Plottinajokoira on suurikokoinen ja kantava-ääninen suurriistakoira, joka on kotioloissa lempeä perhekoira, mutta muuttuu periksiantamattomaksi ja kiihkeäksi saalistajaksi metsälle päästessään. Rotu on vielä melko tuntematon ja vähälukuinen kotimaansa ulkopuolella. Suomesta se on kuitenkin hankkinut jalansijan.
Ajavien koirien ryhmään kuuluva plottinajokoira on yhdysvaltalainen rotu ja kotoisin Pohjois-Carolinasta. Sen esi-isät olivat saksalaisia villisikojen metsästykseen käytettyjä rohkeita ja kestäviä koiria. Rodun kantaisiä veivät mukanaan Yhdysvaltoihin Plottin veljekset, jotka oli tarinan mukaan palkattu sopimusmetsästäjiksi Pohjois-Carolinan Smoky Mountaisille vuonna 1750.
Toinen veljeksistä kuoli merimatkalla, mutta 16-vuotias George jatkoi koirineen matkaansa Appalakkien vuorille. Tuolloin Yhdysvalloissa ei ollut villisikoja, joten nuorukainen alkoi käyttää kirjavan värisiä koiriaan karhun metsästykseen. Hän piti rodun puhtaana vieraista vaikutteista kolmen vuosikymmenen ajan.
Vuonna 1780 plottinajokoirat siirtyivät Henry Plottin käsiin. Hän lainasi yhden koiristaan Georgiassa asuvalle metsästäjälle, joka oli kuullut huhuja erinomaisista metsästyskoirista ja halusi nähdä ne omin silmin. Metsästäjä risteytti urosta omiin koiriinsa, minkä kerrotaan olleen mahdollisesti ainoa risteytys, joka rodussa tehtiin Yhdysvaltoihin siirtymisen jälkeen.
Plottinajokoirat eivät olleet yleisiä. 1800-luvun jälkipuoliskolla metsästäjät alkoivat etsiä niitä ja halusivat niitä itselleen. Plottin perhe ei halunnut luopua koiristaan helposti, mutta 1900-luvulle tultaessa plotteja alkoi olla jo muidenkin käsissä. Suosio nosti pintaan eripuraa sekä Plottin perheen sisällä, että muiden rodun harrastajien välillä. Eripura koski lähinnä risteytyksiä. Toiset eivät niitä halunneet, toiset taas pitivät niitä välttämättöminä, sillä rotu perustui vain viiteen kantakoiraan. Myös koirien väritys aiheutti kiistoja.
Suurelle yleisölle tuntematon
Vaikka plottinajokoira on Yhdysvalloissa metsästäjien suosiossa ja Pohjois-Carolinan osavaltiorotu, se on suurelle yleisölle edelleen melko tuntematon. Kotimaansa rajojen ulkopuolella se tunnetaan vielä huonommin. American Kennel Club tunnusti rodun vasta vuonna 2008 ja Suomen Kennelliitto kaksi vuotta myöhemmin. FCI ei toistaiseksi ole hyväksynyt plottinajokoiraa.
Plottinajokoira on Suomessa tuore ja vielä suhteellisen harvalukuinen rotu. Tuomas Liukkonen ja Suvi Turunen (kennel Nordic Warriors) kertovat, että ensimmäiset plotit rekisteröitiin Suomessa vuonna 2011. Rotujärjestö on Suomen Ajokoirajärjestö ja rotuyhdistys on vasta perustettu Plottinajokoirayhdistys ry, joka laatii parhaillaan rodulle jalostuksen tavoiteohjelmaa.
Rekisteröintimäärät ovat pysyneet maltillisina ja alle sadan, joskin huippuvuonna 2016 rekisteröitiin 104 plottia. Viime vuoden lukema on 56.
– Määrät ovat olleet viime vuosina hieman laskusuunnassa. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi suurpetopolitiikka, Liukkonen ja Turunen toteavat.
Råbockens-kennelnimellä viisi plottipentuetta kasvattanut Tiina Loimupalo kertoo, että koiria tuodaan pääasiassa Ruotsista ja Yhdysvalloista. Vientiä on pääasiassa länsinaapuriin.
Hän toivoisi kasvattajilta rehellistä yhteistyötä rodun hyväksi. Samoin ajattelee neljä pentuetta kasvattanut Mika Mähönen, kennel Siperin.
– Plotteja on niin vähän, että kaikki yhteistyö on todella tärkeää. Soraääniä kuuluu välillä esimerkiksi ulkonäöstä ja tuontikoirista, mutta terve arvostelu kuuluu asiaan varmasti kaikissa roduissa, hän pohtii, ja mainitsee rodun herättävän nykyään kiinnostusta myös Saksan ja Viron puolella.
Kymmenen vuotta rotua harrastanut ja kaksi pentuetta kasvattanut Satu Karhu (kennel Bear Patrol) ei usko plotin nousevan erityisen suureen suosioon.
– Enemmänkin tuntuu, että uutena rotuna sitä on tietämättömyyden vuoksi vieroksuttu. Käyttötarkoitus suurriistakoirana on monelle vieras ja yllättävä. Kysymyksiä rodusta tulee etenkin silloin, kun ihmiset kuulevat sen ominaisen voimakkaan ja kantavan haukkuäänen.
Ei kerrostaloon
Kasvattajien mukaan pentuja menee vain metsästäviin koteihin eivätkä he innostu pennun myymisestä kerrostaloon. Tiina Loimupalon mukaan rotu on haukkuherkkä ja haukkuääni on kuuluva. Plotti on riistavietiltään vahva ja aistii kaikin aistein mahdollista saalista myös kotona ollessaan.
– Kovan ja kantavan äänen lisäksi kerrostalossa ongelmaksi voi muodostua tilan puute. Plotti vaatii paljon tilaa liikkua, jotta se ei turhaudu ja tylsisty, Satu Karhu lisää.
Hänen mukaansa tyypillinen koti plottinajokoiralle löytyy suurriistaan painottuvan aktiivisen metsästäjän luota. Plotti on mahdollista saada ensimmäiseksi koiraksi, mutta rotu vaatii paljon käyttämistä metsällä ja liikkumista luonnossa sekä pitkäpinnaisuutta.
– Osa plottinajokoirista kehittyy hitaasti, jolloin sille on annettava reilummin aikaa. Nartut ovat usein helpompia koulutettavia ja miellyttämisenhaluisempia kuin urokset, hän kertoo.
Tuomas Liukkonen ja Suvi Turunen mainitsevat, että isot urokset ovat kestävämpiä ja nopeampia metsällä kuin pienet nartut. Muilta osin sukupuolten väliset erot ovat melko pieniä.
– Toivoisimme, että pentuja menisi etupäässä karhunmetsästäjille. Plotteja hankitaan myös pienemmälle riistalle, mutta mielestämme niiden pyyntiin on Suomessa tarjolla parempiakin rotuja, he pohtivat.
Kotona kiltti, metsällä peloton
Tiina Loimupalo kuvailee plottia kiltiksi, ystävälliseksi, seuralliseksi ja perheelleen uskolliseksi. Tuomas Liukkonen ja Suvi Turunen lisäävät, että rotu soveltuu lapsiperheeseen ja käy niin ulko- kuin sisäkoiraksi. Sisällä se hakeutuu mielellään omistajansa syliin sohvalle.
– Metsällä se sen sijaan on peloton, hellittämätön, rohkea, itsevarma, kestävä, ketterä, sisukas ja kiihkeä.
Mika Mähösen mukaan plotti eroaa muista ajavista koirista rohkeutensa osalta metsästystilanteissa.
– Kun ajettava riistaeläin on ajettu kiinni, se siirtyy puolustusasemiin eikä enää pakene koiraa. Tällöin koirasta voi tulla ajettava. Plotti kestää tämän tilanteen erittäin hyvin eikä pakene paikalta. Se suorastaan innostuu siitä, vaikka saaliseläin olisi suurpeto ja se kävisi päälle pilkkopimeässä.
– Plotti on sinnikäs ja se pystyy jäljittämään pitkiä yön yli kestäviä jäljityksiä ja juoksemaan kymmeniä kilometrejä seuratessaan riistaa. Se kykenee uimaan pitkiä matkoja ja haukkumaan yksin tai ajueessa vaarallisia eläimiä vaarallisissa olosuhteissa, Mähönen kertoo.
Oma kuppi on tärkeä
Mähösellä on kolme plottia sekä yhdeksän muuta koiraa. – Plotti on jalostettu lauma-ajuriksi, joten se tulee toimeen muiden kanssa häkin ulkopuolella. Sisäpuolella on parempi, että koirat asustavat yksin. Luonne on hieman kiivas ja terrierimäinen, ja erityisesti ruoasta tulee erimielisyyksiä.
Satu Karhulla on seitsemän plottia. Koirista neljä on narttuja, kolme uroksia. Koirat tulevat pääosin hyvin toimeen keskenään ja ovat perusluonteeltaan kilttejä, mutta toisinaan samanikäisten koirien kesken saattaa tulla nahistelua.
Tuomas Liukkosen ja Suvi Turusen luona asuu neljä plottia sekä kolme muuta koiraa.
– Koirat ovat omissa häkeissään ja pystyvät kohtaamaan toisensa verkkojen vieressä ulkotarhassa. Häkkien ulkopuolella saattaa tulla erimielisyyksiä urosten välillä. Oma ruoka on tärkeä asia, joten sitä puolustetaan muilta lauman jäseniltä. Vieraat koirat haukutaan herkästi, mutta kohdattaessa käytös on ystävällistä.
Valioituminen vastoin käyttötarkoitusta
– Alkuperäinen käyttötarkoitus eli metsästys on harrasteiden ykkönen. Näyttelyissä käyminen on viime aikoina lisääntynyt. Rodussa näkyy jonkin verran linjajakoa sen mukaan, metsästetäänkö pien- vai suurriistaa, Satu Karhu kertoo.
Hänen mukaansa ongelmana on se, että ajokokeet eivät vastaa rodun käyttötarkoitusta.
– Plottinajokoiralla on samat valioitumisehdot kuin suomenajokoiralla. Tämä tarkoittaa sitä, että plotilla täytyisi ajattaa kokeet pienriistalla, mikä on rodun käyttötarkoituksen vastaista. Muotovalion titteliin vaaditaan ykköstulos jäniksen- tai ketunajokokeesta.
Toinen ongelma on Mika Mähösen mukaan pyyntilupien saaminen ilveksen ja karhun ajoon. Jos koealueella ei ole voimassa olevaa pyyntilupaa, ei kokeesta tule mitään.
– Miten voi treenata koiraa, jos ei ole mahdollisuuksia koetella sen ominaisuuksia tositilanteessa? Myös suurriistavirka-aputoiminta eli SRVA vaatii erikoistilanteissa koirilta kokemusta ja omistajalta tietoa koiransa osaamistasosta oikeassa tilanteessa. Niitä pitäisi voida hankkia, hän toteaa.
Metsästyspainotteisuus näkyy jalostustietokannassa. Viime vuonna yksi plotti kävi ketunajokokeissa ja toinen mejäkokeessa ja ilveksen ajokokeessa. Luonnetestissä kävi kaksi plottia, mutta mitään muita tuloksia ei ole. Karhunhaukkutaipumuskokeen suorittaa tilastojen valossa alle yksi plotti vuodessa.
Käytännön metsästys on plottien kanssa ykkösjuttu eivätkä kaikki rodun harrastajat näe esimerkiksi näyttelyissä käymistä tärkeänä. Tiina Loimupalo kertoo, että häntä on vuosien varrella jopa kritisoitu näyttelyissä käymisestä.
– Muutama henkeen ja vereen plottimies on kertonut, kuinka koirat menevät näyttelyttämisestä pilalle eivätkä ne metsästä enää koskaan, hän naurahtaa.
Tunne koirasi metsällä
Tuomas Liukkonen ja Suvi Turunen kertovat, että plottinajokoira työskentelee metsällä yleensä pysäyttäen riistan tai ajaen sen puuhun. Tyypillinen metsästyspäivä alkaa yön hämärässä liinaamalla metsäteitä. Tällöin koira kulkee kytkettynä ja merkkaa karhun ylikulkukohtia haukkumalla. Kun jälki on varmistettu ja karhu motitettu, alueen ympärille laitetaan passiketju.
– Sitten koira lasketaan irti jäljelle ja sen tehtävä on ajaa karhu passiketjuun tai saada se seisontahaukkuun. Plotin ääni kuuluu kesäisessä metsässä todella kauas. Jotkut plotit haukkuvat jo kuumalle jäljelle ja haukkutiheys muuttuu karhun kohtaamisessa. Toiset taas alkavat haukkua vasta karhun ylösnousun jälkeen. Tämän takia omistajan on tunnettava koiransa tavat hyvin ennen metsästykseen osallistumista.
– Karhun metsästyksessä toimivia pentuja on pentueissa prosentuaalisesti vähän. Toimivat vanhemmat eivät välttämättä periytä metsästysominaisuuksia, he painottavat.
Metsälle lähdetään hakemaan kokemuksia ja jännitystä samanhenkisten ihmisten kanssa, ja onnistuneet metsästystilanteet kruunaavat päivän.
– Päivät metsällä ovat pitkiä. Siellä nukutaan ja syödään kun ehditään, mutta onnistumiset ovat aina mieleenpainuvia. Omistajana parasta on nähdä koiran ilo jo autoa pakatessa.
– Kun koira pääsee toteuttamaan metsässä luonteenomaista toimintaa ja se nauttii tekemisestään, nousee hymy myös omistajan huulille.
Vaivaton liikkuja
Rotumääritelmä kuvaa plottinajokoiraa huomiota herättävän väriseksi, elinvoimaiseksi ja voimakkaaksi mutta sulavalinjaiseksi koiraksi, jossa yhdistyvät rohkeus ja toiminnallisuus. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 51-63,5 senttiä, nartun 51-58.
– Yhdysvalloista tuodut koirat ovat yleensä keskikokoisia tai pienempiä. Ruotsista sen sijaan tulee järeitä ylärajan koiria, Mika Mähönen kertoo.
Pää on ryhdikkäästi pystyssä ja ilme on itsevarma, utelias ja päättäväinen. Kuono on keskipitkä ja huulet antavat kuonolle lähes neliömäisen vaikutelman. Purenta on leikkaava.
Silmät ovat ruskeat tai pähkinänruskeat. Korvat riippuvat kauniisti ja ne ovat keskipitkät, pehmeän tuntuiset, melko leveät ja ylös tai kohtuullisen ylös kiinnittyneet. Levitettyjen korvien keskiväli on uroksilla 45,5-51 senttiä, nartuilla 43-48. On hylkäävä virhe, mikäli korvan kärki ulottuu kirsun ohi tai korvat riippuvat pitkinä kuten vihikoiralla.
Kaula on keskipitkä, lihaksikas ja kuiva. Ylälinja laskee loivasti. Selkä on lihaksikas, vahva ja tasainen. Häntä kiinnittyy hieman selkälinjan alapuolelle ja on melko pitkä, vapaasti liikkuva, korkea-asentoinen ja sapelimainen. Se näyttää melko paksulta ja kapenee voimakkaasti. Hännässä voi olla vähäinen harja.
Liikkeet ovat kauniit ja sulavat ja askellus on rytmikästä. Plottinajokoira liikkuu vaivattomasti, ketterästi ja nopeasti erilaisissa maastoissa. Etuaskel ulottuu pitkälle eteen ja takaraajoissa on voimakas työntö.
– Turkinhoito on helppoa. Vedellä ja pesuaineella silloin tällöin pärjää. Turkki on ohut, joten pakkasella lenkkeillessä sekä metsästyspäivän jälkeen koiralla kannattaa käyttää loimea, Tiina Loimupalo sanoo.
– Tassut ovat kovilla talvella, kun lumessa on jääkuori. Silloin koiralle kannattaa laittaa sellaiset tossut, joita esimerkiksi valjakkourheilussa käytetään, Mika Mähönen vinkkaa.
Tuomas Liukkonen ja Suvi Turunen kertovat, että toivotuin väritys on brindle, mutta myös muita sallittuja värisävyjä on runsaasti. Pentueeseen voi syntyä useita erisävyisiä pentuja, vaikka vanhemmat olisivat brindlejä.
Suuria pentueita
Satu Karhu kertoo, ettei plotti ole mukana Pevisassa. Hän toivoisi, että tulevaisuudessa tilanne muuttuisi, sillä tällä hetkellä rodun terveyttä uhkaavin asia on tietämättömyys terveydentilasta.
Vuonna 2018 syntyi 75 plottia. Niistä neljä on lonkka- ja kyynärkuvattu. Yksi sai lonkkatuloksen A, yksi B:n ja kaksi C:n. Jokaisen kyynärtulos oli puhdas eli 0.
Karhun mukaan rotu voi saavuttaa yli 12 vuoden iän, mutta monen koiran kohtalona on menehtyä jo nuorempana työnsä äärellä. Jalostustietokantaan on kirjattu 78 menehtynyttä plottia. Niistä 14 löytyy kohdasta tapaturma tai liikennevahinko ja kaksi kohdasta petovahinko. Lisäksi yksi on merkitty kadonneeksi metsästyksen yhteydessä.
– Pentueet ovat isoja, jopa 12 pentua. Astutukset, synnytykset ja pentujen hoito sujuvat hyvin, Karhu kertoo.
Tiina Loimupaloa huolettavat erityisesti rodussa esiintyvät allergiat. Myös närästystä ja korvatulehduksia esiintyy.
Tuomas Liukkonen ja Suvi Turunen mainitsevat myös atopian ja silmäongelmat. Lisäksi heitä huolestuttaa riittävien käyttöominaisuuksien puuttuminen joiltakin ploteilta. Tähän pitäisi puuttua jalostusvalinnoilla.
– Jos koira ei ajakaan karhua, voi seurauksena olla ennenaikainen lopetus, he harmittelevat.
Jalostustietokannan mukaan kuusi koiraa on lopetettu tästä syytä.
Hurja kohtaaminen villisian kanssa
Mika Mähönen ihailee plottien rohkeutta ja sisukkuutta tiukoissa paikoissa. Hän muistelee erästä villisika-ajoa.
– Motitimme kahta sikaa noin kolme kilometriä halkaisijaltaan olevaan mäkeen. Lunta oli jo lähes puoli metriä. Laskin koirani yöjäljelle ja odotin sen aloittavan ajon.
– Ajo ei alkanutkaan. Sen sijaan kuulin pelkkää seisontahaukkua noin 700 metrin päästä. Lähdin tarpomaan paikalle ja ajattelin jo, että se haukkuu jotakin aivan muuta kuin sikaa. Pääsin paikalle ja menin katajapehkoon haukun sekaan. Saman tien tajusin, että sika on koiran edessä noin kymmenen metrin päässä minusta. Koira seisoo välissämme enkä uskalla ampua sen yli.
– Sika tajusi minun läsnäoloni ja lähti tulemaan kohti. Se jyräsi koiran ja ne pyörivät yhtenä könttinä ja hävisivät katajikkoon. Ajo lähti taas liikkeelle kohti passiketjua, mutta pian kuului seisontahaukku, jonka jälkeen koira huusi suoraa huutoa.
Kun Mähönen pääsi viimein koiran luo, se makasi hangella tokkuraisena ja verisenä. Kaikesta huolimatta se yritti edelleen villisian perään.
– Sain koiran kiinni ja tarkastin sen vammat. Rintalasta oli halki ja lapaluu poikki. Oli sunnuntai-ilta ja päivystyskeikka Kuopiossa kustansi 1643 euroa. Pääasia oli silti, että koira jäi eloon ja toipui koettelemuksestaan.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä heinäkuussa 2023.
