Kiharaturkkinen lagotto romagnolo on kätevän kokoinen ja moneen menoon soveltuva koira. Rotu tunnetaan erityisesti tryffeleiden etsijänä, ja se sopii luonnossa viihtyvälle ihmiselle. Karvanlähtöä ei ole, mutta turkinhoito vaatii silti huomiota.
Keski-Italiasta kotoisin oleva lagotto romagnolo on vanha rotu, jota käytettiin alkujaan vedestä noutavana lintukoirana. Myöhemmin sen taidot arvokkaiden tryffelisienien etsimisessä huomattiin, ja rodun maine sienikoirana kasvoi. Vuonna 1840 laaditussa sanakirjassa mainitaan sana lagòt, jonka selityksenä on tryffeliä etsivä koira. Murteissa sana tarkoittaa tämän lisäksi noutavaa koiraa.
Tryffelien etsimiseen tarvittavia ominaisuuksia alettiin vahvistaa 1900-luvun alkupuoliskolla, eikä juuri muilla ominaisuuksilla ollut merkitystä. Lagottoon sekoitettiin myös muita rotuja. 1970-luvulla alkuperäistä lagottoa alettiin elvyttää, ja kahdenkymmenen vuoden ajan koiria etsittiin, arvosteltiin, mitattiin, tunnistusmerkittiin, valokuvattiin ja rekisteröitiin, ja varsinainen suunniteltu kasvatustyö pääsi alkamaan. FCI hyväksyi rodun vuonna 1995.
– Italiassa rotukirja on vielä avoinna, joten koira voidaan ottaa rotuun, mikäli se saa näyttelystä ja tryffelikokeesta arvosanaksi vähintään erittäin hyvän, kertoo Tubero d’Oro -kennelnimellä 26 lagottopentuetta kasvattanut Marisa Köngäs.
Lagotto kuuluu noutajien ja vesikoirien FCI-roturyhmään 8.
Rotutyyppi vakiintuu
Ensimmäinen lagotto tuli Suomeen vuonna 1996. Uroksen Aster Delle Farnie toi Italiasta Riitta Häyrynen, kennel Punatassun. Pian sen jälkeen Suomeen tuli toinenkin lagotto, uros Zartuber. Ensimmäinen pentue syntyi Punatassun kenneliin vuonna 1999.
– Olin tutustunut ja ihastunut rotuun Ruotsissa tuomari Renée Sporre-Willesin opastuksella ja Hans Lehtisen avustuksella. Sovimme, että seuraavan kerran kun Renée lähtee Italiaan, hän tuo sieltä minulle pennun, Häyrynen kertoo.
– Alkuvuosina kasvatus lisääntyi vauhdilla ja taso oli kirjavaa, aina lyhytjalkaisesta lagotosta korkeisiin honkkelijalkoihin. 2000-luvun alkuvuosina rotu nousi suosioon, pennut suorastaan vietiin käsistä ja kaikenlaisilla koirilla tehtiin pentuja. Arkuus ja aggressiivisuus rodussa lisääntyivät. Nykyisin tilanne on parempi, ulkomuoto on vakiintunut melko hyvin ja rodun erottaa jo serkustaan espanjanvesikoirasta.
Häyrysen mukaan lagottoja tuodaan eniten rodun kotimaasta ja Pohjoismaista, mutta viime vuosina haku itäisen Euroopan maista on vilkastunut.
– Suomalaiset koirat pärjäävät hienosti näyttelyissä meillä ja maailmalla, jopa rodun kotimaassa, Marisa Köngäs lisää.
– Eri puolilla Suomea järjestetään rotupäiviä ja kasvattajakahviloita, jotta rodusta kiinnostuneet voivat tutustua paremmin toisiinsa, lisää 79 lagottopentuetta kasvattanut Hannele Törmänen, kennel Hopeanuolen.
Viime vuonna rekisteröitiin 369 lagottoa. Rotujärjestö on Suomen Lagottoklubi.
Ulkoilijan koira
Törmäsen mukaan tyypillinen lagoton omistaja on reipas ulkoilmaihminen, joka rakastaa rämpiä metsässä sieniä ja marjoja keräten, lenkkeilee säällä kuin säällä ja viihtyy veden äärellä. Lagotto rakastaa kuralätäköitä ja kaivamista, joten metsälenkin jälkeen koira on onnellinen, mutta erittäin kurainen. Vaikka lagotto on ulkona vauhdikas ja aina valmiina toimintaan, se osaa myös rauhoittua kainaloon rapsutettavaksi.
– Jotkut lagotot ovat selvästi yhden henkilön koiria, eivätkä mielellään puuhastelisi muiden kanssa, hän lisää.
Tasan sata pentuetta maailmaan saattanut Maria Axo (kennel Nuxo) kertoo, että pennun uusi koti on yleensä aivan tavallinen aktiivinen perhe, joka hakee ensisijaisesti perheenjäsentä. Myöhemmin mukaan saattavat tulla harrastukset, kuten agility, tottelevaisuus ja hajulajit. Pentuja menee myös home-, terapia- tai hypokoiriksi.
Riitta Häyrynen voi suositella rotua ensikoiraksi reippaille, liikunnallisille ja huumorintajuisille ihmisille. Sukupuolten luonteissa ei ole suuria eroavaisuuksia. Usein narttupentu saattaa olla luonteeltaan pentueen voimakkain.
– Useita kasvattejani asuu kerrostalossa eikä siitä ole aiheutunut ongelmia. Kun koira totutetaan rappukäytävän ääniin pennusta saakka, se ei yleensä reagoi niihin.
Marisa Köngäs mainitsee yhdeksi lagoton hankkimisperusteeksi allergiaystävällisyyden. – Kun karvaa ei irtoa, eivät myöskään hilse ja ihosolut pölise.
Optimistinen peilaaja
– Lagotto on jalostettu työkoiraksi, joten se on aika sinnikäs ja periksiantamaton. Rodussa on myös varautuneita yksilöitä, joten on erittäin tärkeää sosiaalistaa pentua ahkerasti, samoin opettaa se rauhoittumaan. Aktiivisuus ja energisyys ovat positiivisia luonteenpiirteitä, mutta mikäli ne kanavoituvat väärin, ne muuttuvat negatiivisiksi ominaisuuksiksi, Maria Axo sanoo.
– Lagotot peilaavat omistajaansa, joten koira käyttäytyy usein omistajansa tavoin. Vilkkaan lapsiperheen lagotto saattaa olla hyvin rasavilli, varovaisen eläkeläispariskunnan lagotto varautunut, hän jatkaa.
Riitta Häyrynen kuvaa lagottoa oppivaiseksi, reippaaksi ja herkäksi. Joskus se on fiksuudessaan suorastaan puhetta vaille.
– Ensimmäinen lagottoni Aster tuli Italiasta 11 kuukauden ikäisenä, ja se vaikutti heti niin viisaalta, että pohdiskelin ääneen, milloinkahan se mahtaa alkaa puhua. Vaikka se tuli tarhaoloista, sadan koiran laumasta, eikä ollut koskaan ollut sisällä asuinrakennuksessa, se oppi heti talon tavoille. Kun se kerran pissasi sisälle, en ollut vihainen, mutta jupisin itsekseni, että täällähän ei koirat lattialle pissaile. Italiaano ymmärsi hyvin suomea, eikä koskaan enää pissannut sisälle.
Myös Marisa Köngäs ihastelee lagoton oppimiskykyä ja vilkkautta.
– Tosin ne samat luonteenpiirteet ovat myös ne ärsyttävimmät, etenkin silloin, kun stressi painaa päälle ja väsyttää.
– Kun lagotto jotakin haluaa, se keksii keinot. Nämä oppivat avaamaan ovia, portteja, vetoketjuja ja jopa lapsilukkoja. Helposti aukeavat myös painonappiovet, poljinroskikset ja jääkaappi. Tavaroiden nostaminen ylähyllylle ei auta, sillä lagotto on ketterä kiipeilijä. Toisaalta nämä samat ominaisuudet ovat hyödyllisiä, kun harrastuksissa pitää löytää maalimies, etsiä rankoissa olosuhteissa tuntikausia tryffeleitä tai opetella uusia temppuja. Rotu on myös iloinen ja positiivinen. Optimistina se jaksaa hypätä vaikka tuhat kertaa pöydälle, sillä se muistaa sen yhden kerran, kun sieltä sai varastettua ruokaa.
Hänen mukaansa lagotot ovat suurieleisiä italialaiseen tapaan. Toisinaan näkyvä reaktio saattaa olla paljon suurempi kuin aito tunne. Kyselytutkimuksissa on noussut esiin ääniherkkyyttä ja aggressiivisuutta omistajaa kohtaan. Tämä tulisi huomioida jalostusvalintoja tehdessä.
– Laumakäytös on yleensä hyvää, remmikäytös ei aina niinkään, Köngäs mainitsee.
Tryffelikoe Suomeenkin?
Köngäs arvostaa erityisesti lagoton käyttö- ja harrastusominaisuuksia.
– Mielestäni on tärkeää säilyttää lagotto älykkäänä ja sitkeänä työkoirana. Sellaisena sitä arvostetaan rodun kotimaassakin. Lagotto ajattelee paljon, ketjuttaa asioita helposti ja rakentaa omia miniteorioitaan, jos sen opetuksessa ei olla tarkkana. Kun lagotto oppii, sen suorituksiin voi luottaa varmasti. Se haluaa tehdä ja onnistua, lajista riippumatta.
– Lagottoharrastajat eivät ole erityisen kilpailuhenkisiä. Siksi lagottoja näkee paljon koulutuskentillä muttei kilpailuissa. Tryffelikoirana siitä saa erinomaisen sienestyskaverin metsälle, ja nenänkäyttötaidoista on hyötyä myös pelastuspuolella.
Muotovalion titteliin ei vaadita käyttötulosta. – Ainakaan vielä, Köngäs huomauttaa.
– Italiassa ja joissakin muissa Euroopan maissa käyttötulos vaaditaan. Suomessa ei vielä hyväksytä virallista tryffelikokeen tulosta, joten valitettavasti suomalaiset koirat eivät voi tällä hetkellä osallistua näyttelyiden käyttöluokkaan edes ulkomailla. Esimerkiksi ruotsalaiset koirat voivat. Rotuyhdistys on parhaillaan työstämässä tryffelikoetta myös Suomeen, ja toivottavasti meilläkin on joku päivä mahdollisuus käyttöluokkaan.
Suosituin laji lagoton kanssa on ylivoimaisesti agility. Myös rallytoko ja nosework vetävät puoleensa. Tuloksia löytyy myös koiratanssista, mejästä, pelastuskoirakokeista ja tokosta.
Trimmattava maatiainen
Rotumääritelmä kuvaa lagottoa sopusuhtaiseksi, tiivisrakenteiseksi ja maatiaismaiseksi koiraksi, joka on kooltaan pienestä keskikokoiseen ja jonka karvapeite on tiheä, kihara ja villava. Uroksen korkeus on 43-48 senttiä, nartun 41-46. Rungon mittasuhteiltaan lagotto on lähes neliömäinen ja se liikkuu tarmokkaalla ja reippaalla ravilla.
– Lagotto on todella hyvänmallinen koira, eikä siinä ole liioiteltuja piirteitä, Hannele Törmänen kiteyttää olemuksen.
– Turkki ei ole huoltovapaa. Se kannattaa käydä läpi kolmen-neljän viikon välein karstan ja kamman avulla huopaantumisen estämiseksi. Lagotto ei tiputa karvaa, joten omistajan tehtäväksi jää poistaa irtoava karva turkista. Auki kammattu turkki kastellaan tai pestään, ja puhdas koira trimmataan saksilla oikeaan muotoon ja turkin mittaan. Talvisin lagotot keräävät turkkiinsa melkoiset lumipallot. Turkin voi ajaa myös lyhyeksi trimmauskoneella, hän ohjeistaa.
Maria Axo muistuttaa, että korvakäytävistä tulee nyppiä karvat, ja koira pitää totuttaa toimenpiteeseen jo pentuna.
Lagotto voi olla väriltään yksivärinen luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein laikuin, roan eli pienipilkkuinen ruskeavalkoinen, ruskea tai oranssi eri sävyissään yksivärisenä tai valkoisin laikuin. Joillakin koirilla on ruskea tai tummanruskea maski. Punaruskeat tan-merkit eri sävyissään sallitaan.
– Ruskea väri on dominoiva. Musta turkki ja pigmentti sekä mustat laikut ovat hylkäävä virhe. Värin perusteella ei lagottoa kannata ostaa, sillä värit muuttuvat iän myötä eikä pennusta vielä välttämättä tiedä sen lopullista väriä, Marisa Köngäs kertoo.
Pitkäikäinen ja perusterve
Lagoton Pevisa vaatii jalostuskoirilta lonkkakuvauksen sekä silmätarkastuksen. Lonkkien raja-arvo on C. C:n saaneen saa parittaa vain A- tai B-lonkkaisen kanssa, tai vaihtoehtoisesti vanhempien lonkkaindeksien keskiarvon tulee olla vähintään 101.
– Kiitos Pevisan, on lonkkatilanne saatu melko hyväksi. Mielestäni suurin terveydellinen ongelma on erilaiset syöpä- ja kasvaindiagnoosit, eikä edes suunnitelmallisesta jalostuksesta tunnu olevan niihin apua, Riitta Häyrynen pohtii.
– Myös perinnöllisen kataraktan lisääntyminen huolestuttaa. PRA- tai kataraktadiagnoosin saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen, mutta sellaisia koiria käytetään, joiden lähisuvussa niitä esiintyy, hän lisää.
Hannele Törmäsen mukaan lagotto on melko pitkäikäinen, eikä yli 15-vuotias lagotto ole harvinaisuus.
Lisääntymiseen liittyvissä asioissa kasvattajat eivät koe olevan ongelmia. Pentuekoko on puolenkymmenen paikkeilla, ja astutukset, synnytykset ja pentujen hoito sujuvat pääasiallisesti hyvin.
Marisa Köngäs haluaa antaa lagottokasvattajille tunnustusta koirien terveyden tutkimisesta. Suurin osa kasvattajista tutkii paljon enemmän kuin vaaditaan, ja monelle jalostustyö on sydämen asia.
– Eniten minua huolettaa, osaammeko säilyttää riittävän geneettisen vaihtelun. Pelkkien voittajien käyttö jalostuksessa ei ole maltillista, kauaskantoista jalostusta.
Aineksia taskuvarkaaksi
Vaikka Köngäs ihailee lagottojen hajuaistia ja aktiivista osallistumista kaikkeen, on niistä ominaisuuksista toisinaan haittaa.
– Muutama vuosi sitten Milanossa ENCI Winner -näyttelyssä kiertelimme myyntikojuja yhdessä kennelini toisen kasvattajan Mari Rautavirran kanssa. Päädyimme ostamaan viilennysalustan ja maksoimme sen kaksikymppisellä.
– Raha sujahti myyjän vyölaukkuun ja hän kumartui rapsuttelemaan koiriamme. Pian Nugá-lagottoni ilmestyi viereeni vienosti ynisten, kaksikymppistä minulle hampaissaan ojentaen. Se oli vaivihkaa käynyt myyjän vyölaukulla ja haistanut tutun hajuisen setelin. Siinä piti hieman selitellä, että koiraa ei suinkaan ole opetettu taskuvarkaaksi, mutta tunnistusnouto kyllä sujuu, Köngäs naurahtaa.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä kesäkuussa 2024.
