Collie nousi suursuosikiksi Lassie-elokuvien myötä ja etenkin vanhempi sukupolvi tuntee rodun edelleen lassiena. Suosio kääntyi pian rotua vastaan, kuten koiramaailman muotivirtauksissa usein käy. Nykyään suosion päivät ovat ohi ja kysyntä laskenut. Oikeissa käsissä collie on monipuolinen perhe- ja harrastuskoira, joka tarvitsee tekemistä mutta osaa myös rauhoittua.
Collien juuret ovat syvällä Skotlannissa. Paimenet tarvitsivat koiria, joilla oli kestävä rakenne ja jotka pystyivät työskentelemään kosteissa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Turkin tuli olla tiheä, suojaava ja vedenpitävä, luonteen lempeä ja riittävän rohkea. Alkuperäinen collie muistutti enemmän nykypäivän bordercollieta kuin collieta.
Collien tarkkaa alkuperää ei tunneta, sillä tavallisten paimenten koirista ei pidetty kirjaa. Todennäköisesti rotu on kehittynyt ajan myötä vanhoista brittiläisistä koirista, joihin on sekoittunut muualta tullutta verta. Sana col tai colley tarkoitti muinaisenglannin kielellä mustaa, ja koirat paimensivat colley-rotuisia lampaita. Kelttien gaelinkielinen sana collie taas tarkoittaa hyödyllistä. Näiden termien on arveltu olevan rodun nimen taustalla.
Rotu nousi tavallisesta työkoirasta arvostetumpaan asemaan, kun kuningatar Victoria kiinnostui siitä. Tätä voidaan pitää ulkomuotojalostuksen alkupisteenä. Kuningattaren koirista pidettiin tarkkaa kirjaa ja hän omisti useita collieita. Hän myös lähetti koiria Pohjois-Amerikkaan, jossa rotu sai nopeasti suosiota kauneutensa ja aatelisen taustansa vuoksi.
Collie esiintyi ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä Birminghamissa vuonna 1860 luokassa ”kaikenlaiset paimenkoirat”. 11 vuotta myöhemmin pitkä- ja sileäkarvaiset erotettiin omiksi roduikseen.
Rodun tunnetuin kantaisä on tricolour-värinen Trefoil, joka syntyi vuonna 1873. Se löytyy lähes jokaisen nykypäivän collien sukutaulusta useimmiten poikansa Charlemagnen kautta. Toinen suuresti vaikuttanut uros on Dazzler of Dunsinane, joka syntyi vuonna 1962. Eurooppalaisessa kannassa on vain muutamia sukuja, jotka eivät polveudu tästä koirasta.
Huippuvuosia ja aallonpohjia
Ensimmäinen pitkäkarvainen collie tuli Suomeen Skotlannista vuonna 1889 ja sen nimi oli Lord Aberdeen. Rotunimi oli tuolloin skotlanninpaimenkoira. Samoihin aikoihin koiria tuotiin myös Jokioisten kartanoon paimennustehtäviin. Kotimainen kasvatus oli vuosikymmenten ajan vaatimatonta, mutta piristyi 1900-luvun puolivälin paikkeilla.
Rotujärjestö Suomen Collieyhdistys perustettiin vuonna 1946. Samana vuonna sai Suomen ensi-iltansa elokuva Lassie palaa kotiin.
– Sen jälkeen kaikki halusivat oman Lassiensa ja collie nousi muotiroduksi. Kaikki, joilla oli kohtu, astutettiin usein ja tehokkaasti. Se aika toi mukanaan collien maineen salakavalana purijana. Osa käytetyistä nartuista oli sellaisia, joilla ei pentuja olisi pitänyt koskaan teettää, eivätkä ostajat aina osanneet tulkita rodun eleettömiä viestejä, toteaa parikymmentä vuotta collieita Hawkfield’s-kennelnimellä kasvattanut Satu Havukainen, jonka kipinä rotuun syttyi mummolan televisiosta katsotun Lassie-elokuvan myötä, kuinkas muutenkaan.
60-luvulla pentuja syntyi Suomessa joka vuosi yli tuhat. 70- ja 80-luvulla määrät hiipuivat, mutta 90-luku toi mukanaan uuden ennätyksen, kun vuonna 1993 rekisteröitiin 1713 collieta. Pari vuotta myöhemmin rekisteröinnit putosivat jälleen alle tuhannen ja ovat pysytelleet tiukasti kolminumeroisina. Viime vuoden lukema oli 594.
– Nykymaailmaan collie alkaa olla liian iso, aktiivinen ja karvainen, joten sillä tuskin on enää vaaraa päätyä muodin huipulle. Rotuvalikoima on myös laajentunut Lassien ajoista, Havukainen pohtii.
Runsasta tuontia ja terävöitynyttä kärkeä
Havukaisen mukaan tuontimäärät ovat runsaita ja tuontikoiria käytetään jalostukseen huomattavissa määrin. Pääasialliset tuontimaat ovat Ruotsi ja Englanti. Lisäksi koiria tulee Baltiasta ja Balkanilta. Aiemmin vahva USA on hiipunut. Vienti on vähäistä.
– Rodussa oli aikaisemmin vahvat linjarajat, jotka ovat nyt löystyneet. Kasvattajat käyttävät koiria laajemmin ristiin, mikä ei aikaisemmin olisi tullut kysymykseenkään. Yhteishenki on varsin hyvä ja tapahtumat ovat tunnelmaltaan leppoisia. Asioista saatetaan olla ajoittain eri mieltä, mutta ihmiset asioiden takana ovat hyvissä väleissä.
Myös toisen polven colliekasvattaja Merja Räsänen (kennel Zinnia’s) on huomannut yhteishengen parantuneen. Hän on kasvattanut 89 pentuetta vuodesta 1982 alkaen.
– Yhteydenpito on aiempaa helpompaa ja kasvattajat tekevät yhteistyötä mielellään. Suomalaiset colliet ovat myös säilyttäneet rodunomaisen klassisen rotutyypin, joskin olen ollut huomaavinani hajontaa. Koiria tuodaan paljon ulkomailta, jossa tyyppivaihtelua on hyvin paljon. Toivoisin uroksille vahvempaa sukupuolileimaa ja kokoa, samoin takaosiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, Räsänen sanoo.
Collieita vuodesta 1991 kasvattanut Aila-Maija Kunnari (kennel Ruffenuff) pitää ulkomuodollista nykytasoa vaihtelevana.
– Kansainvälisen mittapuun mukaan taso on nähdäkseni melko hyvä, mutta jos verrataan vaikkapa 90-lukuun, näen suuntauksen ennemmin laskevana. Aiemmin kärki oli leveämpi kuin nykyisin.
– Luonne on perhekoiralle hyvä ja yhteiskuntaan mallikkaasti sopeutuva, joskin seurakoiramaistuminen saattaa näkyä jonkin verran harrastuskoiralle tarpeellisten ominaisuuksien kuten taistelutahdon heikkenemisenä, Kunnari pohtii.
Aakkosia narttujen kanssa
Kunnarin mukaan collieen päädytään, kun haussa on harrastuskoira, joka on samalla mukava ja sosiaalinen osa perhettä. Collie puuhailee mielellään yhdessä ihmisen kanssa, mutta sopeutuu myös toimettomampiin päiviin. Aiempi koirakokemus ei ole välttämätöntä, kunhan ostaja ymmärtää, että kyseessä on paimenkoira sille tyypillisine ominaispiirteineen ja liikunnantarpeineen. Oikean ihmisen käsissä rodussa on potentiaalia kilpailla monissa eri lajeissa.
Satu Havukaisen mielestä collie on rotu, joka peritään.
– Joko perheessä tai sukulaisella on ollut hyvätapainen, fiksu ja lempeä yksilö, tai vähintään naapurilla tai kaverilla. Pennunkyselijöistä lähes jokaisella on tällainen tarina kerrottavanaan. Collie taipuu moniin elämäntilanteisiin, joten niitä on niin sinkuilla, pariskunnilla, perheillä, ruuhkavuosien keskellä, opiskelijoilla kuin eläkeläisillä. Tyypillisin harrastaja lienee nuori tai varhaiskeski-ikäinen nainen, joka haluaa kokeilla eri lajeja, mutta jolla ei välttämättä ole odotuksia kirkkaimmista mitaleista.
Havukainen ei kieltäydy myymästä pentua kerrostaloon, mutta rotu on aktiivinen ja jotkut yksilöt haukkuherkkiä. Kasvattajien keskuudessa ihannekoti on omakotitalossa kunnollisella tontilla.
– Urokset ovat putkiaivoisempia, joten kerran sovittu pitää jatkossakin. Narttujen kanssa joutuu käymään vähän väliä jotakin vääntöä. Jos tapa x on kielletty, niin jospa tavat y, z tai å menisivät läpi, Havukainen sanoo.
Merja Räsänen sen sijaan pitää uroksia jääräpäisempinä koulutettavina, mutta molemmat sukupuolet ovat yleisesti helpohkoja oppimaan.
– Koirakohtaisia luonne-eroja löytyy ja kasvattaja osaa neuvoa pennun valinnassa. Collie on lempeä ja viisas, ja kun se koulutetaan oikeilla metodeilla, koirasta tulee kuin ihmisen ajatus, joka tietää jokaisen askeleesi ja tuntee jokaisen katseesi. Ei kovalla kädellä vaan palkitsemisella, hän muistuttaa.
Hyvä huono pehmeys
Aila-Maija Kunnari arvostaa collien sosiaalisuutta ihmisiä ja toisia koiria kohtaan. Paimenrotuisena collie myös pysyttelee lenkillä lähellä ja pitää huolen siitä, että kaikki pysyvät porukassa mukana. Kotioloissakin collie haluaa seurailla omistajaansa. Ne eivät silti vaadi paljon huomiota, vaan seurailevat rauhallisina arjen kulkua. Toisaalta ne ovat myös hetkessä valmiita toimintaan ja harrastamiseen.
Satu Havukainen nostaa luonteen miinuspuoleksi rodussa esiintyvän alusta-arkuuden.
– Ongelma on viheliäinen, eivätkä kaikki edes tunnista tai tunnusta sen olemassaoloa. Myös ääniherkkyyttä ja arkuutta esiintyy. Ohjaajapehmeys kuuluu rotuun, mutta liiallisena se vaikeuttaa etenkin kisaamista. Collie lukee omistajaansa vähän turhankin tarkasti. Kun aamulla avaat silmäsi, colliesi tietää jo, millä tuulella olet.
– Viime aikoina on noussut esiin tutkimuksia, joiden mukaan collieissa on aggressiivisuutta. Näitä aika harva omistaja allekirjoittaa, mutta oma haasteensa on siinä, kuinka aggressiivisuutta tulkitaan ja näkevätkö omistajat koiransa luonteen oikein. Collien eleet ja ilmeet ovat erittäin hienovaraisia, joten monelta menevät ohi koiran antamat merkit ja varoitukset, Havukainen lisää.
Kasvattajat pitävät collieta pääsääntöisesti hyvänä laumakoirana. Merja Räsäsellä on neljä narttua ja yksi nuori uros.
– Kaikki tulevat toimeen keskenään, nuoret kunnioittavat vanhempia ja arvojärjestys säilyy.
Harrastuskenttien linkkuveitsi
Satu Havukainen kertoo, että aiemmin collie oli yleinen näky palveluskoirakentillä. Tuolloin rotuvalikoima oli vielä suppeampi, samoin harrastusvalikoima ylipäänsä.
– Suomessa on päätetty vuonna 1949, että collie on palveluskoira, samoin Ruotsissa. Tuosta linjauksesta on haluttu pitää kiinni, vaikka tilanne muualla maailmassa on erilainen. Rodunomaisiksi lajeiksi lasketaan palveluskoiralajit sekä paimennus. Viimeisin käyttövalio saatiin viime kesänä. Eniten collieiden kanssa harrastetaan kuitenkin näyttelyitä.
– Rallytoko ja agility ovat myös suosittuja ja niistä valioituu useita koiria vuosittain. Tokoakin harrastetaan, mutta lajin viimeaikaiset sääntömuutokset eivät herätä innostusta. Mutta oli laji mikä tahansa, kyllä sen parista collieita löytyy, vähintään harrastajatasolla. Collieharrastajat ovat innokkaita ottamaan vastaan uusia lajeja ja kokeilemaan vähän kaikkea. Collie on ihan näppärä sveitsiläinen linkkuveitsi. Vaikka se ei keiku SM-kärkitaistoissa, sen kanssa voi harrastaa ja kisata monipuolisesti, Havukainen sanoo.
Vuodesta 2019 alkaen colliet ovat valioituneet näyttelystä ilman käyttötulosta. Tätä ennen vaatimuksena oli joko pk-tulos tai läpäisty luonnetesti. Havukaisen mukaan jakoa käyttö- ja näyttelypuolen koiriin ei ole.
– On hienoa, että paimennus on viime aikoina noussut näkyvämmäksi. Alkuperäiset vaistot ovat vielä tallessa, Merja Räsänen iloitsee.
Kaunis, tasapainoinen ja toimiva
Rotumääritelmä kuvaa collieta erittäin kauniiksi koiraksi, jossa kaikki osat ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Uroksen säkäkorkeus on 56-61 senttiä, nartun 51-56.
Pään mittasuhteet ovat erittäin tärkeät ja päätä arvostellaan suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottaessa pää muistuttaa tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat sileät. Pää kapenee sivuilta tasaisesti ja pehmeästi korvista kohti mustaa kirsua. Kallo on tasainen, otsapenger vähäinen mutta havaittava. Leuat ovat vahvat ja hampaat kookkaat. Purenta on säännöllinen, täydellinen ja leikkaava.
Silmät ovat keskikokoiset, hieman vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla silmät voivat olla siniset tai sinitäpläiset. Rodulle tärkeää on lempeä ja älykäs ilme. Korvat ovat pienet ja sijaitsevat päälaella. Levossa koira voi kääntää korvansa taaksepäin, mutta tarkkaavaisen koiran korvat ovat eteenpäin suuntautuneet ja osittain pystyt. Korvan ylin kolmannes on luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva.
Runko on hieman korkeuttaan pitempi. Selkä on kiinteä. Lanne on hieman kaartuva ja häntä pitkä ja tuuhea. Rauhallisen koiran häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, se ei kuitenkaan saisi kiertyä selän päälle.
Rodun leimaa-antava erityispiirre on liikunta. Toivottava askel on kohtuullisen pitkä, kevyt, tasapainoinen ja vaivaton.
Väriyhdistelmiä geenitestauksen kautta
Karvapeite on erittäin tiheä ja myötäilee rungon ääriviivoja. Peitinkarva on suoraa ja karhean tuntuista, pohjavilla pehmeää, tuuheaa ja tiivistä. Kaulus ja röyhelö ovat runsaat ja takaraajoissa kintereen yläpuolella on runsas housukarvoitus.
– Mikäli karvanlaatu on oikea, ei turkinhoito ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Karvapeite harjataan säännöllisesti auki ihoa myöten ja erityisesti huomioidaan helposti takkuuntuvat korvantaustat, sisäreidet ja kainalot. Pesu on yleensä iso urakka, sillä koiran saaminen läpimäräksi ottaa aikansa. Rotu ei varsinaisesti ole trimmattava, mutta korva-, käpälä- ja kinnerkarvoja siistitään. Käpälät kannattaa pitää siistinä vaikkei näyttelyissä käyminen kiinnostaisikaan. Tällöin vähemmän roskaa ja jääkokkareita tarttuu ulkoa mukaan, Satu Havukainen neuvoo.
– Collien värejä ovat soopeli, tricolour ja blue merle. Soopelimerle on mahdollinen, mutta se ei ole meillä sallittu. Ennen vuotta 1998 oli sallittua yhdistellä kaikkia värejä. Sittemmin kiellettiin kahden merlen sekä soopelin ja merlen yhdistelmät. Geenitestauksen kehittyessä soopelin ja merlen yhdistelmä sallittiin vuonna 2019 sillä edellytyksellä, että soopelit geenitestataan M-lokuksen osalta. Viime vuonna myös merlegeeniä kantavien koirien yhdistäminen sallittiin geenitestien jälkeen poikkeusluvalla.
Havukaisen mukaan kysytyin on merlevärinen narttu. Rotuyhdistys on tehnyt kaksi kertaa vertailun, ja näyttelyissä parhaiten pärjänneet koirat ovat olleet merlejä. Sen jälkeen tulevat soopelit ja viimeisenä tricolourit.
– Kasvattajan painajainen on pentue, johon syntyy kymmenen pientä tricolour-poikaa. Niiden kysyntä on ollut heikointa kautta aikojen.
Yleisterveys on hyvä
Collie on yksi pisimpään Pevisa-ohjelmassa mukana olleista roduista. Vuonna 1986 alettiin vaatia lonkkakuvauslausunto rekisteröitävien pentujen vanhemmilta ja kaksi vuotta myöhemmin lisättiin vaatimus silmätarkastuksesta. Nykyisin tutkitaan lisäksi kyynärpäät.
– Lonkkatilanne on pysynyt vuosikymmenet melko stabiilina ja kohtuullisen hyvänä. A- tai B-tuloksen saa liki 80 prosenttia tutkituista vuosittain. Paimenkoiran rakenteen tulee olla sellainen, että se kykenee vaivattomaan, pitkäkestoiseen työskentelyyn, Aila-Maija Kunnari sanoo.
Hänen mukaansa mikään yksittäinen sairaus tai vaiva ei nouse rodussa esille ja hyvin usein omistajat kertovat käyttävänsä koiraansa eläinlääkärissä ainoastaan rokotusten vuoksi.
– Terveyshuolia toki esiintyy, mutta niissä on kyse lähinnä yksittäistapauksista, jotka nousevat esiin Pevisan ulkopuolelta. Pidän rodun yleistä terveystilannetta hyvänä, hän jatkaa.
– Selkäkuvaus ja geenitestaus ovat nousussa. Tulisi muistaa, että aivan kaikkia vaivoja ei voida koskaan poissulkea ja mitä enemmän tutkitaan, sen enemmän vikoja löytyy. Jalostuksessa tulee kyetä priorisoimaan ja keskittymään olennaiseen. Esimerkiksi silmäsairaus CEA mainitaan usein colliekannan pilaajana, mutta tosiasiassa se on huolista pienin, sillä siihen löytyy geenitesti, Satu Havukainen sanoo.
Loppu lähenee?
Havukaista huolettavat erityisesti autoimmuunisairauksien lisääntyminen sekä lisääntymisongelmat. Myös rodun monimuotoisuus on tutkimusten mukaan huolestuttavalla tolalla. Rotujärjestö on aloittamassa projektia, jolla selvitetään Suomen kannan tilannetta.
– Amerikkalaiset tutkijat ovat tulleet jopa sellaiseen tulokseen, että nykyisellä menolla colliet ovat rotuna loppunsa edessä vuoteen 2030 mennessä. Tämä antaa aihetta huolestua monimuotoisuudesta.
– Pentuekoko on huomattavan alhainen, keskimäärin 4,8 pentua. Olen kuullut kerrottavan, että hedelmällisyys on heikkoa, libidossa on puutteita ja nartuilla on tiinehtyvyysvaikeuksia huomattavissa määrin. Itse en näitä voi allekirjoittaa, sillä astutukset ja synnytykset ovat meillä sujuneet hyvin.
Merja Räsänen kertoo, että collie elää keskimäärin 12-13 vuotta, mutta joukossa on yli 15-vuotiaitakin.
Tosielämän Lassie
Collie on herkkä rotu, joka osaa lukea ihmisiä ja tilanteita helposti. Tämä ominaisuus koitui neljävuotiaan Minea-tytön pelastukseksi. Lapsi oli olohuoneessa piirtämässä collie Vinny (Nefrosinan Chanel Cia) seuranaan. Yhtäkkiä koira ilmestyi hermostuneesti käyttäytyen keittiöön ja haki omistajansa Marlena Kuusiston huomiota jalkaa raapimalla ja vinkumalla.
Kun omistaja seurasi koiraa olohuoneeseen, hän huomasi, kuinka lapsi oli tukehtumaisillaan lattialta löytämäänsä karkkiin. Karkki saatiin onneksi pian pois ja pahemmalta vältyttiin. Vinnyn tilannetajun vuoksi tapahtuma sai onnellisen lopun.
Vinny palkittiin teostaan Sankarikoiran arvonimellä, joskin postuumisti, sillä iäkäs koira jouduttiin lopettamaan ennen seremonioita. Kuusisto ihailee rodun luonnetta ja perheessä onkin collien paikka avoinna.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä huhtikuussa 2023.
