Beagle on kaikkien kaveri

Beagle on luotettava metsästyskoira, lenkkeilijän kirittäjä, lapsiperheen lemmikki ja sohvanvaltaaja. Se on iloinen, helppohoitoinen ja kaikkien kaveri. Hihnasta ja päätäntävallasta kannattaa silti pitää tiukasti kiinni, sillä beagle tekee helposti omia ratkaisujaan vapauksien suhteen.

Beaglen tyyppiset koirat saivat alkunsa 1300-luvun Englannissa, ja se kuuluu ajavien rotujen ryhmään 6. Beaglea käytetään alkuperämaassaan jänistä metsästävissä ajueissa, joissa on kymmeniä koiria, joita metsästäjät seuraavat jalkaisin. Muualla maailmassa ja erityisesti Pohjoismaissa beagle jalostettiin yksinajavaksi koiraksi, ja metsästettävä riista vaihtelee kunkin maan olosuhteiden ja lainsäädännön mukaan.

Ensimmäiset beaglet tulivat Suomeen vuonna 1911 Ruotsista. Niillä teetettiin pari pentuetta, mutta pian niihin risteytyi isompia ajokoirarotuja, eikä beaglekanta lähtenyt kehittymään.

Vuonna 1956 pankinjohtaja Tor Schaumanin (kennel Turres) pojat lähettivät isälleen Venezuelasta kaksi beaglenarttua ja yhden uroksen, jotka olivat yhdysvaltalaista käyttölinjaa. Nartut astutettiin uroksella, ja syntyneet pentueet muodostavat pohjan Suomen beaglekannalle.

– Beaglepentujen myynti Helsingin seudulla oli vaikeaa, joten Schaumanin suku päätti myydä niitä Pohjanmaalle. Lisätuontien ja pennutusten myötä rotu alkoi saada jalansijaa maassamme, sillä beagle osoittautui erinomaiseksi metsästyskoiraksi, kertovat Vesa ja Merja Meriläinen, jotka jatkavat beaglejen kasvatustyötä Vesan isän vuonna 1972 perustamalla Astalan-kennelnimellä.

Erinomainen metsässä ja kehässä

Pohjanmaalta beagle alkoi levitä koko maahan. Rekisteröintimäärät lähtivät kasvuun ja saavuttivat ennätyslukemat vuonna 1976, lähes 1600 pentua. Sittemmin määrät ovat laskeneet ja viime vuoden lukema oli 406.

70-luvulla alettiin tuoda maahan myös näyttelylinjaisia beagleja erityisesti Englannista. Pääpaino on silti pysynyt metsästyksessä. Beaglekyselyyn vuonna 2017 vastanneista 83 prosenttia käytti koiriaan metsästykseen.

– Rodussa on nähtävissä toisistaan eroavat metsästys- ja näyttelylinjat, jonka lisäksi muutamat kasvattajat sekoittavat linjoja keskenään. Näyttelylinjaisten osuus on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja näistä koirista vain harva käy metsällä. Ulkomuodollinen taso vaihtelee aika paljon, mutta keskimääräinen taso kehissä on nousussa, kertoo Sanna Simelius-Keski-Korpela (kennel Kertalaakin), joka on kasvattanut 37 beaglepentuetta.

– Näyttelyissä näkee erinomaisia rodun edustajia ja kansainvälisissä näyttelyissä taso on korkea, lisää 13 pentuetta kasvattanut Jaana Kallinen, kennel Vekara’s.

Vesa ja Merja Meriläisen mukaan samasta koirasta voi tulla sekä käyttö- että muotovalio, mikäli kasvattaja huolehtii kaikista jalostuksen osa-alueista tasapainoisesti.

– Suomalaiset beaglet ovat metsästysominaisuuksiltaan erinomaisia ja soveltuvat suomalaiseen metsästystapaan ja olosuhteisiimme. Rotu on hyvin ohjattavissa jahtipäivän aikana ja sen karvapeite ja tassut kestävät erilaisia säitä ja maastoja.

– Pohjoismainen jalostusyhteistyö on tiivistä, sillä meillä on samanlaiset tavoitteet ja tapa metsästää. Ruotsissa ja Norjassa on metsästetty kaurista beaglen kanssa jo pitkään, ja muutama vuosi sitten tulleen lakimuutoksen myötä se on mahdollista nyt myös Suomessa. Päätös oli hyvä ja palvelee entistä paremmin yhteispohjoismaisia jalostuspäämääriä, Meriläiset lisäävät.

Luonnossa viihtyvälle

Beaglen hankkii yleensä rotua jo entuudestaan tunteva ihminen.

– ”Kerran beagle, aina beagle” tuntuu olevan hyvin tyypillinen kaava. Edellisestä kuuden pennun pentueestani vain yksi meni kotiin, jossa ei ollut aikaisempaa beaglekokemusta, Sanna Simelius-Keski-Korpela kertoo.

Jaana Kallinen toivoo, että beaglesta haaveilevat pohtisivat tarkoin omaa luonnossa liikkumisensa määrää sekä koiran tarvetta ulkoilla vapaana. Jos metsä kutsuu kelillä kuin kelillä, beagle on hyvä valinta. Jos taas sohva vetää usein puoleensa, kannattaa harkita jotakin toista rotua. Hän muistuttaa myös sisäsiisteyskoulutuksen merkityksestä, sillä se saattaa tuottaa haasteita pentuaikana. Tietyissä tapauksissa tapa jatkuu myös aikuisena.

Meriläisten mukaan beagle on monipuolinen koko perheen rotu. Lapset voivat ulkoiluttaa sitä ja ottaa sen kainaloon, se jaksaa mukana pitkillä juoksulenkeillä ja toimii metsällä sitkeästi.

Kasvattajien mielestä beagle sopii ensikoiraksi. Luonne on lempeä ja ystävällinen, mutta se ei ole koko totuus.

– Omistajan tulee olla johdonmukainen ja määrätietoinen, sillä periksiantamattomuus on osa hyvän metsästyskoiran luonnetta. Beaglen miellyttämisenhalu ei ole kovin suurta, mutta onneksi se on perso herkuille, kertovat vuodesta 1989 rotua kasvattaneet Annamari ja Arto Manner, kennel Kuomionpään.

– Rotu sopii kerrostaloon, koska se ei ole erityisen haukkuherkkä, ja riittävästi liikuntaa ja nenätyöskentelyä saaneena se on hyvä sisäkoira, he jatkavat.

Leikkisä ja sosiaalinen

Mannerit kuvailevat beaglea kiltiksi, ystävälliseksi, iloiseksi ja pelottomaksi roduksi.

– Pelkäksi seurakoiraksi rotu ei mielestämme sovi itsepäisyytensä ja metsästysviettiin perustuvan käyttäytymisensä takia. Nämä ominaisuudet haastavat kouluttajaa. Beagle kannattaa pitää aina kytkettynä, sillä hyvät hajut saavat sen kuuroksi kutsuille. Tämän oppii kantapään kautta viimeistään sitten, kun on etsinyt karannutta koiraansa tunti- tai päiväkausia, he varoittavat.

Jaana Kallisen mukaan jokainen beagle on omanlaisensa persoona, jolla on omat pienet kujeet. Leikkisyys ja halu läheisyyteen on rodulle ominaista.

– Leikkisyys säilyy aivan seniorikoiran viimeisiin hetkiin saakka, vaikka askel ei enää olisi niin vakaa ja kolotuksiakin saattaa olla, hän kertoo.

Vesa ja Merja Meriläinen pitävät beaglea herkkänä rotuna, joka tarvitsee vakaat kotiolot.

– Kun olot ovat vakaat, beagle voi hyvin ja luottaa ihmiseen. Beaglet lukevat hyvin laumaansa ja pyrkivät huolehtimaan esimerkiksi sairaista tovereistaan.

– Laumakäytös on ensiluokkaista. Ajuetaustasta johtuen beagle on sopuisa rotu. Englannissa olemme nähneet, kuinka jopa neljänkymmenen beaglen lauma ajaa ja viihtyy hyvin yhdessä, he lisäävät.

Mannerit kertovat, että beagle ei yleensä käyttäydy aggressiivisesti muita koiria kohtaan, mutta vahvana luonteena se pitää kyllä puolensa. Se ei ole mikään remmiräyhääjä, mutta vierellä kulkemisen opettaminen vaatii rutkasti kärsivällisyyttä hajuaistin viedessä koiraa.

Sanna Simelius-Keski-Korpelan laumassa on parikymmentä beaglea.

– Nämä ovat todella sosiaalista porukkaa isossakin sekalaumassa, ja vieraita koiria kohtaan avoimia ja ystävällisiä. Mielestäni beagle on onnellisempi, jos sen ei tarvitse elää ainoana koirana. Aikuisetkin beaglet nukkuvat keskenään lähekkäin kasassa.

Nenää hajulajeihin

Suosituin harrastus beaglen kanssa on käytännön metsästys sekä beaglein ajokokeissa käyminen.

– Beaglen kanssa voi metsästää jänistä, kettua ja nykyisin myös sorkkaeläimiä, mikäli säkäkorkeus alittaa 39 senttiä. Muotovalion titteliin vaaditaan ajokokeista paljaan kelin BEAJ1-tulos tai lumikelin BEAJ1- tulos sekä paljaan kelin BEAJ3-tulos, Annamari ja Arto Manner kertovat.

– On tärkeää, että käyttötulos vaaditaan. Se ehkäisee rodun kahtiajakoa ja ulkomuodon muutosta. Käyttöominaisuuksien vaalimisen tulee olla jalostuksen kivijalka, Vesa ja Merja Meriläinen lisäävät.

Sanna Simelius-Keski-Korpelan mukaan myös näyttelyissä käyminen on suosittua. Lisäksi beaglejen kanssa harrastetaan hajulajeja kuten mejää ja noseworkia, ja niihin rotu soveltuukin erinomaisesti. Agilityssa kisaa jokunen beagle, samoin rallytokossa.

Turkinhoito on helppoa

Rotumääritelmä kuvaa beaglea vankaksi, tiivisrakenteiseksi ja jalon voimakkaaksi muttei karkeaksi ajokoiraksi. Sen ihannekorkeus on 33-40 senttiä.

Pää on keskipitkä ja voimakas. Kallo on hieman kaareva, kohtalaisen leveä ja siinä on selvästi erottuva otsapenger. Leuat ovat voimakkaat ja purenta on täydellinen, säännöllinen ja leikkaava.

Silmät ovat tumman- tai pähkinänruskeat, suurehkot ja verrattain kaukana toisistaan. Ilme on vetoavan lempeä. Korvat ovat pitkät, kärkiosastaan pyöreät ja lähes kirsun kärkeen ulottuvat. Ne ovat ohuehkot, kauniisti poskenmyötäisesti riippuvat ja matalalle kiinnittyneet.

Kaula on riittävän pitkä, hieman kaareva ja siinä on niukasti löysää kaulanahkaa. Runko on tasapainoinen ja siinä on lyhyt lanneosa. Ylälinja on vaakasuora ja tasainen, vatsaviiva nousee vain hieman. Häntä on vahva ja keskipitkä. Se on korkealle kiinnittynyt ja heiluu iloisesti pystyssä.

Selkä on liikkeessä vaakasuora, vakaa ja kiinteä. Askel on pitkä, vapaa ja matala.

– Sallittuja värejä ovat kaikki englantilaisperäisen ajokoiran värit, paitsi maksanruskea. Käytännössä värit ovat kolmivärinen, kaksivärinen sekä sininen, jossa kolmivärisellä koiralla musta väri on diluutiogeenin takia haalistunut siniharmaaksi. Kaikkia värejä voi syntyä samaan pentueeseen. Yleisin on kolmivärinen, sininen on harvinaisin, kertoo Sanna Simelius-Keski-Korpela.

– Turkinhoito on helppoa. Koira pestään tarvittaessa. Näyttelyyn mennessä pyöristän hännänpään ja trimmailen vähän mahan alta ja pöksyistä rönsyäviä karvoja, mikäli niitä on. Karvanlähtöaikaaan karvaa irtoaa hurjat määrät, koska beaglella on säänkestävä karvapeite pohjavilloineen. Puen koiria talvella kovilla pakkasilla, mutta muuten en käytä niillä vaatteita, hän jatkaa.

Perusterve, pitkäikäinen ja ahne

– Beagle on terve rotu. Rotujärjestön jalostusosasto tekee työtä terveyden ylläpitämiseksi eikä ole nähnyt syytä viedä sitä Pevisaan, kertovat Vesa ja Merja Meriläinen.

Heitä huolettavat erityisesti sellaiset tuontikoirat, joiden taustoista ja terveystilanteesta ei ole riittävää tietoa, ja joita silti käytetään jalostukseen.

Myös Annamari ja Arto Manner pitävät rodun terveyttä hyvänä. Esimerkiksi rodussa esiintyviin Laforan tautiin ja MLS-tautiin on onneksi nykyisin käytössä geenitestit.

Laforan tauti on yksi epilepsian muodoista. MLS-tautia esiintyy vain beagleilla ja se ilmenee erityisesti eturaajojen vääränlaisena kasvuna.

Sanna Simelius-Keski-Korpela pitää rotua pitkäikäisenä. – En ajattele kymmenenvuotiasta beaglea vielä vanhana, eikä 15-vuotias ole harvinaisuus.

Hänen mukaansa astutukset sujuvat yleensä hyvin, samoin pentujen hoito.

– Nartuille kehittyy valtavat utareet moniin muihin rotuihin verrattuna, joten maitorauhastulehdukset ovat valitettavan yleisiä.

Lopuksi hän varoittaa rodun ahneuden saattavan koitua jopa koiran kohtaloksi, joten kaikki ruoka on pidettävä lukkojen takana beaglelta piilossa.

– Beagle ratsaa sujuvasti kaikki taskut ja laukut eivätkä sitä välttämättä pidättele edes suljetut ovet, kun luvassa on ruokaa. Tiedän pari tapausta, jossa itsensä täyteen ahminutta beaglea ei saanut pelastettua edes eläinlääkäri. Oma Lyyti-beaglemme murtautui koiranruokatynnyrille ja sukelsi sinne pää edellä. Siellä se jalat ylöspäin sojottaen ahmi ruokaa sielunsa kyllyydestä. Onneksi siitä ei tullut pahempia seuraamuksia.

Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä marraskuussa 2024