Cockerspanieli on hyväntahtoinen ja sosiaalinen perhekoira. Ei siis ole mikään ihme, että rotu on kaikkialla suosittu. Kun peruskoulutuksesta ja turkinhoidosta pitää huolen, saa cockerista mukavan kaverin niin harrastuksiin kuin sohvalle.
Cockerspanieli on vanha ja kaikkialla maailmassa tunnettu spanielirotu. Suomessa se oli kymmenen suosituimman rodun joukossa viime vuonna kuten oli jo 60 vuotta sitten. 70-luvun alussa rekisteröitiin jopa 2 000 pentua vuodessa, viime vuonna 742.
Rodun juuret ovat Englannin maaseudulla, jossa sitä käytettiin lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Cockeri eriytyi omaksi rodukseen muista maaspanieleista 1800-luvun lopulla. Alkuperäinen nimi oli cocking spaniel, sillä sen tyypillisintä riistaa oli lehtokurppa, woodcock.
Cockerspanieli on jakautunut eri linjoihin niin värin kuin käyttötarkoituksensa perusteella. Jako alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun rotuun tuli kasvattajia, joita ei metsästys kiehtonut. Kun Iso-Britannia vuonna 1958 luopui käyttökoetulosvaatimuksesta muotovalion arvon saamiseksi, erkanivat käyttö- ja näyttelylinjaisten cockereiden tiet lähes tyystin. Kirjavia ja yksivärisiä cockereita puolestaan on kasvatettu pääosin erillään toisesta maailmansodasta lähtien.
Suosikkiroduksi 70-luvulla
Cockerspanieli on ollut Suomessa tunnettu rotu jo yli sata vuotta. Aluksi kasvatettiin pelkästään näyttelylinjaisia koiria.
– Ensimmäinen Suomessa rekisteröity cockeri oli nimeltään Nora vuonna 1910. Jalostustyö alkoi 1924, kun ensimmäisen pentueen kasvatti Åke Befrits. Suuremmassa mittakaavassa rotua alkoi jalostaa Muc Hill -kennelin Richard Eager, kertovat vuodesta 1984 rotua kasvattaneet Nina Mahlanen ja Jutta Kaartinen, kennel Frosty Morning’s.
Cockerspanielit ry perustettiin vuonna 1980, ja vuonna 2015 siitä tuli rotujärjestö. Rodun suosio lähti nousuun 1970-luvulla.
– Erityisesti punaisia cockereita ihailtiin, ja niitä kasvatettiin kysynnän mukaisesti paljon. Suosiolla oli kääntöpuolensa, joka näkyi koirien luonteessa. Moni aikuinen muistaa lapsuudestaan kokemuksia aggressiivisista cockereista, kertoo 20 vuotta rotua kasvattanut Maarit Mäki, kennel Speck Line.
Käyttölinjaisten kysyntä kasvaa
Ensimmäiset käyttölinjaiset cockerit tuotiin Suomeen vuosituhannen vaihteessa.
– Tällä hetkellä käyttölinjaiset kasvattavat suosiotaan agilitykoirina, eikä tarjonta riitä vastaamaan kysyntään. Tästä syytä käyttölinjaisia tuodaan paljon ulkomailta. Viime vuonna paljastui, että Suomeenkin oli tuotu käyttölinjaisia pentuja mahdollisesti epäilyttävistä oloista. Tuontikoiraa hankkiessa tulee taustat selvittää aina huolella. Toivoisin, että käyttölinjaisten koirien kasvattamisessa kunnioitettaisiin rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta, Maarit Mäki jatkaa.
– Cockereita tuodaan Suomeen pääasiassa Ruotsista, Iso-Britanniasta, Tshekistä ja Norjasta. Viime vuonna tuotiin 30 koiraa. Suomalaista koiria myös viedään ulkomaille. Meillä on ulkomuodollisesti erittäin hyvätasoisia cockereita, ja terveysasioista pidetään huolta, kertoo spanieleiden keskellä lapsuudestaan saakka elänyt ja niitä nykyisin näyttelykehissä tuomaroiva Anett Finnig, jonka Benchmark-kennelnimi on kulkenut suvussa jo vuosikymmenten ajan.
44 pentuetta kasvattanut Katariina Leivo (kennel Pretty Flower’s) pitää harrastajien yhteishenkeä hyvänä. – Cockeriväki on iloista ja sosiaalista porukkaa, aivan kuten koirammekin.
Käyttis vai näyttis?
Jako yksiväristen ja kirjavien kasvatuksessa näkyy vahvana edelleen, joskin 2000-luvulla värilinjoja on alettu jonkin verran yhdistää. Tällä hetkellä selvin jako on näyttely- ja käyttölinjojen välillä. Käyttölinjaisia on Suomessa noin kymmenen prosenttia cockerikannasta. Lisäksi on olemassa harvinaisempi sekalinja, jossa yhdistetään näyttely- ja käyttölinjaa keskenään.
Sekalinjaisia cockereita kasvattava Maarit Mäki iloitsee siitä, että pääosa muiden linjojen kasvattajista suhtautuu sekalinjaisiin positiivisesti.
– Toki on olemassa myös niitä kasvattajia, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä erilinjaisten kasvattajien kanssa. Jotkut kasvattajat voivat olla myötämielisiä linjojen sekoittamiselle, mutta eivät esimerkiksi halua antaa omia uroksiaan käytettäväksi siihen tarkoitukseen, Mäki sanoo.
Hänen mukaansa linjat eroavat toisistaan niin ulkomuodoltaan, luonteeltaan kuin käyttäytymiseltään. Perinteiseksi cockerspanieliksi mielletään näyttelylinjan edustajat, ja ne ovat ulkomuodoltaan yhtenäisempiä kuin käyttölinjan koirat. Käyttölinjaiset ovat pitempirunkoisia, niiden koko vaihtelee ja niiden korvat ovat kiinnittyneet näyttelylinjaisia korkeammalle. Sekalinjaisissa ulkonäön vaihtelu on tätäkin suurempaa.
– Luonteeltaan käyttikset ovat näyttiksiä vilkkaampia ja niillä metsästysominaisuudet ovat yleensä varsin vahvasti sisäsyntyisiä. Näyttelylinjaisten riistavietti vaihtelee. Terveyspuolella on pitkälti samoja ongelmia linjasta riippumatta. Oman kokemukseni mukaan epilepsiaa tosin esiintyy vain näyttelylinjaisilla, mutta luustoltaan ja niveliltään ne ovat hieman terveempiä, Mäki kertoo.
Nina Mahlanen ja Jutta Kaartinen aloittivat kasvatustyönsä näyttelylinjaisten parissa, mutta kasvattavat nykyisin pääasiassa käyttölinjaa. He omistavat kumpiakin, mutta eivät sekoita niitä.
– Sekalinjan pennuille olisi vaikea löytää sopivia omistajia. Myös käyttölinjainen voi olla yllättävän vaativa, eikä aina ihanteellinen pelkkänä lenkkikaverina. Näyttelylinjaisten turkki sen sijaan on sen verran työläs, ettemme näe aiheelliseksi lisätä turkin määrää tai kasvattaa koiria, joiden käyttöominaisuuksiin ei voi täysin luottaa, he pohtivat.
Hyvä perhekoira ja iilimato
Katariina Leivon mukaan pentujen ostajakunta on kirjavaa, sillä rotu sopii monen menoon. Moni etsii sosiaalista ja näppärän kokoista koiraa, jota on helppo kuljettaa mukana. Valtaosa pennuista menee tavallisiksi perhekoiriksi, mutta toisinaan kiinnostus harrastuksiin herää koiran hankkimisen myötä.
– Cockeri sopii ensikoiraksi, mutta kannattaa antaa kasvattajan auttaa sopivan pennun valinnassa. Rotu on ahne ja miellyttämisenhaluinen, joten koulutus on helppoa. Toki toisinaan vaaditaan pitkää pinnaa ja huumorintajua, sillä myös itsepäisyyttä löytyy, Leivo kertoo.
Nina Mahlasen ja Jutta Kaartisen mukaan valtaosa cockereista elää kaupunkioloissa. Jotkut yksilöt ovat herkkähaukkuisia. Eroahdistusta esiintyy jonkin verran. Uros on helpompi ja suoraviivaisempi kuin narttu.
– Cockerin hankkijalla on tulevaisuudessa aina seuraa. Cockeri on nenässä, korvassa, pään päällä, olkapäällä ja lämmittämässä niskaa. Nämä ovat läheisyydessään enemmän iilimatoja kuin koiria, he naurahtavat.
Anett Finnigin mukaan parasta mitä cockeri tietää, on olla osa aivan tavallista perhettä ja arkea. Jos arjessa on paljon makoilua sohvalla, cockeri osallistuu siihen mielellään. Jos cockerista halutaan seuralainen metsälle, koira täyttää paikan.
– Pelkkä söpö sohvakoira rotu ei silti ole. Se tarvitsee koulutusta ja rajat. Potentiaalia kyllä löytyy, ja cockereita tapaa esimerkiksi tullin viranomaistehtävissä, hän kertoo.
Vilkas vai levoton?
Katariina Leivon mukaan cockerspanieli on aina mukana siellä, missä sitä tarvitaan, sekä myös siellä missä sitä ei todellakaan tarvita.
– Cockeri on eurolla mukana joka keräyksessä! Jos haluaa itsenäisen koiran, cockeri on aivan väärä valinta. Kiintymyksen määrä on valtava. Nämä tulevat mainiosti toimeen myös laumassa ja suhtautuvat suopeasti vieraisiin koiriin, hän kertoo.
Maarit Mäki on samoilla linjoilla. – Pääsääntöisesti cockerit ovat iloisia ja ystävällisiä koiria, mutta rodussa on alkanut esiintyä myös arkuutta ja pidättyväisyyttä. Lisäksi näkee yksilöitä, joiden on vaikea rauhoittua etenkin vieraissa paikoissa. Vilkkaus on eri asia kuin päämäärätön häseltäminen ja kyvyttömyys laskea kierrokset alas, kun mitään ei tapahdu. Viime vuosina on myös käyty trimmaajien keskuudessa keskustelua cockereiden aggressiivisesta käytöksestä.
– Toivoisin kasvattajien kiinnittävän huomiota luonnekysymyksiin ja käyttävän hyväkseen luonteen arviointiin kehitettyjä testejä. Peruscockerin tulisi selviytyä luonnetestistä ja MH-luonnekuvauksesta omin jaloin.
Taipumuskokeen kautta muotovalioksi
Cockerspanieleiden kanssa harrastetaan monipuolisesti.
– Näyttelyissä käyminen on yleisintä. Viime vuonna käyntejä kertyi 2090. Taipumuskokeissa kirjattiin 92 käyntiä, joista 58 oli hyväksyttyjä. Spanielien metsästyskokeista saatiin 111 tulosta ja vesityökokeista 44. Mejässä kirjattiin 304 koekäyntiä, Anett Finnig luettelee.
– Muista lajeista ehdottomasti suosituin on agility. Lisäksi cockereita kisaa rallytokossa, tokossa ja noseworkissa. Myös koiratanssipuolelta on tuloksia, ja yksi cockeri osallistui kansainväliseen pelastuskoirakokeeseen raunioilla, hän jatkaa.
Vaikka rodun alkuperämaa on luopunut käyttötulosten vaatimisesta muotovalion arvon saavuttamiseksi, on Suomessa pidetty siitä kiinni. Muotovalion arvoon vaaditaan hyväksytty tulos spanielien taipumuskokeesta eli SPA1 tai vähintään AVO3-tulos spanielien metsästyskokeesta.
Lempeä katse, tehokkaat liikkeet
Rotumääritelmän mukaan cockerspanieli on sopusuhtainen, tiivisrakenteinen, iloinen ja vankka metsästyskoira. Uroksen säkäkorkeus on noin 39-41 senttiä, nartun 38-39. Cockeri painaa noin 13-14,5 kiloa.
Cockerin otsapenger on selvästi erottuva. Kuono-osa on suorakulmainen ja leuat vahvat. Purenta on leikkaava. Silmät ovat ruskeat tai tummanruskeat ja ilme lempeä ja iloinen. Korvat ovat lappumaiset, alas silmien tasolle kiinnittyneet, ohuet ja pitkät.
Runko on vahva. Ylälinja on vaakasuora, lantio hieman hännäntyveä kohti laskeva. Hapsuttunut häntä kiinnittyy hieman selkälinjan alapuolelle, liikkuu iloisesti ja on asennoltaan vaakasuora, ei ylös kääntynyt. Raajat ovat vankkaluiset, suorat ja riittävän lyhyet antamaan mahdollisimman suuren voiman. Liikkeet ovat yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.
Kutrit kuntoon
Karvapeite on sileää ja silkkimäistä. Se ei saa olla karkeaa, laineikasta, kiharaa tai liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset.
– Cockerspanieli on turkkirotu. Se vaatii säännöllistä pesua, kampausta ja trimmausta. Itse pesen koirani vähintään kerran viikossa, sillä en pidä pahanhajuisista seuralaisista sohvalla tai sängyssä. Trimmausväli riippuu siitä, käykö koira näyttelyssä, mutta kyllä kotikoirakin kannattaa trimmata vähintään kolmen kuukauden välein, Katariina Leivo ohjeistaa.
Hän pukee koiriaan talvipakkasilla sekä näyttelyaamuina, kun turkkia suojellaan likaantumiselta. Korvahuppu on tarpeen, jos koira saa syödäkseen esimerkiksi sotkevia rustoluita.
– Metsästyskokeissa käyvillä cockereilla kannattaa käyttää lämmittävää manttelia, mikäli odotusaika venyy pitkäksi ja koira on päässyt kastumaan, lisäävät Nina Mahlanen ja Jutta Kaartinen.
Maarit Mäki muistuttaa, että myös käyttölinjaisen koiran turkkia kuuluu hoitaa ja siistiä trimmaamalla. Käyttölinjaisen cockerin kampausväli on yleensä reilusti pidempi kuin näyttelylinjaisen.
Sallittuja värejä on yhteensä 18, ja pentueeseen voi syntyä useita värejä, riippuen vanhempien väristä ja perimästä. Värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin eli kaksi- ja kolmivärisiin ja roan- eli kimovärisiin.
– Pääasiallisesti yksiväristen vanhempien pennut ovat yksivärisiä ja kirjavien kirjavia. Kirjavien keskuudessa suosituin väri on blue roan, joita syntyy noin 65 prosenttia kaikista kirjavista cockereista. Sen jälkeen tulee orange roan 16 prosentilla. Yksivärisistä puolet on mustia, punaisia noin 37 prosenttia, Anett Finnig kertoo.
– Värilinjojen yhdistäminen saattaa aiheuttaa värivirheellisyyttä ensimmäisessä sukupolvessa, mutta toisessa ja kolmannessa sukupolvessa värit alkavat tasapainottua, hän lisää.
Lonkka- ja silmätutkimus vaaditaan
– Cockerspanielin pentujen vanhemmista tulee olla lonkkakuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto, joka ei astutushetkellä saa olla kahta vuotta vanhempi. D-lonkkatuloksen saaneen koiran saa parittaa vain A-lonkkaisen kanssa, Nina Mahlanen ja Jutta Kaartinen kertovat.
Heidän mukaansa cockeri elää keskimäärin 10-13 vuotta. Heitä huolettavat erityisesti ihosairauksien yleistyminen korvissa ja ihon poimuissa, sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet.
Vuonna 2020 syntyneistä cockereista on lonkkakuvattu noin joka kolmas. 42 prosenttia sai tuloksen A. B:n sai 34 prosenttia ja C:n 20. Tuloksen D sai kaksi ja E:n yksi prosentti kuvatuista. Yksiväriset saavat huonompia kuvaustuloksia kuin kirjavat.
Anett Finnig pitää cockerspanielia suhteellisen perusterveenä rotuna, mutta viime vuosina kuuma puheenaihe on ollut selkäkuvaukset. – Cockereilta on löydetty retrogeeni 12-FGF4, jolla on yhteys lyhytraajaisuuteen, kalkkeutuneiden välilevyjen esiintymiseen sekä välilevyjen tyräytymiseen. Retrogeeni on mahdollista löytää geenitestillä.
Jalostuksen tavoiteohjelma muistuttaa, ettei koiraa, jolla on ollut välilevytyrään viittaavia oireita, tule käyttää jalostukseen.
Maarit Mäki kertoo, että keskimääräinen pentuekoko on noin kuusi pentua. Emät synnyttävät ja hoitavat pentunsa pääasiallisesti hyvin. Sukua, jossa esiintyy synnytysvaikeuksia, hän ei jatkaisi.
– Nyt kymmenenvuotias Ilo-mummu on hoitanut elämänsä aikana omien pentujensa lisäksi myös kolmen muun rodun pentuja. Meillä on ollut hoidettavana havannankoiria, viiriäiskoiria ja karjalankarhukoiria, joiden emät eivät syystä tai toisesta ole pystyneet hoitamaan pentujaan, hän kertoo.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä toukokuussa 2024.
