Lyhytkarvainen on mäyräkoirien tavan mukaisesti jaettu kolmeen eri kokoluokkaan: normaali-, kääpiö- ja kaniinikokoisiin. Sinnikäs ja omapäinen luonne kiehtoo, ja rotu sopii niin metsästäjälle kuin aktiivista perhekoiraa etsivälle. Selkäterveys huolettaa kasvattajia, mutta mikäli selkä kestää, on mäyris yleensä pitkäikäinen kumppani.
Arkeologisten löydösten perusteella lyhytraajaisia koiria on esiintynyt ainakin nykyisen Egyptin sekä Perun ja Meksikon alueella 6 000 vuotta sitten. Koirat ovat todennäköisesti olleet metsästävien vinttikoirien kondrodystrofisia eli lyhytraajaisia muotoja.
Parin tuhannen vuoden takaisia löytöjä on tehty Etelä-Saksan ja Itävallan alueelta. Nämä koirat ovat todennäköisesti olleet pitkäjalkaisten ajokoirien lyhytraajaisia mutaatioversioita. Niitä pidetään mäyräkoiran esi-isinä ja Saksaa mäyräkoiran kotimaana. Mäyräkoiran kolmesta karvanlaadusta lyhytkarvainen on mahdollisesti alkuperäinen.
Jo 1500-luvun kirjallisuudessa kuvattiin pienpetojen luolapyyntiä koirien avulla. Varhaisilla mäyräkoirilla oli usein köyry selkä ja käyrät eturaajat. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1879. Samoihin aikoihin syntyi ajatus pienikokoisempien mäyräkoirien kehittämisestä kaniininmetsästykseen ja maatilojen jyrsijäongelman hoitamiseksi. Näin saivat alkunsa kaniinimäyräkoirat. Osa koirista jäi näiden kahden kokomuunnoksen välimaastoon ja sen seurauksena syntyi kolmas kokoluokka, kääpiömäyräkoirat.
Lyhytkarvaiset mäyräkoirat kuuluvat mäyräkoirien omaan FCI-roturyhmään 4.
Normaalikokoinen on selvästi suosituin
Vallitseva mäyräkoirakanta Saksassa oli aluksi lyhytkarvaista, joten ensimmäiset tuonnit Suomeenkin olivat niitä. Koiria tuotiin jo ennen sotia, mutta vauhtiin päästiin 1940-luvun lopulla sotien jälkeen.
– Pohjan rodulle Suomessa loivat herrat af Forselles ja Rosenlew, jotka toivat Ruotsista koiria, kertoo 74 mäyräkoirapentuetta kasvattanut Inari Kuisma, kennel Keski-Maan.
Rotujärjestön nykyinen nimi on Suomen Mäyräkoiraliitto. Se perustettiin vuonna 1947.
Lyhytkarvaisia mäyräkoiria rekisteröitiin viime vuonna yhteensä 678. Näistä 467 oli normaalikokoisia, 175 kääpiökokoisia ja 36 kaniinimäyräkoiria.
– Lyhytkarvaisia mäyräkoiria näkyy enenevässä määrin kaupunkimaisemissa. Pentua citykoiraksi hankkivan kannattaa huomioida, että riistaviettiä riittää, ja riittävästä liikunnasta, aktivoinnista ja johdonmukaisesta koulutuksesta tulee pitää huolta, muistuttaa 14 pentuetta kasvattanut Sanna Ryynänen, kennel Sanette’s.
Hänen mukaansa ajavia mäyräkoiria tuodaan eniten Ruotsista. Näyttelyihin panostavat kasvattajat tuovat koiria erityisesti Viron ja Latvian suunnalta, aiemmin myös Venäjältä.
– Rodussa on näkyvissä jakaumaa näyttely- ja metsästyslinjaisiin koiriin, mutta onneksi edelleen löytyy myös voimakkaammilla metsästysominaisuuksilla olevia näyttelylinjaisia yksilöitä, kertovat sekä normaalikokoisia että pienoismäyräkoiria 35 vuotta kasvattanut Eeva-Maija Kurkela ja hänen tyttärensä Hanna Nyström, kennel Hakiavan.
– Niin eriytyneitä linjat eivät ole, etteikö niistä saisi uroksia jalostuskäyttöön erilinjaiselle nartulle, Inari Kuisma lisää.
Yhteistyötä rodun hyväksi
Kuisma pitää rodun tasoa Suomessa hyvänä.
– Meillä on koiria, joiden ulkonäkö on loistava, koiria, joiden käyttöominaisuudet ovat loistavat, samoin luonne ja terveys. Joillakin toimii osa näistä, ymmärrettävästi harvoilla aivan kaikki.
Hän muistuttaa kasvattajia yhteistyön- ja hengen tärkeydestä. Kukaan ei kasvata yksin, joten tukea tarvitaan muilta. Erityisesti sosiaalisen median aikana kovasanainen kritisointi on yleistynyt.
– Oma kasvatustoiminta ei sillä parane, että arvostellaan muita, mutta pahaa mieltä sillä kyllä saa aikaan, Kuisma harmittelee.
Sanna Ryynäsen mukaan samat harrastukset ja samansuuntaiset ajatukset rodusta nivovat tietyt kasvattajat yhteen. Vaikka maantieteellistä etäisyyttä olisi, verkostoitumista tapahtuu näyttelyissä, kokeissa ja sosiaalisessa mediassa.
– Esimerkiksi selkäkuvaus jakaa kasvattajien mielipiteitä, mutta useimmiten tästä keskustellaan ihan hyvässä hengessä. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä: toimia rodun hyväksi.
Riistaviettinen kerrostalokyttääjä
Eeva-Maija Kurkelan ja Hanna Nyströmin mukaan lyhytkarvaisen mäyräkoiran hankkii tyypillisimmin aktiivinen liikkuva ihminen. Sopeutuvainen rotu käy moneen harrastukseen, ja mikäli omistajalla riittää määrätietoisuutta ja ymmärrystä mäykyn itsenäisyydestä ja itsepäisyydestä, sen voi hankkia myös ensikoiraksi.
– Jos mäyräkoiraa ei huvita, niin silloin sitä ei huvita. Pakolla kouluttaminen ei onnistu, joten oikean palkkion löytyminen on tärkeää, Inari Kuisma muistuttaa.
Pennun myymistä kerrostaloon hän pitää riskinä. – Osa haukkuu jokaisen porraskäytävässä kulkijan ja kaiken ikkunasta näkyvän, osa taas oppii elämään hiljaisemmin. Kunpa vain osaisikin ennakoida, mikä pennuista on se haukkuherkin, hän pohtii.
Sanna Ryynänen on samaa mieltä. – Jos mäyräkoira saa tilaisuuden istua ikkunalla ja vahtia kaikkea ulkona liikkuvaa, se tekee sen, ja se voi tehdä sitä aivan koko päivän. Koiralle kannattaa antaa tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteetteja, jotta sillä olisi muutakin tekemistä. Haukkuminen on mäyräkoiraan jalostettu ominaisuus ja tärkeä viestintäväline esimerkiksi metsästystilanteessa. En ole koskaan tavannut mäyräkoiraa, joka ei haukkuisi esimerkiksi ovikellon soidessa.
Hän ei antaisi mäyräkoiraa pienten lasten talutettavaksi. – Rodulla on riistaviettiä, ja kun mäyräkoira lähtee, siinä ei hyvä remmikäytös muistu enää mieleen. Jahdattavia kohteita kuten oravia ja lintuja löytyy kaikkialta.
Rakastettavan raivostuttava ja sitkeä
Sanna Ryynäsen mukaan mäyräkoira on seurallinen ja viettää mielellään aikaa siellä, missä ihmisetkin ovat. Se on mukavuudenhaluinen ja viihtyy sohvalla ja peiton alla. Ihanteellinen luonne on avoin, ystävällinen ja vilkas. Koira osaa olla myös rakastettavan raivostuttavan marttyyri.
Monet pitävät luonteen miinuspuolina liiallista vahti- ja haukkuherkkyyttä. Lisäksi Ryynänen mainitsee varastelutaipumuksen ja kuoppien kaivamisen. Erityisesti myyrien kulkureittien kaivaminen viihdyttää mäyristä vaikka koko päivän, mikä ei välttämättä ilahduta pihan kunnossapitäjää.
– Mäyräkoiran sitkeys on uskomatonta. Toinen koiristani on pitänyt noutaa veneellä muutamaankin kertaan, sillä sen mielestä ankkurilla pohjaan kiinnitetty naru on aivan pakko saada vietyä rantaan. Vaikka voimat loppuivat ja koira oli kiinni kaislikossa, naru ei pudonnut suusta, Ryynänen naurahtaa.
– Pienoismäyräkoirissa on enemmän vilkkautta ja aktiivisuutta kuin normaalikokoisissa. Ne ovat myös jonkin verran pehmeämpiä luonteeltaan, arvioivat Eeva-Maija Kurkela ja Hanna Nyström.
Remmirähjäykseen tulee puuttua
Hanna Nyströmillä on yksi uros ja viisi narttua. Laumakäytös on pääasiallisesti hyvää, mutta narttujen kesken saattaa välillä esiintyä pientä kahinaa.
39 pentuetta kasvattaneen Jaana Pitkäsen Zaron-kennelin laumassa on yli kymmenen koiraa, jotka hän on jakanut pienempiin porukoihin.
– Jokaisella uroksella on omat tyttönsä, yleensä kaksi keskenään toimeentulevaa narttua kuten äiti ja tytär. Mikäli porukasta erotetaan väliaikaisesti yksi, sen palauttaminen myöhemmin voi olla vaikeaa.
Pitkäsen mukaan yksi mäyräkoira on yleensä helppo seuralainen lenkillä ja vaikkapa eläinlääkärin odotushuoneessa, mutta lauma mäyräkoiria on aivan toinen tarina. Silloin lähtee ääntä ja pöhinä päälle.
Sanna Ryynäsen mukaan käytös vieraita koiria kohtaan vaihtelee. Etenkin urokset saattavat kokea toiset urokset kilpailijoiksi eivätkä hyväksy niitä lähelleen. Remmirähjäys ei ole harvinaista, mutta siihen kannattaa puuttua koulutuksella jo varhain.
Harrastusta maan alla ja päällä
– Näyttelyissä käyminen on harrastuksista suosituin. Seuraavaksi yleisin laji on mejä. Luolakoirien taipumuskokeista on tuloksia myös monella sellaisella mäyräkoiralla, jota ei käytetä metsästyksessä. Taipumuskokeet ovat nyt toistaiseksi tauolla ja niiden jatkuminen vaakalaudalla. Luolakoirien metsästyskokeissa starttaavat vain todellisessa metsästyskäytössä olevat koirat, ja niistäkin vain harva, Inari Kuisma kertoo.
– Ajokokeiden starttimäärät ovat olleet ilahduttavassa nousussa. Jotkut harrastavat myös vesiriistakokeita ja käytännön jäljestämisestä, hän lisää.
Muotovalion arvoon vaaditaan tulos käyttökokeesta. Pienoismäyräkoirille on oma koemuotonsa, pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskoe.
– Tuloksia on myös agilitystä, noseworkista, rallytokosta ja tottelevaisuudesta, Hanna Nyström mainitsee.
Yksi monipuolisesti lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoiransa kanssa harrastavista on Markku Mikkonen. Hänen kuusivuotias harrastuskaverinsa Niilo (Taxstorm Get Rhythm) on kunnostautunut sekä näyttelyissä, metsällä että koulutuskentillä.
– Niilo on Suomen muotovalio, jäljestämisvalio ja käyttövalio vahingoittuneen hirvieläimen jälkikokeesta. Lisäksi Niilo on Norjan ja Ruotsin jäljestämisvalio, Mikkonen kertoo. Niilon kanssa on käyty kilpailemassa myös agilityssä, rallytokossa ja tokossa. Harrastuksiin kuuluu lisäksi nosework.
Mestareita sohvilla
– Toivoisin, että rotutovereita näkyisi nykyistä laajemmin kilpakentillä, koska kaikista virallisista kokeista ja kilpailuista saadaan arvokasta tietoa koirien ja sukulinjojen taipumuksista. Uskon vakaasti, että monen kodin sohvalla on monen lajin mestaritason koiria, joiden kyvyt jäävät näyttämättä, koska niille ei anneta mahdollisuutta, sanoo Markku Mikkonen
– Kääpiömäyräkoira ei ole kovin miellyttämisenhaluinen eikä sen kouluttaminen ole helpoimmasta päästä, mutta kun tekee kärsivällisesti töitä, siitä saa uskollisen harrastuskaverin, jolla riittää työmotivaatiota.
Mikkosen sydäntä lämmittäviä suosikkihetkiä ovat ne, kun mejäkoe kulkee kohti täysiä pisteitä koiran edetessä ilman epäröintiä suorastaan omassa jäljestyskuplassaan.
Uusi huippuhetki harrastusuralla koittaa kesäkuussa, jolloin Niilo osallistuu ensimmäistä kertaa järjestettävään mäyräkoirien mejä-maaotteluun Ruotsissa. Paljon harrastavalla Mikkosella on vielä yksi haave; – Toivoisin, että pienoismäyräkoirien vesiriistakoe virallistettaisiin.
Kolme kokoluokkaa ja risteymiä
Lyhytkarvainen mäyräkoira on matala, lyhytraajainen, pitkänomainen, tiivisrakenteinen ja lihaksikas. Maavara on noin kolmasosa säkäkorkeudesta. Lyhyistä raajoista huolimatta liikunta on ketterää, vaivatonta ja tehokasta.
Mäyräkoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan rinnanympäryksen perusteella. Mikäli rinnanympärys on yli 35 senttiä, kyseessä on normaalikokoinen mäyräkoira. Kääpiömäyräkoiran rinnanympärys on yli 30 ja korkeintaan 35 senttiä, ja kaniinimäyräkoiran korkeintaan 30 senttiä.
Kokoristeymät mahdollistuivat vuonna 2010 poikkeusluvalla, ja kolme vuotta myöhemmin vapaasti. Ainoa rajoitus on, ettei kaniinimäyräkoiranarttua saa astuttaa normaalikokoisella uroksella. Myös karvanlaaturisteytykset sallittiin vuonna 2013, mutta karkeakarvaista ei saa risteyttää pitkäkarvaisen kanssa. Risteytyspentueiden määrä on kasvusuunnassa. Esimerkiksi vuonna 2019 lähes joka viides normaalikokoisen lyhytkarvaisen mäyräkoiran pentue oli risteytyspentue.
Jaana Pitkäsellä on kokemusta sekä karva- että kokomuunnosristeytyksistä. Hän pitää risteytysmahdollisuuksia hyvänä, sillä harkiten tehtynä ne laajentavat geenipoolia.
– Olen havainnut, että normaalikokoisen ja kääpiömäyräkoiran risteytyksen ensimmäinen sukupolvi on yleensä normaalikokoista. Vasta seuraavista sukupolvista alkaa putkahdella kääpiömäyräkoiria. Pitkäkarvaisen ja lyhytkarvaisen yhdistelmistä on tullut lyhytkarvaisia, samoin seuraavista sukupolvista.
Helppoa turkinhoitoa
Peitinkarva on lyhyttä, tiheää, kiiltävää, pinnanmyötäistä, tiivistä ja kovaa. Pitkäsen mukaan turkinhoito ei voisi olla helpompaa.
– Karvanlaatu pysyy hyvänä laadukkaalla ruokinnalla. Kylmillä ilmoilla koiran voi pukea, mutta yleensä silloin lenkit kannattaa ylipäänsä pitää lyhyempinä, hän sanoo.
– Sallittuja värejä ovat punainen, musta punaisin merkein tai ruskea keltaisin merkein. Jokaisesta väristä on olemassa myös laikullinen versio. Hieman harvinaisempi väri on juovikas, jolla on punaisella pohjalla tummia juovia. Pentueeseen voi syntyä monenvärisiä pentuja, mutta yleisin väri on musta punaisin merkein. Ruskea keltaisin merkein ja eriväriset laikulliset ovat kasvattaneet suosiotaan, Sanna Ryynänen kertoo.
Jaana Pitkäsen mukaan laikullisten värien kysyntäbuumi alkaa näyttää jo laantumisen merkkejä, ja hyvin moni kyselee tällä hetkellä perinteisemmän musta-punaisen värin perään. Näyttelyssä pärjäämiseen värillä ei Pitkäsen mukaan ole vaikutusta.
Selkäterveys puhuttaa
– Mäyräkoira on mukana Pevisassa. Jalostuskoirilta tulee tutkia silmät. Selkäongelmien on todettu lyhentävän mäyräkoirien elinikää eniten, joten se on mainittavin terveysmurhe rodussamme. Lähivuosina on ilmennyt myös raajojen kasvuhäiriöitä, Inari Kuisma kertoo.
– Pienoismäyräkoirilta vaaditaan silmätarkastuksen lisäksi polviluksaatiotutkimus, Hanna Nyström ja Eeva-Maija Kurkela lisäävät.
Heitä huolettavat selkäterveyden lisäksi erilaisten kasvainsairauksien lisääntyminen sekä pes varus eli sisäänpäin taipuva jalka.
Sanna Ryynänen kertoo, että terveenä pysyessään mäyräkoira on pitkäikäinen. Yli 15-vuotias ei ole poikkeus.
Hänen mukaansa pentuekoko on keskimäärin viisi pentua, ja astumisvaikeuksia on vähän. Urokset ovat halukkaita astujia ja nartut tiinehtyvät ja synnyttävät yleensä hyvin. Emäominaisuudet ovat tyypillisesti hyvät.
Mukavuus ennen kaikkea
Mäyräkoiran tottelevaisuus on usein olosuhteista ja päivästä riippuvaista. Huonojen päivien muistot haalistuvat niinä päivinä, kun mäyräkoira pääsee loistamaan ja näyttämään kritisoijille pitkää nenää. Inari Kuisma kertoo Kitty-mäyriksestään, joka kilpaili tottelevaisuudessa.
– Kentän ruoho oli kosteaa ja korkeaa, joten saimme kolmostuloksen. Tuomari kommentoi, että joku toinen laji saattaisi sopia koiralle paremmin. Seuraavalla kerralla ruoho oli matalaa ja kuivaa, ja Kitty voitti luokkansa ja koko kisan ykköstuloksellaan. Laji silti vaihtui, ja Kittystä tuli jälkivalio.
Lämpö ja mukavuus edellä meni myös Eeva-Maija Kurkelan ja Hanna Nyströmin Aura, joka toimi saunavahtina. Kun sauna oli lämmin, se komensi kaikki koirat paikalle. Auran emä Muru avasi oven kulmahampaalla, ja koko lauma saksanseisojia myöten siirtyi saunan lattialle lämmittelemään.
– Samainen Aura vaati valot päälle yöllä käydessään vesikupilla. Valot sai sammuttaa vasta, kun Aura palasi nukkumaan ja huokaisi syvään.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä huhtikuussa 2024.
