Chihuahua on tunnetusti maailman pienin koirarotu. Ihanne on rohkea ja ylpeästi esiintyvä kaupunkikelpoinen lemmikki, mutta joukkoon mahtuu myös paljon arkoja ja itsestään epävarmoja yksilöitä. Rodun kysyntä on ollut jo pitkään suurta, joten tarjolla on runsaasti rekisteröimättömiä pentuja. Ostajan kannattaa katsoa tarkasti, millaisista oloista pentu on lähtöisin.
Seurakoirien ysiryhmään kuuluva chihuahua on rotuna ikivanha eikä sen alkuperästä ole täyttä varmuutta. Sen on sanottu olevan kotoisin sekä Meksikosta että Egyptistä, jonka kautta se olisi päätynyt Maltalle. Molempia vaihtoehtoja tukevia muinaisjäännöksiä on löytynyt, mutta varmuutta alkuperästä ne eivät ole tuoneet.
Amerikkalaiset löysivät rodun 1850-luvulla Chihuahuan alueelta Meksikosta. He kuulivat tarinoita, joiden mukaan nämä pienet koirat polveutuivat atsteekkien pyhistä koirista ja kuinka atsteekit hautasivat koiran elävänä isäntänsä viereen samaan hautaan. Tarinat jäivät elämään ja rotu sai nimensä kotiseutunsa mukaan.
Meren tällä puolella pieniä chihuahuaa muistuttavia koiria kutsuttiin Maltese terriereiksi. 3 000 vuotta vanhasta haudasta Maltalla on löytynyt muumioituneena chihuahuaa muistuttava koira, jolla oli rodulle tyypillinen aukile päälaella. Selvästi chihuahuaksi tunnistettavia koiria on löytynyt ikuistettuna niin maltalaisista patsaista kuin Sikstuksen kappelin maalauksesta. Tämän teorian mukaan rotu olisi siis eurooppalaista alkuperää, ja espanjalaiset olisivat vieneet niitä Meksikoon.
Mikä tahansa totuus onkaan, on rotuun liitetty aina paljon tarinoita. Chihuahuan on uskottu voineen ottaa isäntänsä synnit kantaakseen, parantaa sairaita ja siirtää tauti ihmisestä toiseen. Ne ovat toimineet kuumavesipulloina kylminä öinä, niistä on valmistettu aterioita ja niiden on kerrottu olevan alkujaan öisiä villieläimiä, jotka kiipeilivät puissa.
Maailmanlaajuinen kestosuosikki
Noin vuodesta 1900 alkaen rodun historia on melko hyvin dokumentoitua. Rodun ensimmäisenä kasvattajana mainitaan James Watson, ja ensimmäinen chihuahua rekisteröitiin Yhdysvalloissa vuonna 1904. Koiran nimi oli Midget. Meksikosta tuodut koirat olivat lyhytkarvaisia, mutta rotuun sekoitettiin muita kääpiörotuja pitkäkarvaisten aikaansaamiseksi. 40-luvulle saakka pitkä- ja lyhytkarvaiset rekisteröitiin samana rotuna.
Rotu keräsi nopeasti suosiota. Vuonna 1947 niitä oli rekisteröity Yhdysvalloissa yli neljäkymmentä tuhatta ja rotu kipusi kymmenen suosituimman rodun joukkoon. Euroopassa suosio lähti liikkeelle hitaammin.
– Suomeen rotu tuli vasta vuonna 1964, jolloin Ruotsista Chippets-kennelistä tuotiin kaksi lyhytkarvaista chihuahuaa, Tizoc Mio ja Urbana Mia. Neljä vuotta myöhemmin Englannista saapui ensimmäinen pitkäkarvainen. Sen nimi oli Dekobras Harvest Gold, kertoo 70 pentuetta kasvattanut Virpi Kauppinen, kennel Siruliinun.
Kasvattajat järjestäytyivät vuonna 1974 ja nykyisin rotujärjestön nimi on Chihuahua ry.
Suomessa lyhyt- ja pitkäkarvaiset rekisteröitiin yhdessä aina vuoteen 1974 saakka. Viime vuonna rekisteröitiin 536 lyhytkarvaista ja 499 pitkäkarvaista chihuahuaa.
– Chihuahua on ollut muotirotu pienen kokonsa ansiosta. Suurin suosio oli vuosina 2009-2014, jolloin pentuja rekisteröitiin vuosittain 1400-1500. Sen jälkeen rekisteröintimäärät ovat laskeneet viime vuosien noin tuhannen paikkeille. Rotua kasvatetaan valitettavan paljon myös ilman rekisteröintiä ja paperittomia koiria tuodaan etenkin Venäjältä ja Baltian maista. Vienti on tällä hetkellä vähäistä, Kauppinen sanoo.
– Kun kysyntä oli huipussaan, maahantuonti oli todella villiä. Maailmanlaajuinen suosio takaa sen, ettei geneettisiä pullonkauloja ole odotettavissa, mutta toisaalta se lisää pentutehtailua, jota ei saada kitkettyä pois. Pienen ja helppohoitoisen koiran suosio on ymmärrettävää, mutta soisin kasvatuksen pysyvän asialleen omistautuneiden käsissä, kuten se Suomessa tällä hetkellä pääasiallisesti on, lisää Maarit Hassinen (kennel Golden Lily’s), joka on siirtynyt ainakin toistaiseksi pentulaatikoiden reunalta kehänauhojen sisäpuolelle ulkomuototuomariksi.
Suosittu rotu, vaikea kasvattaa
Hassinen pitää rodun ulkomuodollista ja terveydellistä tasoa tällä hetkellä melko kirjavana, sillä korkean kysynnän vuoksi kaikilla mahdollisilla koirilla on haluttu teettää pentuja. Lisäksi tuontimaissa ei välttämättä olla niin tarkkoja terveydestä.
– Suomessa rodun kasvattajien yhteishenki on varsin hyvää, vaikka toki välillä kuuluu soraääniäkin. Yhdessä on saatu paljon aikaan esimerkiksi terveysasioissa, hän lisää.
31 vuotta rotua kasvattanut Katri Rantanen (kennel Kolumbus) kertoo, että Suomesta löytyy korkeatasoisia chihuja, jotka voisivat helposti pärjätä kehissä muuallakin maailmassa, mutta paljon myös niitä, jotka eivät yllä lähellekään rotumääritelmän ihannetta. Esimerkiksi kokovaihtelu on suurta. Kasvattajat hakevat ulkomailta tuonteja paitsi vieraan veren vuoksi, myös parantaakseen omia nykyisiä linjojaan.
– Tuonnit onnistuvat aika harvoin, sillä niillä voi olla puutteita terveydessä tai luonteessa. Onnistuneet tuonnit ovat kyllä jalostuskäytössä. Lisäksi eri maiden välillä on eroavaisuuksia chihujen tyypissä. Pidän rotua yhtenä vaikeimmista kasvattaa, ja kenelle tahansa voi tulla vastoinkäymisiä. Kasvattajat ovat onneksi yhteistyökykyisiä ja tulevat pääsääntöisesti toimeen keskenään.
Hirviö vähällä vaivalla
Mari Malén (kennel Mamapama´s) on kasvattanut kymmenen chihupentuetta, sekä lisäksi 12 yhteistyöpentuetta Hannele Hirvan (kennel Saagan) kanssa.
– Chihuahuan hankkii usein kaupunkilainen koiran kätevän koon vuoksi. Tyypillistä ostajaa on vaikea kuvailla, mutta monia viehättää erityisesti chihun luonne. Stereotypia laukussa koiraansa kantelevasta bimbosta on erittäin liioiteltu. Ikävä kyllä jotkut päätyvät hankkimaan chihun, sillä he luulevat sen olevan helppo rotu. Sitä se ei ole, Malén painottaa.
Hän voi myydä pennun ensikoiran ostajalle, mikäli tämä on perehtynyt asiaan. Jos mitään kokemusta ei löydy eikä asiaan riitä mielenkiintoa syventyä, voi käsissä olla katastrofi.
– Chihusta saa hirviön hyvin vähällä vaivalla. Nämä ovat erittäin fiksuja ja osaavat kääntää tilanteet omaksi edukseen. Rotu on mukavuudenhaluinen ja menee mielellään yli siitä mistä aita on matalin. Urokset ovat yksioikoisempia kuin nartut, joiden temperamentti leimuaa kuin PMS-oireisella teinillä. Kovin maskuliinisen uroksen egon pullistelu voi olla hankala pitää aisoissa. Kerrostalossa kannattaa huomioida haukkuherkkyys, mutta muuten chihu sopii kerrostaloelämään hyvin.
Katri Rantanen muistuttaa, että urosten merkkailutaipumus voi aiheuttaa ongelmia. Nartut taas saattavat välillä olla turhan varovaisia. Hänenkin mielestään rotu sopii ensikoiraksi, mutta jos käteen sattuu kovin arka tai reaktiivinen yksilö, voi omistaja olla ihmeissään.
Maarit Hassinen on myynyt pentujaan lapsiperheisiin, vaikka jotkut kasvattajat varoittelevat siitä. Pieni koira ja pienet lapset on yhtälö, joka vaatii erityishuomiota. Chihu ei myöskään ole lapsen korvike eikä äidin ja isän hemmoteltu mussukka, joka ylisuojeltuna rähisee vieraille. Chihu on normaali koira joka vaatii normaalin tapakasvatuksen. Sen tassun ympärille ei pidä kietoutua.
Luonne on paras ja pahin
– Parasta chihussa on sen luonne, kun se on hyvä. Vaikeinta rodussa on sen luonne, kun se ei ole hyvä, Katri Rantanen toteaa.
– Rodussa on paljon arkoja yksilöitä, ja osalle hyökkäys on paras puolustus. Luonteeseen vaikuttaminen jalostuksella on vaikeaa, sillä siihen vaikuttaa paljon myös ympäristö. Mielestäni amerikkalaiset linjat ovat tuottaneet vahvahermoisempia koiria. Joka tapauksessa chihu tulee sosiaalistaa huolella pentuaikana, jotta siitä tulee mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen, hän jatkaa.
Virpi Kauppinen kuvaa rotua vilkkaaksi ja eloisaksi seurakoiraksi, joka nauttii omistajansa huomiosta ja sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin. Varsinaista aggressiivisuutta ei juurikaan ilmene, mutta pelko tai arkuus voi näyttäytyä aggressiona.
Mari Malénin mukaan chihu on aina valmis bilettämään. Se on leikkisä, aktiivinen ja ystävällinen, innostuu helposti ja kiintyy omistajaansa. Se osaa myös rauhoittua eikä kaipaa omistajaltaan jatkuvaa ohjelmaa.
– Luonteen tulee olla itsevarma ja joka paikkaan mennään ryhdikkäästi häntä pystyssä. Pentua ja nuorta koiraa on aluksi autettava seisomaan omilla jaloillaan. Turvalliset kokemukset takaavat hyvän alun elämälle. Nuorena saadut traumat tai koulutuksessa tehdyt virheet kulkevat myös läpi koko elämän. Rodussa ilmenee liikaa epävarmuutta ja suoranaista arkuutta. Kurkku suorana huutava chihu ei ole koiramaailman Napoleon, vaan hurjasti pelkäävä pikkuraukka, Malén toteaa.
Chihun paras kaveri on chihu
Chihuahua on koira, joita omistajalle saattaa kertyä kuin huomaamatta useampia. Chihun perusluonteeseen kuuluu laumassa eläminen eikä tästä kyvystä saisi Katri Rantasen mukaan tinkiä. Hänellä on kymmenen chihun sekalauma ja kaikki tulevat toimeen keskenään.
– Edes urokset eivät tappele keskenään. Luonteen tulisi olla sellainen, että arki sujuu mahdollisimman helposti. Toki jokainen pentu pitää erikseen kouluttaa, ei chihuista itsestään tule helppoja koiria.
– Chihut hyväksyvät paremmin toiset chihut kuin muut koirat, hän mainitsee.
Saman on huomannut Maarit Hassinen. – Chihuahuan paras ystävä on toinen chihuahua. Muihin rotuihin suhtautuminen on usein epäluuloista, jopa rasistista, ellei koira ole pennusta asti tottunut niihin. Oman rodun sisällä koirat tulevat mainiosti toimeen ja voin huoletta jättää oman laumani hoitoon toiseen chihulaumaan ilman pelkoa rähinöistä.
Ahneus helpottaa kouluttamista
Virpi Kauppisen mukaan rodun koulutettavuus riippuu koiran miellyttämisenhalusta.
– Toiset ovat hyvin aktiivisia hakemaan kontaktia omistajaansa ja sellaisia koiria on helppo kouluttaa. Toiset taas eivät ole juuri lainkaan kiinnostuneita omistajansa miellyttämisestä eivätkä ole motivoitavissa edes herkuilla. Joistakin yksilöistä näkee jo pentuna, että luonne tulee olemaan dominoiva. Sellaista pentua ei kannata myydä kokemattomiin käsiin, hän kertoo.
Mari Malénin mukaan chihut ovat pääasiassa hyvin ahneita ja ruoka toimii motivaattorina erinomaisesti. Suosituin harrastus on näyttelyissä käyminen, mutta lisäksi chihuja nähdään tokossa, agilityssä ja rallytokossa. Agilityssä oma kokoluokka pikkumineille on helpottanut harrastamista.
– On hienoa, että monipuolisempi harrastaminen on alkanut kiinnostaa. Muutamat harrastavat koiransa kanssa nenätyöskentelyä ja olen nähnyt chihun jopa raunioetsinnässä, Malén mainitsee.
– Suurin osa chihuista menee silti syli- ja seurakoiraksi, ja siihen rotu sopii erinomaisesti. Kotoilu ja kävely omistajan kanssa ovat yleisimpiä harrastuksia, Katri Rantanen sanoo.
Maarit Hassinen lisää, että rotu sopii hyvin myös kaverikoiratoimintaan.
Tunnusmerkkeinä pää ja häntä
Chihuahua on yleisvaikutelmaltaan tiivisrakenteinen ja sen tärkeitä ominaispiirteitä ovat hyvin pyöristynyt omenanmuotoinen pää ja hyvin korkea-asentoinen häntä. Lähes neliömäinen runko on toivottava etenkin uroksilla. Nartut voivat olla rungoltaan hieman pitempiä. Koko määritellään ainoastaan painon mukaan ja ihannepaino on 1,5-2,5 kiloa. Alle kilon tai yli kolmen kilon paino on hylkäävä virhe.
– Rotu tunnistetaan katukuvassa hyvin. Vähän liiankin hyvin, sillä chihuiksi kategorisoidaan monenlaisia muitakin pieniä koiria, joiden rotupuhtaudesta ei ole takeita. Tämä vääristää esimerkiksi eläinlääkäreiden tilastoja, Mari Malén harmittelee.
Kuono on lyhyt ja sivulta katsoen suora, tyvestään leveä ja kirsua kohti kapeneva. Otsapenger kaareutuu kuonon tyvestä ylöspäin jyrkkänä, korkeana ja leveänä. Kuivat posket erottuvat vain hieman. Purenta on leikkaava tai tasapurenta.
Silmät ovat suuret ja pyöreähköt, ilmeikkäät ja mieluiten tummat. Ne eivät saa olla ulkonevat. Korvat ovat suuret, pystyt, leveäasentoiset ja kaukana toisistaan.
Ylälinja on suora ja säkä vain hieman erottuva. Selkä on lyhyt ja kiinteä, lantio leveä ja voimakas, lähes tasainen tai hieman laskeva. Rintakehä on leveä ja syvä, tilava muttei liioiteltu. Vatsaviiva kohoaa selvästi.
Häntä kiinnittyy korkealle, on muodoltaan litteä, kohtalaisen pitkä ja vähitellen kapeneva. Liikkeessä häntä on korkealla kaarella tai puoliympyränä hännänpään osoittaessa lannetta kohti. Se ei koskaan saa olla takajalkojen välissä tai kaarella niin, että se ulottuu selkälinjan alapuolelle. Pitkäkarvaisilla häntä muodostaa plyymin. Levossa häntä riippuu hieman kaartuneena.
Chihuahua liikkuu pitkin, joustavin, tarmokkain ja maatavoittavin askelin. Takaraajoissa on hyvä työntövoima ja liikunta on aina vapaata, joustavaa ja vaivatonta. Liikkeessä koira on ryhdikäs ja sen selkä on vakaa.
Turkinhoito on helppoa
Lyhytkarvaisten karvapeite on lyhyttä ja kauttaaltaan rungonmyötäistä. Jos koiralla on aluskarvaa, on peitinkarva hieman pitempää. Karva on kiiltävää ja pehmeää. Pitkäkarvaisilla karvan tulee olla hienoa ja silkkistä, sileää tai hieman laineikasta. Aluskarvan ei tule olla liian runsasta. Peitinkarva on selvästi pidempää ja muodostaa hapsut korvissa, kaulassa, raajojen takaosassa, käpälissä ja hännässä. Pitkä, laskeutuva karva ei ole sallittu.
– Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja paitsi merle, joka on kielletty FCI:n rotumääritelmässä. Pentue voi siis olla melko kirjava. Suklaanruskeaa väriä pidetään harvinaisena ja haluttuna, joten valitettavasti jotkut kasvattajat ovat alkaneet jalostaa rotua väri edellä. Pennuista voidaan pyytää todella korkeita hintoja pelkän värin perusteella, Maarit Hassinen sanoo.
– Yleisin väri on soopeli erilaisina variaatioina. Creme on yleistymään päin ja se on nykyisin aika suosittu, Mari Malén lisää.
Hän pitää chihuahuan turkkia erittäin helppohoitoisena. Pitkäkarvaisilla saattaa tulla korvien taakse takkuja, mutta muuten hoito on vaivatonta. Rotua ei trimmata. Jotkut pukevat etenkin lyhytkarvaisia pakkasella tai sateella.
– Säännöllinen pesu ja harjaus silloin tällöin riittää, ja tassu- ja häntäkarvoja voi tarvittaessa siistiä. Jotkut omistajat käyttävät pakkaslenkeillä koirillaan tossuja, mutta ilman vaatetustakin pärjää, sillä kylmillä keleillä ulkoillaan lyhyemmin, Virpi Kauppinen sanoo.
Päähuolia ja sektioita
Kauppinen kertoo, että chihuahua on Pevisassa polvien, silmien ja sydämen osalta. Mikäli polvitulos on 3 tai 4, koira jää jalostuskäytön ulkopuolelle. Myöskään perinnöllistä kaihia tai PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.
– Rotu on mielestäni suhteellisen terve, mutta erityisesti sydänsairaudet, suun terveys, neurologiset sairaudet ja polvien tilanne vaativat valveutuneisuutta. Kun sydämiä alettiin tutkia Pevisan vuoksi enemmän, ovat sydänongelmat nousseet aiempaa selvemmin esille. Rodulla esiintyy pääasiassa läppävikaa. Myksomatoottinen läppärappeuma on suhteellisen yleinen löydös ikääntyvillä koirilla.
– Myös suun terveyteen ja purentaan tulisi jalostuksessa kiinnittää huomiota. Rodussa esiintyy jonkin verran purentavikoja ja hammaspuutoksia. Osalle koirista kehittyy hammaskiveä ja myös parodontiittia esiintyy. Polvien tilannetta arvioitaessa tulisi katsoa takajalkojen rakennetta kokonaisuutena, ei vain numerotuloksia, Kauppinen sanoo.
Myös Maarit Hassinen toivoisi parannusta polviin. Pevisassa mukanaolo ei ole merkittävästi parantanut niiden tilannetta.
– Lisäksi ongelmia on aiheutunut pyöreän kallon ja lyhyen kuonon ylikorostamisesta. Chihuahuan ei kuulu olla brakykefaalinen rotu. Näihin asioihin on onneksi puututtu esimerkiksi tuomarikoulutuksissa, ja rotuyhdistys tukee rahallisesti esimerkiksi syringomyeliaan liittyviä kuvauksia, hän kertoo.
Liioitellut päät huolettavat myös Katri Rantasta, sillä ne lisäävät riskiä vesipäisyyteen, mikä on kautta aikojen tunnustettu rodun ongelmaksi.
– Chihuahua on kotoisin kuumasta ilmanalasta, joten hengityksen ja viilennyksen tulisi olla mutkatonta. Kuono ei saa olla liioitellun lyhyt, hän lisää.
Mari Malénin mukaan nartut tiinehtyvät hyvin ja urokset ovat innokkaita astujia. Synnytykset sujuvat, mikäli pentu ei ole virheasennossa.
– Se on yleisin syy keisarileikkaukseen joutumiseen. Toinen on liian kookkaiksi kasvaneet pennut. Tätä rotua kasvattaessa sektioon päätyminen on aina mahdollista, eikä se ole halpaa touhua. Pentuekoko on yleensä 1-3.
– Rotu on pitkäikäinen. Vasta tapasin 20-vuotiaan chihun. Moni 14-vuotias on vielä kuin nuori koira, mutta valitettavasti tämä suuntaus on kääntymässä. Toivoisin, että omistajat ilmoittaisivat jalostustietojärjestelmään koiriensa kuoliniän ja syyn, jotta pääsisimme paremmin tilanteen tasalle, hän toivoo.
Draaman tajua
Malénin mukaan rotu osaa olla todellinen draamailija, joten omistajan tulee säilyttää kylmäpäisyys ja johdonmukaisuus kaikissa tilanteissa. Toisinaan vaaditaan apuvälineitä.
– Meillä oli yksi narttu, jonka tapa päästä pois epämiellyttävistä tilanteista oli huutaa kurkku suorana aivan järkyttävän kimeällä äänellä. Yksi tällainen tilanne oli kynsien leikkaus. Siihen ei ollut koskaan sattunut, mutta se halusi tilanteesta pois ja huusi huutamistaan. Niinpä päädyin leikkaamaan kynnet kuulosuojaimia käyttäen. Teatraalisuutta riitti kuin parhailla diivoilla, hän naurahtaa.
– Rotu on myös ahne ja tämä on tuottanut päänvaivaa. Esimerkiksi Lissu-koirani veteli isompien koirien ruokia niin, ettei pystynyt kävelemään vielä seuraavanakaan päivänä. Zodiac taas yritti ahneuksissaan nielaista kerralla kokonaisen lihapullan, Malén muistelee.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä marraskuussa 2022.
