Kodin karvaralli kuriin – näin se onnistuu

Kun kotona on koiria, siellä on myös karvoja. Marika Örn luottaa pitkien karvojen siivouksessa tehokkaaseen imuriin ja Petra Oramies laulattaa karvanlähtöaikaan turbofööniä. Ida Saarilahti perkaa pörröturkkia auton takakontista nahkahanskalla.

Marika Örn, vanhaenglanninlammaskoirat ja weimarinseisojat, Turku

”Tehokas imuri on luottokaverini”

Kun kasvattaja Marika Örn kulkee näyttävien vanhaenglanninlammaskoiriensa kanssa kadulla, vastaantulijoiden tavallisimmat reaktiot ovat vuoroin ihastelua ja vuoroin ihmettelyä. Rotu on melko harvinainen, joten harva tunnistaa sen. Runsas turkki kirvoittaa kummastelua ja välillä kysellään, kumpi on koiran etupää ja takapää.

– Lähes joka toinen koirakeskustelun aloittanut kysyy myös, paljonko koirista lähtee karvaa, Marika Örn kertoo.

Hän karsii juurtuneita uskomuksia kertoen, että hyvin hoidettuna pitkäkarvainen rotu ei kuorruta kotia irtokarvoillaan. Lampurilla ei ole karvanlähtöaikoja, kuten vaikkapa samojedilla ja colliella.

Marika Örn kasvattaa vanhaenglanninlammaskoiria kennelnimellä Bluechannel ja on harrastanut rotua lähes 30 vuotta. Kotoa toki löytyy hienoa ja leijuvaa karvaa, mutta sen sietämiseen ja siivoamiseen hänellä on omat kikkansa.

Valitse luonnonmateriaaleja

Ennakointi on Örnin taloudessa kova sana. Emäntä esimerkiksi säilyttää mustaa villakangastakkiaan vaatekaapissa pukupussissa. Silti se pitää pukiessa välillä sukia tarraharjalla puhtaaksi, jos koira on viuhahtanut ohi.

– Lasteni isä ennakoi työvuosinaan vielä huolellisemmin: hän vaihtoi puvun päälleen ja pois jo kodinhoitohuoneessa.

Örn on vuosien varrella oppinut suosimaan kodin tekstiileissä sekä vaatteissaan luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa ja puuvillaa. Hänen kokemuksensa mukaan ne eivät sähköisty ja kerää koirankarvoja, vaan pikemminkin hylkivät niitä. Keinokuidut sen sijaan tuntuvat magneetin lailla vetävän koirankarvaa puoleensa.

Sängyn päiväpeitto on kuitenkin polyesteria, joten sen päälle Marika levittää aamuisin puuvillaisen filtin – perheen koirat saavat päivisin lepäillä sängyllä.

”Kaikki pyykättävä on hyvä säilyttää pyykkikorissa, ei lattialla keräämässä lisää karvoja.”

Tummilla pinnoilla karva näkyy parhaiten, vaaleilla puolestaan rapa, jota koirat kuljettavat sisälle varsinkin kostealla säällä. Tavallisesti Örn pyyhkii koiriensa tassut lenkiltä tullessaan, joskus huuhteleekin ne vedellä, mutta silti hiekkaa ja havunneulasia saattaa varista lattioille. Vanhaenglanninlammaskoiransa hän pesee kokonaan vain noin neljä kertaa vuodessa.

Örnin koirat saavat oleilla kotona kaikkialla. Sohvakalusteissa on helposti pestävät irtopäälliset. Useimmat matot ovat pieniä, jotta ne voi pyöräyttää koneessa, ja isommatkin ovat vesipestäviä.

Myös autonsa takakontissa Örnillä on vedenpitävä mutta koneessa pestävä koirasuoja.

– Kaikki pyykättävä on hyvä ravistella ennen pesua ja säilyttää ennen pesurundia pyykkikorissa, ei lattialla keräämässä lisää karvoja.

Tavallaan vanhaenglanninlammaskoirat ennakoivat myös itse: paksun turkkinsa vuoksi ne usein hakeutuvat lepäämään kodin viileisiin kohtiin ja potkivat tieltään matot rullalle.

Harjaa säännöllisesti

Aktiivisena näyttelyharrastajana Örn on katselemalla ja kyselemällä löytänyt parhaat välineet vanhaenglanninlammaskoiran turkinhuoltoon. Koiran huolelliseen harjaukseen kuluu pari tuntia kerrallaan, mutta näin turkki pysyy auki viikkoja. Osa koirista vaatii harjauksen viikoittain, osa joka toinen viikko.

– Perusteellinen harjaus ihoa myöten avaa pohjavillan. Irtokarvat tarttuvat silloin suoraan harjaan eivätkä lähde pölisemään, hän kertoo.

Marika Örnillä on myös lyhytkarvaisia weimarinseisojia. Ne ovat turkkihuolloltaan helppohoitoisia, mutta kokemuksesta Örn tietää, että weimarin tikkuinen karva junttautuu helposti syvälle tekstiilikuituihin. Sen sijaan lammaskoiran hieno karva jää leijumaan pinnoille, joten se on helppo pyyhkiä pois kostealla sienellä.

Hanki tehokas imuri

Örn jakaa pitkäturkkisten koirien omistajat leikkisästi kahteen kastiin: ahkeriin siivoajiin ja huolettomiin rentoilijoihin. Hän sanoo itse kuuluvansa jälkimmäisiin.

– Kun perheessä aikoinaan oli viisi lammaskoiraa ja weimarinseisoja, opin siivoamaan perusteellisemmin lähinnä vieraita varten, hän naurahtaa.

Oikeasti imuri kyllä hurisee kotona viikoittain. Örnillä on käytössään useamman satasen maksava Miele, jossa on 890 watin moottori ja tehokas suodatin, joka pitää poistoilman puhtaana.

Varsi- tai robotti-imurit eivät käy: niiden pyörivä suulakeharja kieputtaa pitkät irtokarvat ympärilleen ja tukkeutuu heti. Karvaa pitää kyllä irrottaa perinteisenkin imurin suulakkeesta, mutta tehokas laite ei ole siitä moksiskaan. Viikkosiivouksessaan Örn puhdistaa käsin myös viemäreiden irtolikaa keräävät verkot.

Turkinhoitoa ja kodin arkea helpottaa myös se, että Marika Örn usein ajaa vanhimpien koiriensa turkit lyhyeksi. Silloin karvaa ja rapaa kertyy kotiin vähemmän.

Petra Oramies, labradorinnoutajat ja jackrussellinterrieri, Vihti

”Siivousrutiineista ei saa tinkiä”

Huiskis! Petra Oramies on taas imuroinut varsi-imurilla kompaktin omakotitalonsa eteisen, keittiön ja olohuoneen. Rutiinilla homma hoituu kymmenessä minuutissa – joka ikinen päivä.

Oramies kasvattaa labradorinnoutajia ja jackrussellinterriereitä kennelnimellä Stickypaw’s ja työskentelee myös trimmaajana. Siinä roolissaan hän siivoaa koirankarvaa päivittäin ja siistii sekä desinfioi tilat jokaisen koiran jälkeen.

– Kun siivous on rutiinina selkärangassa, sen vain tekee eikä jää harmittelemaan, hän pohtii.

Eikä Oramies jossittele sitäkään, että vähemmällä pääsisi, jos kotona olisi vaikkapa yksi nakukoira kolmen labradorinnoutajan ja yhden jackrussellinterrierin sijaan. Toisen polven kasvattajalle koirat ovat elämäntapa, jonka keskellä siivousrumba on pieni ja nopea vaiva eikä verrattavissa iloon, jota hän koiristaan saa.

Aseiksi turbofööni ja kumisuka

Labradorinnoutajista irtoilee tasaisesti pieniä määriä lyhyttä ja tiheää karvaa. Karvanlähtöaikaan, pari kertaa vuodessa, siitä irtoaa reippaammin karkeampaa peitinkarvaa sekä vedenpitävää aluskarvaa. Niitä on Oramiehen mukaan turha yrittää hallita rikkalapiolla ja harjalla, sillä karva vain tunkeutuu nopeasti kankaisiin. Karvanlähdössä koira on parasta pestä kunnolla.

Pesun yhteydessä Oramies sukii labbiksen turkin kumisukalla. Samoin sen jälkeen, kun on kuivannut karvan turboföönillä.

– Näillä tempuilla irtokarva lähtee yllättävän hyvin.

Jackrussellinterrierinsä turkin Oramies nyppii säännöllisesti. Koska terrieri on myös kooltaan labbiksia pienempi, ei sen karvaa näy kotona yhtä paljon. Koirat huuhdellaan aina rapalenkin jälkeen, jotta hiekkaa ei kulkeudu asuntoon.

– Vain kun rapsuttelen pikkukoiraa sylissä pidempään, huomaan vaatteisiin jääneitä karvoja.

Syynää suodattimet

Koirien karvanlähtöaikoihin liittyy muitakin kodin tehtäviä. Silloin ilmanlämpöpumpun suodatin puhdistetaan vähintään kahden viikon välein ja pyykkikoneen sekä kuivausrummun nukkasihdit tyhjennetään säännöllisesti.

Varsi-imurin lisäksi Oramiehellä on myös perinteinen imuri, jolla hän tekee suursiivoukset. Pussiton malli toimii hänestä parhaiten: lokeron huuhtelu on helpompaa kuin tiuhaan vaihtaa pölypusseja.

Oramiehillä makuuhuone on koirilta rajattua aluetta, jotta sänky pysyy ihmisille puhtaana. Vanhat viltit ja lakanat on laitettu suojaamaan sohvia ja nojatuoleja: ne on helppo vain ravistella karvoista. Pakettiautossaan Oramies on sijoittanut koirahäkkien alle kevyen käytävämaton, joka on helppo kopistella ulkona.

Ida Saarilahti, keeshondit, Helsinki

”Siivoilu kuuluu koira-arkeen”

Jos katsoisit Ida Saarilahden auton hanskalokeroon, löytäisit sieltä aina yhden vakiovarusteen: teippiharjan. Sillä on helppo viimeistellä työlookki ennen kuin menee toimistolle.

Idalla ja hänen puolisollaan on kaksi keeshondia. Välillä rivitalokodissa voi olla viisikin koiraa, jos muun perheen kessuja on heillä hoidossa. Saarilahti kasvattaa rotua Ikurin-kennelnimellä äitinsä ja isoäitinsä kanssa, kolmen sukupolven voimin.

Hän ei tunnustaudu supersiisteysihmiseksi, näppäräksi järjestelijäksi kyllä.

– Olen kasvanut tuplaturkkielämään. Koirankarvoissa ei ole mitään ällöä, ja siivoilu kuuluu koira-arkeen.

Tuuheaturkkinen keeshond ei jätä itsensä muotoista karvakuviota mattoihin, vaan irtokarva pyörii kodissa pehmoisina haituvapalloina. Ne piiloutuvat ovien taa, tuolien jalkoihin ja nurkkiin.

Joka toinen päivä Saarilahti napsauttaa robotti-imurin reitilleen ja irrottelee välillä karvaa sen pyöristä. Nyt kun kotona on turkkiaan vaihtava kessunpentu, emäntä pyhkii iltaisin lattiat lastalla.

– Saan karvat kätevästi kasaan samalla kun juniorin leikeissään silppuamat pahvitkin.

Saarilahti kertoo erottelevansa pyykissä näyttelyvaatteet ja turkinhoitotöissä käyttämänsä asut muista vaatteista. Hän ei ole vielä kokeillut kasvatinomistajaltaan kuulemaansa kikkaa: laita pyykin sekaan koneeseen pesusieni tai vaahtomuovipala keräämään koirankarvoja.

Kylvetä koira pesulassa

Ida Saarilahti harjaa koiriensa turkit läpi huolellisesti kerran viikossa. Puuhaan tottuneina lemmikit usein ottavat nokoset hoitopöydällä. Saarilahti satsaa välineisiin ja suosii niissä metallisia välineitä muovisten sijaan. Kuivaamiseen hän käyttää fööniä.

– Varsinkin karvanlähtöaikana irtohapsuja saa joskus kaivella silmäripsistä parikin päivää myöhemmin.

Urbaani legenda kertoo kessun karvoja löytyneen jopa keitetyn kananmunan kuoren alta. Silti Saarilahti väittää rotua laiskan ihmisen turkkikoiraksi. Säännöllinen harjaus ja kampaus riittävät, eikä koiraa tarvitse pestä usein.

Pesupuuhiin hän monesti vuokraa paikan lemmikkien itsepalvelupesulasta.

– Silloin ei tarvitse kuorruttaa omaa kylppäriä karvalla, tukkia viemäriä tai kerätä leijailevia haituvia valaisimista asti.

Hyvillä keleillä Saarilahti harjailee koirat terassillaan, mutta huomioi silloinkin naapurinsa ja huolehtii, ettei irtokarvoja leiju esimerkiksi grillaushetkeen.

”Remontissa kieltäydyimme mustasta laminaatista ja valitsimme lattian koirien turkinsävyn mukaan.”

Kodin eteisessä on aina harja, jolla Saarilahti usein käy läpi ainakin koiran kaulakarvat. Kun kaula-alueen karva on suoraa ja auki, se kerää lenkkeillessä vähemmän siemeniä ja roskaa kuin huopaisena.

Joskus Saarilahti säästää puhdasta irtokarvaa paperipussiin ja lahjoittaa sitä tutuilleen, jotka vievät materiaalin kehrättäväksi.

– Kessun karvasta voi kutoa vaikkapa lämpimät lapaset.

Hyväksy koira-arki

Vihreä samettisohva on pitkään ollut Ida Saarilahden haavelistalla – ja siellä se varmaan pysyykin. Hän kertoo nappaavansa koiran karvatukon malliksi huonekaluostoksille: kessunväriset vaaleanharmaat sävyt toimivat heillä arjessa kuulemma parhaiten.

Kodin matot ovat imuroitavia ja voi pestä pyykkikoneessa.

– Tosiasiat pitää hyväksyä. Remontissa kieltäydyimme mustasta laminaatista ja valitsimme lattian koirien turkinsävyn mukaan.

Koirat hypähtävät sänkyyn vain saadessaan luvan. Öisin ne asettuvat mieluummin viileälle lattialle yöpöydän viereen. Sängynalus pidetään vapaana tavaroista, jotta robotti-imuri pääsee töihin.

Ylipäätään Saarilahti suhtautuu koirien karvoihin osana elämää. Jalostuksessa hän pyrkii pitämään karvan laadukkaana ja säänkestävänä, mutta koiralle mukavana.

– Tuplaturkkinen koira ei tee arjesta hankalaa, eikä karva ole haitaksi omistajalle tai koiralle. Pitää vain satsata säännölliseen turkinhuoltoon ja löytää omat siivoustapansa.

Lue seuraavaksi: Pika toi elämään iloa