Verensokerin vaihtelun tunnistava tukikoira on Nikolas Valtasen arvokas apu erityisesti yöllä. Silloin Yamen kiihkeä haukku voi herättää isäntänsä unesta, josta hän ei ehkä muuten enää heräisi.
Pelit vievät mennessään. Nikolas Valtanen, 18, paukuttaa tietokoneellaan niin keskittyneesti, ettei huomaa verensokereidensa romahtamista.
Silloin cairnterrieri Yame, 6, ampaisee viivana paikalle ja pomppii isäntäänsä vasten. ”Tee nyt jotain!” se tuntuu haukkuvan.
Nikolas nappaa ensihätään pöydältä pillimehun tai muutaman karkin. Niillä verensokerit suuntaavat nousuun.
– Yame on mun luottopakki erityisesti, kun vajoan omaan kuplaani, Nikolas kiittelee silittäessään apulaistaan.
Tiivis suhde
Nikolas Valtanen sairastui diabetekseen 14-vuotiaana. Hänen äitinsä, aktiivinen koiraharrastaja Hanna Valtanen päätti kouluttaa yhden saksanpaimenkoiristaan poikansa tukikoiraksi.
Ajatus vaihtui lennosta, kun ystävä vinkkasi, että perheessä voisi olla sopivampikin apuri: cairnterrieri Yame. Se oli perheen lemmikeistä Nikolakselle läheisin ja kokonsa vuoksi se, jota koululainen ulkoilutti yksin.
– Palveluskoiraharrastajana jouduin työstämään ennakkoluuloani, että pieni terrierikin sopisi vaativiin hommiin, Hanna muistelee.
Yame oli valinnut Nikolaksen lempi-ihmisekseen jo pentulaatikossa. Kun Valtaset vierailivat kasvattajan luona katsomassa pentuja, Yame oli joka käynnillä kiivennyt suoraan pojan syliin.
Yame on kirjaimellisesti Nikolaksen
elintärkeä apu arjessa.
Tukikoirakoulutuksessa pojan ja koiran suhde tiivistyi entisestään. Yame on kirjaimellisesti Nikolaksen elintärkeä apuri arjessa. Noin kahdeksan kuukautta kestänyt Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n koulutuspolku hitsasi yhteen myös äitiä ja poikaa – mitä nyt koirankoulutusasioista tuli ajoittain kinaa.
– Niksu paasasi Yamen vapaapäivien tärkeydestä ja minulle rennommasta suhtautumisesta. Huomasin, että koira tosiaan oppii levossa parhaiten, Hanna muistelee.
– Sulla on välillä koirien kisamaailmasta tuttu vauhti ja suorittamismoodi päällä. Sitä piti vain vähän tässä hommassa hillitä, Nikolas sovittelee äidilleen.
Herää pahvi!
Nikolaksen verensokeriarvon on tärkeää pysyä tasolla 5–10 mmol/l. Jos arvo tippuu ihannetason alle, poikaa alkaa hikoiluttaa, olo on levoton ja näkökenttä saattaa sumentua.
Yame koulutettiin tunnistamaan Nikolaksen hengityksestä ja ihon tuoksusta hypoglykemiaa eli matalan verensokeri. Hälytettäväksi raja-arvoksi sille opetettiin 4 mmol/l. Koiralla on tarkka hajuaisti.
Hanna ja Nikolas saivat Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n avulla yhteistyökouluttajan. Hänen opastuksellaan kaksikko alkoi tallentaa lasipurkkeihin harsolappuja, joihin Nikolas oli hönkäillyt tuoksuaan verensokerin ollessa eri arvoissa. Kouluttajaan pidettiin yhteyttä myös harjoitusvideoiden ja -päiväkirjojen avulla. Yamea palkattiin, kun se koulutustilanteissa tunnisti tietyn hajun.
Sitkeänä tyyppinä Yame oivalsi nopeasti homman juonen, Hanna kehuu.
– Valmisteluvaiheessa purkkeja piti piilotella kuin joululahjoja konsanaan. Niin innoissaan koira koulutuksesta oli, Hanna muistelee.
Seuraavaksi Yame opetettiin merkitsemään haluttu haju nousemalla Nikolaksen jalkaa vasten. Hiljalleen vaadittiin voimakkaampaa ilmaisua, mistä jääräpäinen terrieri innostui. Se keksi itse oikein hyppiä, tökkiä ja haukkua.
Nikolas kutsuu ilmaisutapaa nauraen Herää pahvi! -hälyksi. Se herättää sikeimmänkin nukkujan.
Haasteena toimia kaikkialla
Yame teki ensimmäisen spontaanin ilmaisunsa vieraassa paikassa pari vuotta sitten. Nikolas oli museoreissulla uppoutunut maalauksiin niin, ettei huomannut verensokereidensa putoamista ennen kuin koira kiihkeästi ilmoitti siitä.
Hetki tuntui hienolta, sillä perheellä oli aiemmin ollut haasteita saada Yame toimimaan kodin ulkopuolella yhtä hyvin kuin tutussa olkkarissa.
Hiljalleen Yame oppi tekemään hälytyksen myös lenkeillä, mummolassa – missä vain.
Teini-ikäistä Nikolasta oli vähän hävettänytkin harjoitusvaihe kauppakeskuksissa ja julkisissa liikennevälineissä. Kiinnostuneet olivat kyselleet koiran työliiveistä, vaikka omistajaa ymmärrettävästi ei huvittanut avautua sairaudestaan vieraille.
Hiljalleen Yame oppi tekemään hälytyksen myös lenkeillä, Nikolaksen korjatessa mopoaan, mummolassa ja Ikeassa – missä vain.
Hyväksytyn työtaitonäytteen Yame antoi vuoden 2023 lopussa ja on siitä saakka toiminut Nikolaksen luotettavana tukiapulaisena.
Nuori isäntä ei kuitenkaan innostunut viemään Yamea ympäristötestiin. Sen suorittamalla koira saisi virallisen hyötykoiran statuksen ja edelleen oikeuden kulkea Nikolaksen kanssa kaikkialle vaaleansinisessä liivissä. Nikolas puolestaan saisi sairaudestaan kertovan ID-kortin.
– En tarvitse korttia taskuun tai tunnistettavia työliivejä Yamelle. Minulle se on yhtä arvokas ja tärkeä ilman liivejäkin.
Nikolas ei myöskään tahtoisi uusia ympäristötestiä parin vuoden välein, kuten status edellyttää. Hänelle isoin apu koirasta on kotiympyröissä, ihan arkisena tukiapulaisena.
Turvallisemmat yöt
Pari vuotta sitten Yame ilmoitti Nikolaksen alhaisista sokereista monta kertaa viikossa. Nyt sairaus on paremmin hallinnassa ja koira hälyttää vain muutaman kerran kuukaudessa.
Myös Nikolaksen puhelin hälyttää, kun käsivarteen kiinnitetty kolikonkokoinen sensori lähettää tiedon verensokerin heittelystä. Hanna-äiti ei kuitenkaan luota satavarmasti tekniikkaan – laitteet voivat sekoilla tai lopettaa toimintansa. Sen sijaan diabeteskoiran ansiosta hän on alkanut nukkua yönsä levollisemmin.
– Lisäksi koiran tarkka nenä toimii ennakoivasti. Yame saattaa reagoida vartin laitetta aiemmin.
Parhaiten laite ja koira yhdessä varmistavat, ettei Nikolas nukkuessaan vajoa tajuttomaksi pahimmillaan lopullisesti.
Välillä vapaalla
Kotona tuttu tilanne on, että Yame torkkuu olohuoneen sohvalla, mutta säntää sitten Nikolaksen huoneeseen hälyttämään. Tavallista on sekin, kun Nikolas palaa vapaaottelutreeneistä eikä adrenaliinihöyryissään huomaa sokeriheittelyjään. Yame on heti muistuttamassa.
Hanna huolehtii, että pikku apulainen saa välillä irrotella itsekseen. Hän vie koiraa lenkille, tapaamaan koirakavereita ja kiitämään agilityradalla.
– Vapaalle vaihtaminen on hengähtämistä hommista eli Niksun läsnäolosta.
Nikolas haaveilee omasta kodista ja aikoo muuttaa sinne Yamen kanssa. Hanna nyökyttelee tyytyväisenä vieressä. Aikuisen lapsen terveyden etäseurannasta on apua, mutta teknisiin ongelmiin pitää varautua: puhelimesta voi vaikkapa loppua akku.
– Kun Yame on Nikolaksen kanssa, minä voin hengähtää huoletta.
Tukikoira on tyyni mutta sinnikäs
Tukikoira ilmaisee matalat verensokerit joskus jopa nopeammin kuin tekniset apuvälineet. Koira voidaan kouluttaa myös vaikkapa tuomaan omistajalleen mehupurkin.
Hyvä tukikoira on rauhallinen mutta sinnikäs. Omistaja voi näet joskus hätistää koiraa pois, koska ei itse tunnista tilaansa tai haluaisi vaikkapa nukkua.
Ensimmäiset hypokoirat valmistuivat Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:stä vuonna 2010. Virallisen statuksen saaneita kuulo- ja tukikoiria on 47. Tukikoiria kouluttavat Suomessa useat tahot ja kouluttajat.
Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n koulutus kestää noin 1,5 vuotta. Lähiviikonloppujen ja webinaarien lisäksi omistaja vastaa itse koiran koulutuksesta arjessa. Koulutuskokonaisuuden omavastuu on 250 euroa, lähijaksoista peritään 90 euron omavastuu.
Koiran luonne merkitsee enemmän kuin rotu. Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n koulutuksista poissuljettuja ovat lyhytkuonoiset, jättirodut ja laumanvartija- ja taistelutaustaiset rodut. Jos koiran kanssa on harrastettu suojelu- tai vartiointitehtäviä, se ei sovellu koulutukseen.
Asiantuntijana puheenjohtaja Tuulia Sundgren, Suomen kuulo- ja tukikoirat ry.
Artikkeli on julkaistu alun perin Koiramme-lehdessä 3/2026.
