Useimmat koirat tykkäävät haisteluhommista. Tunnistusetsintään koulutettu koira tekee nenällään työtä, joka voi pelastaa ihmishengen.
Ainon häntä vispaa villisti ja silmät hakevat katsekontaktia omistajaan. ”Joko jotain tapahtuu?” se tuntuu kysyvän kiihkeästi.
Kirsi Aaltonen juttelee kuusivuotiaalle labradorinnoutajalleen rauhallisella äänellä ja ohjaa koiran istumaan. Ollaan hajutunnistuskoirien kouluttamiseen erikoistuneen Jobs for Dogs -yrityksen tiloissa Keravalla.
Kouluttaja Päivi Romppainen on etukäteen järjestellyt Ainolle purkkiradan. Jokaisessa lasipurkissa on sideharso, johon eri ihmiset ovat pyyhkäisseet omaa hajuaan käsistään ja kaulaltaan. Radan alussa Aino saa haistaa sideharsoa ja siitä etsittävän ihmisen lähtöhajua. Sitten koiran pitäisi tunnistaa muiden purkkien joukosta sama haju ja ilmaista löytönsä.
Pian oikea purkki jo kolisee Ainon tökkiessä sitä kuonollaan. Koira toimii innokkaasti, nopeasti ja varmasti. Onhan se koulutettu tunnistusetsintäkoira.
Etsi kadonnut!
Päivi Romppainen on opiskellut tunnistusetsintää vuodesta 2010. Hän on julkaissut aiheesta Ilkka Hormilan kanssa järeän tietokirjan, Tunnistusetsintäkoirat (Art House, 2025). Tunnistusetsinnälle on kovaa kiinnostusta maailmalla. Hormila on parhaillaan kouluttamassa Etelä-Afrikassa ja huhtikuussa jo Intiassa.
Päivi Romppainen tiivistää tunnistusetsintäkoiran työn.
– Koira saa lähtöhajun ja etsii sen perusteella samanhajuisen jäljen, esineen tai ihmisen. Tunnistusetsintäkoira osaa siis erottaa ihmisen ominaishajun ja sen perusteella etsiä kateissa olevaa henkilöä.
Lähes kaikki koirat tykkäävät nenähommista, onhan hajuaisti niiden tärkein aisti. Tunnistusetsinnän harjoittelu voi olla koiralle hauska harrastus ja hyvää aivojumppaa.
Tunnistusetsintään koulutettu koira, kuten Aino, voi myös tehdä nenällään työtä, joka saattaa pelastaa ihmishengen. Löytää viranomaisen apuna esimerkiksi lumihankeen tuupertuneen seniorin tai metsään eksyneen lapsen.
Jo se, että koulutettu koira osaa kertoa, mihin suuntaan kadonnut on lähtenyt, auttaa viranomaisia keskittämään etsinnät oikeaan suuntaan. On myös hyödyllistä todeta jokin etsintäalue tehokkaasti koiran kanssa tyhjäksi, jolloin etsinnät voidaan keskittää toisaalle.
Tarkkaa jäljestämistä
Kirsi Aaltonen on pelastuskoiraharrastaja. Hän on suorittanut Ainon kanssa VIRTA-tarkastuksen, jonka ansiosta koirakko voi toimia poliisin vapaaehtoisena apuna henkilöetsinnässä.
– Tehtävänämme on etsiä pulassa oleva ihminen mahdollisimman tarkasti ja nopeasti, Kirsi kertoo.
”Ainon työskentelystä on tullut harkitsevampaa ja älykkäämpää.”
Ainon etsintäkeikat sijoittuvat useimmiten Keski-Uudenmaan urbaaniin ympäristöön. Etsittävänä voi olla vaikkapa kotoaan karannut teini tai omille teilleen lähtenyt muistisairas.
– Ainon työskentelystä erilaisissa ympäristöissä on tullut harkitsevampaa ja älykkäämpää.
Koiran etsintätyö kaupunkimaisemissa on haastavampaa kuin hiljaisessa metsässä: ympärillä vilisee ihmisten ja esineiden hajuja. Häiriöitä piisaa myös, jos etsintähelikopterikin mekastaa yläpuolella.
Koiran pitää silti toimia omassa kuplassaan hajua seuraten.
Kirsi Aaltonen kertoo, että tunnistusetsijänä Aino tekee hieman tarkempaa ja täsmällisempää työtä kuin niin sanottu tavallinen jälkikoira. Harjoittelun ja onnistumisten ansiosta omistajan usko ja luottamus Ainon osaamiseen ovat vain vahvistuneet.
Tunnistusetsintäkoiran koulutus ei tapahdu ainoastaan sisätiloissa hajutunnistusradalla. Koiraa opetetaan etsimään myös ulkotiloissa ja erilaisilla alustoilla, kuten asfalttipinnalla ja lumihangessa sekä yhä vilkkaammissa ympäristöissä. Tavoitteena on, että koira oppii ajamaan etsittävää ominaishajua vaihtuvilla alustoilla sekä etsimään esimerkiksi kadonneelle henkilölle kuuluvia esineitä.
Tunnistusetsintäkoira osaa myös ilmaista, jos jälki päättyy esimerkiksi bussipysäkille tai juna-asemalle. Silloin kadonneen voidaan olettaa jatkaneen matkaa kulkuneuvolla.
Nenä jaksaa yllättää
Ainon koulutus luotettavaa hajutunnistusta tekeväksi pelastuskoiraksi on kestänyt noin viisi vuotta. Kirsi Aaltonen kouluttaa samoihin hommiin myös toista labradoriaan, vuoden ikäistä Reaa.
– Toivottavasti voin tehdä vapaaehtoista pelastustyötä myös Rean kanssa. Hajutunnistustyö auttaa minua lukemaan koiraani paremmin ja kehittää yhteistyötämme valtavasti.
Päivi Romppainen nyökyttelee vieressä. Hän huomauttaa, että tunnistusetsintä on samankaltainen laji kuin monelle tutumpi perinteinen vihikoirien tunnistusjälki, mantrailing.
Hyvin koulutettu koira voi löytää
kadonnen jopa silloin, kun katoamisesta
on kulunut aikaa.
– Kadonneiden tai karanneiden henkilöiden etsinnällä on maailmalla pitkä historia. Me vain koulutamme tunnistusetsintäkoiran eri tavalla.
Koulutuspolku tunnistusetsintäkoiraksi vaatii huolellisuutta ja paljon myös kotiharjoittelua. Työnsä osaavan koiran taidot jaksavat yllättää Romppaista yhä uudestaan. Hyvin koulutettu koira voi löytää kadonneen jopa silloin, kun sääolot ovat hankalat, katoamisesta on kulunut aikaa ja katoamisalue on muiden ihmisten tallaama.
– On upeaa seurata, millaisiin suorituksiin tunnistusetsintäkoirat kykenevät haastavissakin olosuhteissa. Koulutetun koiran nenä ja taidot voivat pelastaa ihmishenkiä.
Koira osaa kertoa, mihin suuntaan kadonnut on lähtenyt.
Tunnistusetsintäkoira
Tunnetaan myös nimellä ID-jälkikoira. Koulutettu erottelemaan ihmisten ominaishajut ja etsimään lähtöhajun perustella ihminen, esine tai jälki.
Roturajoituksia ei periaatteessa ole, mutta koska tunnistusetsintä edellyttää voimakasta nuuhkimista, lyhytkuonoisille koirille pitkäkestoinen työ voi olla uuvuttavaa.
Koulutusaika riippuu koiran iästä, oppimishistoriasta ja harjoittelumääristä. Taidon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa harjoittelua.
Tunnistusetsintä ei ole virallinen koemuoto, mutta koiria voidaan hyödyntää pelastusetsinnässä. Mantrailing-harrastajat voivat hyötyä tunnistusetsinnän koulutuspolusta. Laji sopii myös hauskaksi harrastukseksi ilman tosietsintätavoitteita.
Somessa on lanseerattu ajatus koirien haistelurauhasta: koiralla on lupa haistella! Sitä tunnistusetsintäkoulutuksessakin halutaan vahvistaa.
