. Miinuspuolena hän näkee reviiritietoisuuden, omapäisyyden ja liiallisen kiinnostuksen kiipeilyyn. Koira löytyy milloin kirjahyllystä, lipastojen päältä tai erilaisilta tasoilta. Keittiön työtaso on hyvä paikka seurailla pihan tapahtumia, samoin kasvihuoneen katto.

– Ja erityisen suosittu paikka on takka. Jos luukut ovat auki, tuhkan päältä löytyy pian makoileva basenji.

Anneli Pukkila kuvailee rotua itsenäiseksi, siistiksi ja aikuisena rauhalliseksi ja helpoksi koiraksi, joka ei välttämättä välitä vieraista ja jolle oma väki on kaikki kaikessa.

– Nykybasenjit ovat luonteeltaan avoimempia ja helpompia kuin aiemmin. Kouluttamisessa on menty eteenpäin ja sen on ymmärretty olevan koira, joka tarvitsee rajoja ja rakkautta kuten muutkin.

– Kyseessä on silti alkukantainen rotu, joka reagoi toisinaan yllättävästi, nopeasti ja arvaamattomasti tilanteisiin. Esimerkiksi lenkkeilijä heiluvine käsineen saattaa laukaista metsästysvietin ja koira on pian kiinni juoksijan lahkeessa. Jotkut koirat näykkivät myös omistajaansa tilanteissa, joissa ne eivät pääse ”vihollisen” kimppuun. Tämä tapa tulee karsia pois temppuvalikoimasta jo pentuna, Pukkila varoittaa.

Sekalauma on vaikea

Pukkilan kotona asustaa kolme basenjinarttua. Vanhin niistä on selvä johtaja ja laumadynamiikka toimii hyvin, kun marssijärjestys on selvä. Vieraat koirat sen sijaan herättävät epäluuloa.

– Basenji on hyvin reviiritietoinen koira ja muut koirat sen reviirillä ovat helposti uhka. Reviiri on laaja ja se ulottuu myös kotipihan ulkopuolelle. Vieraiden koirien kanssa ei aleta kaveriksi välittömästi ja myöhemminkin yleensä vain vastakkaista sukupuolta olevien kanssa. Toki jo pentuiässä alkanut ystävyys saattaa säilyä aikuisikään saakka, hän kertoo.

Heidi Kortesalo ei suosittele basenjien pitämistä sekalaumassa. Hänellä on yksi uros ja kolme narttua, mikä on vaikea yhdistelmä.

– Kyllähän ne tulevat toimeen, mutta juoksuaikana uros kirjaimellisesti menee ovesta läpi naistensa luo. Kasvattajien on välillä pidettävä sekalaumoja, muttei se helppoa ole. Yhden sukupuolen laumoissa rauha säilyy paremmin. On myös basenjeja, jotka haluavat olla ainoana herrana tai rouvana talossa. Sellaisen pakottaminen laumaan aiheuttaa vain harmaita hiuksia ja sydänsuruja. Jos nartut ottavat yhteen, on parempi alkaa etsiä toiselle uutta kotia, sillä ne eivät unohda eivätkä anna anteeksi.

– Koirapuistoilu ei välttämättä onnistu enää yli neljävuotiaan basenjin kanssa. Tämä pohjautunee alkuperäisiin oloihin Afrikassa. Kun koirat olivat itse vastuussa muonapuolestaan, ei yksi alue elättänyt montaa koiraa.

Kuin kouluttaisi kissaa

Anneli Pukkilan mukaan basenjilla ei ole palvelualttiutta, joten välillä kouluttaminen on kuin yrittäisi kouluttaa kissaa. Makupalat auttavat, mikäli ne maistuvat. Suosituin harrastus on näyttelyissä käyminen. Lisäksi basenjeilla on osallistumisoikeus maasto- ja ratajuoksukilpailuihin. Rotu on pysynyt melko yhtenäisenä eikä jakoa käyttö- ja näyttelykoiriin ole. Muotovalion titteliin ei vaadita käyttötulosta.

Heidi Kortesalo on erityisen tyytyväinen siitä, että jotkut ovat lähteneet basenjinsa kanssa metsälle, sillä onhan metsästys rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Enimmäkseen niillä metsästetään kanalintuja, harvemmin myös jänistä.

Sanna Kortelainen on tällä hetkellä ainoa, joka kisaa agilityssä basenjin kanssa. Harrastusta aloittaessa vallalla oli voimakkaana ajatus, ettei basenjin kanssa voisi tehdä mitään tottelevaisuutta vaativaa.

– Aluksi en kyseenalaistanut asiaa, mutta sitten päätin kokeilla. Kokeilu johti kisakentille, ja sittemmin olen kisannut kolmella koiralla kolmosluokassa. Lisäksi harrastamme näyttelyitä ja rata- ja maastojuoksua. Basenji on osoittautunut minulle täydelliseksi roduksi, Kortelainen kertoo.

Kaikki basenjit vieheen perään

Harrastukset viehättävät Kortelaista eri syistä. Näyttelyissä kiehtoo titteleiden metsästys, tuomareiden näkemykset ja samanmielisessä porukassa oleminen. Menestys saa janoamaan lisää ja matkustelemaan ulkomaille asti. Agility taas vei mukanaan, sillä se tarjoaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia oppia ja kehittyä, ja kisaaminen nostaa tunteet ja taidot aivan uudelle tasolle. Vieheen perässä juokseminen taas antaa mahdollisuuden nähdä basenji omimmillaan viettien viemänä.

– Mielestäni jokaisen pitäisi antaa basenjilleen mahdollisuus kokeilla vieheen perässä juoksemista. On tärkeää, että koira pääsee toteuttamaan rodunomaisia käyttäytymistarpeitaan omassa elementissään. Treeneissä voi käydä, vaikkei aikoisi kisata.

Kortelainen uskoo, että taitavissa käsissä basenjista kuoriutuisi enemmän. Hän peräänkuuluttaa omistajilta rohkeutta tutustua erilaisiin lajeihin, kuten mejään, noseworkiin ja rallytokoon, joissa on jo muutama hieno suoritus nähtykin. Pyrkimys kisakentille ei ole pääasia, vaikka esimerkiksi agilityyn basenjilla on varsin hyvät fyysiset edellytykset. Sillä on vauhtia, ketteryyttä ja voimaa, ja sen perusluonne on rohkea.

– Basenji on älykäs ja oppivainen, mutta suurimpana haasteena on sen motivointi. Basenji tekee vain sen, minkä se katsoo itselleen hyödylliseksi. Tämä kysyy omistajalta kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja halua ymmärtää koiraansa, jotta aito motivaatio yhdessä tekemiseen löytyy.

Hänen harrastusuransa kohokohtia ovat esimerkiksi saavutetut osallistumisoikeudet agilityn SM-kisoihin. Tärkeää on ollut myös rikkoa kuvitelmia siitä, ettei basenjista olisi harrastuskoiraksi. Tulevaisuus rodun parissa on taattu, sillä ensimmäinen oma Happy Yodels -pentue on suunnitteilla.

Gasellimainen, ylväs ja elegantti

Rotumääritelmä kuvaa basenjia gasellimaisen kevytrakenteiseksi ja -luustoiseksi, aristokraattiseksi koiraksi. Se on korkearaajainen, ryhdikäs ja valpas. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 43 ja nartun 40 senttiä. Pää on ryppyotsainen ja ylväästi pystyssä. Myös sivurypyt ovat toivottavat. Ilme on etäinen ja salaperäinen.

– Basenji on päärotu. Oikeailmeisiä ja -muotoisia päitä ei enää tule usein vastaan, mikä on surullista, sillä ainakin minulle se on rodussa erityisen tärkeä ja silmää viehättävä piirre, Anneli Pukkila harmittelee.

Kirsu on mieluiten musta. Leuat ovat vahvat ja purenta leikkaava ja täydellinen. Silmät ovat mantelinmuotoiset, tummat ja vinoasentoiset. Korvat ovat pienet, teräväkärkiset, pystyt ja hieman eteenpäin kallistuneet, ohuet ja ylös kiinnittyneet.

– Korvien koko on kasvanut ja suuret korvat muuttuneet yleisiksi, mikä on sääli. Pienet, oikein kiinnittyneet korvat korostavat basenjin omaleimaista ilmettä. Soisin pienten korvien taas yleistyvän. Samoin korvien etunoja tuntuu lähes kadonneen. Myös hymysuu, oikea kuonon muoto ja kulmakarvarypyt voisivat saada lisää painoarvoa jalostusvalinnoissa. Uniikkeja piirteitä ei saa menettää, Heidi Kortesalo toivoo.

– Basenjin selkälinjan kuuluisi liikkeessä pysyä suorana, etupää ei saa pudota eikä takapää nousta pylly pystyyn. ”Hylly” eli kauniit selvät pakarat voisivat taas yleistyä, samoin pidemmät olka- ja kyynärvarret sekä reidet, jotka mahdollistaisivat oikean polvikulman, hän lisää.

Eturaajat ovat suorat ja kevytluiset, takaraajat vahvat ja lihaksikkaat. Raajat liikkuvat suoraan eteenpäin ripein, pitkin, väsymättömin ja vauhdikkain askelin. Kortesalo huomauttaa, että rotuun on hiipimässä salaa virheellinen etujalan koukistuminen liikkeessä. Jalan tulisi olla kuin kellon heiluri, mutta kehissä näkyy koiria, joiden jalka koukistuu ranteesta eikä liiku suorana.

Häntä on ylös kiinnittynyt ja kiertyy tiiviisti selkärangan päälle lähelle reittä muodostaen yksin- tai kaksinkertaisen kierteen.

– Tunnetuin ja suosituin väri on punavalkoinen. Muita sallittuja värejä ovat mustavalkoinen, tricolour ja brindle. Turkinhoito on helppoa, mutta talvisin koira tulee vaatettaa kylmillä ilmoilla, Päivi Salomäki kertoo.

Pitkäikäinen seuralainen

– Basenji ei ole Pevisa-rotu. Meillä on hyvä ja aika paljon vaativa jalostuksen tavoiteohjelma, joka on meille sopiva. Monet basenjien sairaudet puhkeavat vasta vanhempana, joten niiden vastustaminen Pevisan kautta olisi melko vaikeaa, Heidi Kortesalo pohtii.

– Astutukset, synnytykset ja pentujen hoitaminen sujuvat yleensä hyvin ja luonnollisesti. Tätä on vaalittava kuin kallista aarretta, sillä poikkeuksiakin on. Jos hommat eivät suju, tulisi kasvattajalla olla sen verran itsekuria, että katkaisee kyseisen linjan siihen. Pentuekoko on keskimäärin 4-5, hän sanoo.

Päivi Salomäkeä huolestuttaa erityisesti epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

– Näihin tulee kiinnittää jalostustyössä huomiota. Samoin silmiä onneksi tutkitaan. Aiemmin rodussa esiintyi Fanconin syndroomaa, mutta nykyisin siihen on onneksi geenitesti. Rotu on pitkäikäinen, 15-vuotiaat eivät ole harvinaisia, Salomäki kertoo.

Anneli Pukkilan mukaan uutena huolenaiheena rodussa esiintyy kystiinikiviä, johon basenjilla näyttäisi olevan perinnöllinen alttius. Vaiva liittyy virtsakiviin ja on todella ikävä niin koiralle kuin omistajalle.

Ikäneito ja hyttikarkuri

Sanna Kortelainen kertoo, että basenjit ovat vielä seniori-iässäkin nuorekkaita.

– Kerran agilitykisoissa toimitsija lähestyi minua ja kysyi, onko koirani tiedoissa virhe. Tiedoissa lukee, että koira on 12-vuotias, vaikka pitäisi ilmeisesti olla kaksivuotias. Totesin, että kyllä se ikä ihan oikein on. Toimitsija oli ihmeissään, Kortelainen naurahtaa.

Anneli Pukkila muistelee tapausta, joka sattui hänen kasvateilleen laivassa matkalla Ruotsiin.

– Omistajat siemailivat kaikessa rauhassa aamukahviaan laivan bulevardilla, kun he huomasivat, että ilmeisesti jollakin toisellakin on laivalla mukana basenji, sillä sellainen kaahasi heidän ohi. Pian he totesivat, että omahan se oli.

– Karkulainen saatiin kiinni ja palautettiin hyttiin, jossa toinen basenjeista nukkui rauhallisesti sängyllä tuliaisostoksia vahtien. Basenjit todella osaavat olla näppäriä ja fiksuja halutessaan jotain, hän muistuttaa.

Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä lokakuussa 2022.