Mittelspitz on pienehkö liioittelematon pystykorva, jonka muhkea turkki tekee siitä helposti tunnistettavan. Rotu sopii ensikoiraksi ja monenlaisiin harrastuksiin, ja se kiintyy omistajaansa syvästi. Haukkutaipumukseen tulee kiinnittää koulutuksessa huomiota jo varhain.
Mittelspitz on saksanpystykorvien perheeseen kuuluva rotu, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia pihavahtina. Rotu on ikivanhaa alkuperää, ja sen esi-isät olivat kivikautisia suokoiria ja paaluasutuspystykorvia.
1800-luvulla nämä varsin vaatimattoman oloiset peruspystykorvat herättivät ensimmäisissä kasvattajissa halun parantaa rotua ja tehdä siitä hienostuneemman. Vuonna 1899 perustettu Verein für Deutsche Spitze e. V. jakoi rodun neljään osaan ja hyväksyi kaikki muut saksanpystykorvamuunnokset, paitsi mittelspitzin.
Vasta vuonna 1969 yhdistys ja muutamat kasvattajat saattoivat mittelin mukaan rotumääritelmään, ja ensimmäiset rodun edustajat nähtiin näyttelykehässä 70-luvulla Saksassa. Nykyisin mitteli kilvoittelee pienemmän kleinspitzin kanssa suosituimman saksanpystykorvan tittelistä.
– Mittelspitz kuuluu pystykorvien roturyhmään 5. Pörröisestä ja söpöstä ulkomuodostaan huolimatta se ei siis ole seurakoiraryhmän koira, ja tämä kannattaa pentua hankkiessa huomioida. Rodun tausta hälyttävänä ja aktiivisena pihavahtina on nähtävissä edelleen, kertoo 14 pentuetta kasvattanut Riikkalaura Ruuskanen, kennel Gwendorian.
Johtavia rekisteröintimääriä
Suomen ensimmäinen mittelspitz saapui vuonna 1989 Venäjältä. Se oli valkoinen uros nimeltään Erofei. Pian perässä seurasivat nartut Judy Onyx ja Jessi. Ensimmäinen pentue syntyi Lecibsin kenneliin.
– Rotu pääsi vauhtiin 90-luvun puolivälissä, kun kennel Thomdy Dom’s toi Saksasta Suomeen ensimmäisen oranssin uroksen, Herkules vom Schmiedeeckin. Nykyisin Suomi on johtava rekisteröintimaa, ja esimerkiksi Ruotsin mittelikanta pohjautuu pitkälti Suomesta vietyihin koiriin. Vientiä myös muihin maihin on jonkin verran, samoin tuonteja, kertoo Siru Rajala (kennel Pianata’s), joka on kasvattanut mitteleitä vuodesta 2010.
Rotujärjestö on Suomen Seurakoirayhdistys, ja rotuyhdistys Suomen Mittelspitz ry, joka perustettiin vuonna 1999.
Rodun rekisteröintimäärät ovat olleet jo vuosien ajan suuria. Yli kuudensadan on kivuttu kolmena vuonna, viimeksi vuonna 2021.
– Kysyntä on viime vuosina ollut kovaa ja ihan kaikki pennut ovat menneet helposti kaupaksi, Rajala sanoo.
Saman huomion on tehnyt Ella Siintovaara (kennel Black Caesar’s), joka on kasvattanut mitteleitä kaksikymmentä vuotta.
– Muutama vuosi sitten uusia kasvattajia ja pentueita ilmaantui kuin sieniä sateella, mutta kysyntä on nyt onneksi tasaantunut. Suosio tuo mukanaan varjopuolia, ja huippuvuosina kysyntää paikattiin käyttämällä jalostukseen terveydeltään ja luonteeltaan vajavaisia koiria, hän sanoo.
Viime vuonna rekisteröitiin 398 mittelspitziä.
– Rodun ulkomuodollinen taso vaihtelee, mutta Suomessa on monia maailmanluokan huippukoiria. Usein suomalaiset mittelit dominoivat arvonäyttelyissä, ja esimerkiksi yksi suomalaiskasvatti pokkasi rotunsa parhaan ruusukkeen Cruftsissa, kertoo 15 mittelipentuetta kasvattanut Sirpa Hänninen, kennel Sirbendur.
Tapakasvatuksella kerrostaloasukiksi
Siru Rajalan mukaan mittelspitzin hankkii tyypillisesti sellainen, joka haluaa itselleen kätevän kokoisen ja liioittelemattoman seurakoiran. Monella mittelin omistajalla on ollut aiemmin isompi koira. He ovat kokeneet mittelin olevan iso koira pienessä koossa ja ihastuneet rotuun. Jotkut haluavat mittelin myös harrastuskäyttöön.
Kasvattajien mukaan rotu soveltuu hyvin ensikoiraksi.
– Mittelit ovat helposti koulutettavissa ja ne kiintyvät vahvasti omistajaansa. Mittelille oma perhe on koko maailma, kertoo vuodesta 1999 rotua kasvattanut Eija Tuominen, kennel Damirazin.
– Uroksella ja nartulla ei ole merkittäviä luonne-eroja. Suosittelisin silti narttua ensimmäiseksi koiraksi, Ella Siintovaara lisää.
Moni mitteli elää kerrostalossa, mutta haukkuherkkyys ja vahtiominaisuudet on tärkeä ottaa huomioon.
– Rodussa on yksilöitä, jotka haukkuvat kaikkea taukoamatta. Täysin hiljaiseksi mitteliä tuskin saa, mutta asiaan voi vaikuttaa tapakasvatuksella. Pienessä paketissa on melkoinen persoona, Sirpa Hänninen toteaa.
– Mitteli hankitaan usein jonkin toisenrotuisen lauman jatkoksi, ja vähitellen mitteleitä alkaa kertyä kuin huomaamatta lisää, hän naurahtaa.
Arkuus ei kuulu rotuun
Juuri pienen koiran suuri persoona ja rohkeus teki Riikkalaura Ruuskaseen vaikutuksen jo ensimmäisinä hetkinä, kun mitteli tuli taloon.
– Ensimmäinen mittelini Muru muutti hieman sattuman kautta paimenkoiralaumani jatkoksi ja maskotiksi. Kun saavuimme kotiin, suljin paimenet koiraportin taakse, jotta pentu saa rauhassa ja turvallisesti tutustua niihin. Muru kuitenkin ensi töikseen käveli koiraportin läpi tervehtimään uutta laumaansa. Pienen koiran rohkeus ja taipumattomuus teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja innostus rotuun kasvoi, Ruuskanen muistelee.
– Rodun viehätys piilee juuri rohkeudessa ja toimeliaisuudessa. Mittelit tekevät itsenäisiä ja nokkelia ratkaisuja, jotka eivät toki ole aina omistajan mielestä hyviä. Eräs mittelini karkasi työpaikkani taukotilan ikkunasta ja kiersi talon ympäri etuovelle odottamaan, että joku päästäisi sen sisälle.
Luonteen suurimpina miinuspuolina Ruuskanen pitää rodussa esiintyvää arkuutta, hermostuneisuutta ja liiallista reaktiivisuutta.
Arkuus huolettaa myös Ella Siintovaaraa. – Se on ominaisuus, jota ei rodussa kuuluisi olla. Rotumääritelmä sallii tietyn varauksellisuuden, mutta arkuus ei ole hyväksyttyä. Arkoja ei tulisi käyttää jalostuksessa. Miinuksena pidän myös joillakin yksilöillä roimasti ylitse läikkyvää haukkuherkkyyttä.
Sirpa Hänninen lisää listaan taipumuksen eroahdistukseen. Mitteli haluaa olla lähellä omia ihmisiään, ja aina siellä missä tapahtuu.
Toimivaa laumakäytöstä
Hännisen mittelilaumassa on yksi uros ja kolme narttua.
– Laumakäytös on erinomaista eikä koirien kesken ole mitään rähinöitä. Voin antaa kaikille luita, ja jokainen syö omansa ilman riitoja. Myös hoitoon tulevat kasvatit sujahtavat sekaan upeasti, hän kertoo.
Vieraat koirat sen sijaan saattavat saada haukut.
– Erityisesti mustat isot koirat tuntuvat olevan vaikeita ohitettavia. Ja kun yksi aloittaa, muut liittyvät tietysti kuoroon, hän lisää.
Eija Tuomisen sekalaumassa on viisi mitteliä sekä vahtikoirana tornjak. Myös hän pitää laumakäytöstä hyvänä ja koko lauma voi ulkoilla yhdessä. Narttujen juoksuajat saattavat saada urokset isottelemaan toisilleen, mutta se loppuu nopeasti komentamalla.
Monipuolinen harrastuskoira
Ykkösharrastus mitteleiden kanssa on näyttelyissä käyminen. Erikoisnäyttely on vetänyt parhaimmillaan lähes 200 koiraa.
– Mitään linjajakoa rodussa ei ole, ja näyttelyistä valioidutaan ilman käyttötulosta, kertoo Riikkalaura Ruuskanen.
Hänen mukaansa rotu on saanut viime aikoina enemmän näkyvyyttä harrastuskentillä, sillä rodun pariin on tullut enemmän aktiiviharrastajia ja kisaajia.
– Mitteleiden kanssa harrastetaan eniten agiltyä ja rallytokoa, nykyisin myös noseworkia. Muutamien kanssa käydään aktiivisesti tottelevaisuuskokeissa ja koiratanssikisoissa. Lisäksi tiedän ainakin yhden verijäljellä sekä raunioilla käyneen mittelin. Kaverikoiratoiminnassa on myös lukuisia mitteleitä mukana. Rotu sopii monenlaisiin harrastuksiin, kertoo Ella Siintovaara.
Mitteli vai kleini?
Mittelspitzin ulkomuodon leimallisin piirre on sen muhkea turkki, joka on runsaan aluskarvan vuoksi pystyssä. Rakenne on neliömäinen ja ihannekorkeus 35 senttiä, ja enintään viiden sentin poikkeamat sallitaan. Liian pieni mittelspitz on mahdollista vaihtaa virallisella mittauksella ja tuomarilausunnolla kleinspitziksi.
– Mitteli on nykyisin hyvin tunnistettu rotu katukuvassa, joskin mitteli ja kleini saattavat herkästi sekoittua. Valkoista mitteliä arvuutellaan joskus japaninpystykorvaksi ja mustaa voidaan luulla lapinkoiraksi tai jopa schipperkeksi, Sirpa Hänninen sanoo.
Kettumainen pää on keskikokoinen ja se kapenee kiilamaisesti kohti kuononkärkeä. Otsapenger on kohtuullinen tai selvästi erottuva, ei kuitenkaan jyrkkä. Purenta on täydellinen ja leikkaava, mutta myös tasapurenta sallitaan. Muutaman P-hampaan puuttuminen hyväksytään.
Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset ja väriltään tummat. Pienet kolmionmalliset korvat kiinnittyvät korkealle ja melko lähelle toisiaan. Ne ovat teräväkärkiset ja aina kärkeä myöten jäykästi pystyssä.
Kaula on keskipitkä ja sen paksu ja runsas karva muodostaa ison kaulurin. Ylälinja sulautuu pehmeänä kaarena lyhyeen ja suoraan selkään, ja tuuheakarvainen selän päällä oleva häntä viimeistelee sivukuvan.
Liikkeet ovat suorat, tehokkaat, sujuvat ja joustavat.
Värikirjoa
– Sallittuja värejä on todella paljon. Mittelit jaetaan kolmeen väriryhmään: valkoiset, mustat ja ruskeat sekä muut. Jokainen väriryhmä kilpailee omina rotuinaan Suomessa. Valkoisten, mustien ja ruskeiden lisäksi sallittuja värejä ovat oranssi, oranssi-soopeli, kermanvärinen, kerma-soopeli, harmaa, musta tan-merkein, valkopohjaiset kirjavat ja uusina sallittuina väreinä kirjava tan-merkein sekä ruskea tan-merkein, Siru Rajala luettelee.
– Samaan pentueeseen voi syntyä eri värisiä pentuja, ja Suomessa on sallittua yhdistää jalostuksessa mitä tahansa värejä. Kaikkein halutuin pentu on usein oranssi tai ruskea narttu, hän lisää.
Eija Tuomisen mukaan turkinhoito on helpompaa kuin mittelin muhkeasta olemuksesta voisi päätellä.
– Turkki on likaa hylkivä. Se pysyy kauniina ja takuttomana harjaamalla kerran viikossa. Etenkin karvanlähdön aikaan mittelille kannattaa pukea mantteli kylmillä keleillä. Koira on pieni ja voi palella herkästi, mutta palelutaipumus on hyvin yksilöllistä, hän sanoo.
Riikkalaura Ruuskasen mukaan pentuturkki on usein runsaampi kuin aikuisturkki, ja voi takkuuntua helpommin.
– Erityisesti housukarvat ja korvantaustat saattavat takkuuntua herkästi. Kun koira vaihtaa aikuisturkkiin, omistaja pääsee helpommalla. Varsinaista trimmausta ei tarvita, mutta näyttelyihin siistitään korvat ja tassut.
Tuore pevisalainen
– Mittelspitz liittyi hiljattain mukaan Pevisaan. Pentueen vanhemmilla tulee olla astutushetkellä virallinen lonkkakuvauslausunto. Lisäksi uroksella saa olla alle kuusivuotiaana korkeintaan neljäkymmentä jälkeläistä, ja elinaikanaan korkeintaan seitsemänkymmentä. Viimeinen rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan, Siru Rajala kertoo.
Hän pitää rodun terveystilannetta varsin hyvänä, ja mittelit elävät usein pitkään. 15-vuotias ei ole harvinaisuus, eikä 18 vuottakaan ole mahdotonta saavuttaa.
– Toivon kasvattajilta avoimuutta terveysasioista, jotta esimerkiksi epilepsia ja autoimmuunisairaudet pysyvät maltillisina. Haluan myös muistuttaa suuterveyden hoidon tärkeydestä. Valitettavan usein hampaiden hoito laiminlyödään. Moni mitteli kärsii hammasongelmista kuten hammaskivestä ja parodontiitista, Rajala sanoo.
Sirpa Hänninen on huolissaan mittelien lonkkatilanteesta, johon tuore Pevisa-ohjelma toivottavasti tuo apua.
– Mittelin lonkat ovat keskimäärin C:t. Vaikka koira on melko pieni ja kevyt, joitakin koiria on jopa jouduttu lopettamaan huonon luustoterveyden vuoksi, hän kertoo.
Riikkalaura Ruuskasen mukaan astutukset, synnytykset ja pentujen hoito sujuvat pääasiassa luonnollisesti ja hyvin. Pentuekoko on keskimäärin 3-5.
– Toki aivan joka kerta asiat eivät suju kellontarkasti. Manteli-mittelini oli tiineenä, ja synnytykseen piti olla vielä viikko. Olimme puolisoni kanssa lähdössä konserttiin, kun kuulin jostakin pientä vikinää. Manteli oli mennyt salaa synnyttämään vaatekaappiin. Konsertti sai jäädä, ja synnytys hoidettiin loppuun kaapissa, koska äitikoira ei halunnut sieltä siirtyä, Ruuskanen muistelee.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä huhtikuussa 2025.
