Pystykorvien roturyhmään kuuluva shiba on noussut raketin lailla tunnetuksi ja kysytyksi seurakoiraroduksi. Suosion kasvua ovat siivittäneet hauskat kuvat sosiaalisessa mediassa. Rotu on itsenäinen ja tuntee arvonsa, mutta se ei ole lainkaan niin jääräpäinen kuin usein mainitaan.
Ensimmäiset Manner-Aasian ihmiset koirineen valloittivat Japanin saaret esihistoriallisella ajalla. Sittemmin mongolialaista syntyperää olevat joukot valloittivat alueen ja ajoivat asukkaat kohti pohjoista. Näiden ihmisten koirarodut sekoittuivat keskenään ja niistä muodostui pohja aitojapanilaisille roduille.
Kaupallinen yhteistyö länsimaiden kanssa voimistui 1600-luvulla. Sen myötä Japaniin saapui uudenlaisia koiria, joita alettiin suosia. Ne saivat sekoittua alkuperäisrotuihin satojen vuosien ajan, kunnes japanilaiset huomasivat, että heidän omat rotunsa olivat katoamispisteessä. Kansallinen tietoisuus nousi ja sen myötä kiinnostus omiin rotuihin. Niitä alettiin kerätä ympäri maata ja järjestelmällinen kasvatustyö sai alkunsa.
Shiban tyyppisiä koiria käytettiin pienriistan metsästykseen. Shiba tarkoittaa pientä punaista pensasta ja rodun nimityksen on arveltu juontavan juurensa joko turkin punaisesta väristä, koiran pienestä koosta tai siitä, kuinka koirat raivasivat tiensä pensaiden ja puskien läpi metsästystilanteessa.
Tokion ensimmäinen kansallinen koiranäyttely järjestettiin vuonna 1932 ja siellä esitettiin 15 shibaa. Näyttely- ja jalostustoiminta lähti vauhdilla liikkeelle, mutta toinen maailmansota keskeytti sen. Rotu elvytettiin uuteen kukoistukseen sodan jälkeen ja nykyisin Japanissa on lähes miljoona shibaa ja rotu on nostettu kansallisaarteen asemaan.
Rekisteröinnit nousukiidossa
Sodan jälkeen japanilaiset veivät koiriaan maailmalle. Euroopan ensimmäiset shibat tulivat Ruotsiin ja Italiaan. Suomi sai ensimmäiset shibansa vasta 1980-luvun loppupuolella ja ne tulivat Japanista ja Ruotsista. Kasvatustyö lähti käyntiin hitaasti ja viime vuosituhannen puolella rekisteröintejä oli enintään parikymmentä vuosittain.
– Viimeiset kymmenen vuotta rotu on keikkunut muotirodun rajamailla. Shiba tuli suuren yleisön tuntemaksi muun muassa sosiaalisessa mediassa kiertävien meemikuvien vuoksi ja pentujen kysyntä on ollut suurta. Suomalaisten kasvattajien maltilliset pentuemäärät ovat auttaneet pitämään rodun kasvun tasaisena, ja hetken huumassa rotuvalintansa tehneet ostajat usein karsiutuvat jopa vuoden mittaisesta pennun odotuksesta muiden ratkaisujen pariin, kertoo Sini Suutari (kennel Mirai No), joka on kasvattanut shiboja vuodesta 2010.
Viime vuonna rekisteröitiin ennätykselliset 217 shibaa. Nousu on ollut nopea, sillä vain muutama vuosi aiemmin rotu hädin tuskin hätyytteli sadan rekisteröinnin rajaa.
– Kysyntää pennuille on enemmän kuin tarjontaa. Tämä luo tilaisuuden kasvattajille, jotka tuottavat määrää laadun kustannuksella. Suhtautuisin varauksella kasvattajaan, jolla on aina pentuja saatavilla, varoittaa pian parikymmentä vuotta rotua kasvattanut Katri Marttila, kennel Yukiguni No. Hän oli aluksi viehättynyt kotimaisista pystykorvaroduista, mutta hiljaisempi shiba oli taajamaan parempi vaihtoehto.
Myös Marjo Puranen (kennel Inaridou) päätyi rotuun kompromissin kautta. Hänen miehensä ihaili suomalaisia metsästyspystykorvia, mutta molempia kiehtoi myös japanilainen vivahde.
– Shiban konstailemattomuus ja eleganssi vei mennessään. Rotu on tietyllä tavalla peruskoira, mutta samalla se on alkuperämaansa lähettiläs, joka tuo mukanaan palasen Japanin historiaa ja kulttuuria.
Rotuyhdistys oli vuoteen 2007 saakka Akita ja Shiba ry. Sittemmin perustettiin Suomen Shiba ry. Rotujärjestö on Suomen Seurakoirayhdistys.
Ulkomailta hyvää ja huonoa
Purasen mielestä suomalaisten shibojen ulkomuodollinen taso on melko hyvä. Häntä huolestuttavat ostajat, jotka eivät saa kotimaasta haluamaansa pentua ja lähtevät etsimään sellaista ulkomailta tuntematta rotua tarpeeksi.
– Nopein ratkaisu ei aina ole paras. Ostajan tulisi ymmärtää, etteivät kauniit kuvat Instagramissa ja world wide shipping -lupaukset ole mikään tae hyvistä koirista. Todellisuus kuvien takana voi olla aivan toisenlainen. Toki ulkomailta saa myös arvokasta oppia ja yhteistyökumppaneita.
– Viime vuosina pentuja on tuotu eniten Venäjältä ja muista itäisistä naapurimaista. Jonkin verran koiria tulee muualta Euroopasta ja yksittäisiä koiria Japanista ja Yhdysvalloista, Puranen kertoo.
Sini Suutarin mukaan isossa kuvassa rodussa on tapahtunut kehitystä parempaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
– Esimerkiksi luonne on kehittynyt sopivasti seurakoiramaisemmaksi ja keskikoko on pienentynyt kohti rotumääritelmän ihannetta. Lisäksi terveystutkimuksia tehdään aiempaa enemmän.
Siisti opportunisti
Suutari kertoo, että shiba hankitaan ensisijaisesti kotikoiraksi ja luonnossa liikkumisesta pitävien seuralaiseksi. Harvalla ostajalla siintävät mielessä harrastuslajien kilpakentät, mutta moni saattaa myöhemmin innostua kokeilemaan erilaisia lajeja.
– Shiba sopii myös ensikoiraksi, kunhan ostaja on oikeasti valmis paneutumaan koiran koulutukseen ja tarvittaessa hakemaan neuvoja ja tukea esimerkiksi koirakursseilta. Uros ja narttu eroavat toisistaan erityisesti koulutustilanteissa. Uros on energisempi ja enemmän hajujen perään. Nartut taas saattavat ajatutua juoksujen jälkeen omaan kuplaansa ja käpertyvät mieluummin sohvalle kuin lähtevät treenaamaan. Urokset tulevat yleensä toimeen vain narttujen ja leikattujen urosten kanssa. Nartut ovat hieman hyväksyvämpiä.
– Pentua suunnittelevalle haluan painottaa kahta seikkaa. Vapaana ulkoilun mahdollisuudet ovat rajalliset, sillä shiballe ei yleensä saa opetettua satavarmaa luoksetuloa. Kannattaa myös varautua siihen, että shiba ei välttämättä hyväksy kotiinsa muita koiria. Nämä uhkakuvat eivät välttämättä toteudu, mutta niihin on hyvä varautua, Suutari ohjeistaa.
Hänen mukaansa rotu on kissamaisen siisti ja vähän haukkuva, joten se sopii hyvin kerrostaloon.
– Siisteys on välillä jopa yllättävää. Ulkoilin pihallani ensimmäisen shibapentuni kanssa, kun se yllättäen ryntäsi pensasaidan läpi naapuriin. Ihmettelin koiran toimintaa, kunnes huomasin sen menneen kakalle. Toimituksen jälkeen se loikki takaisin samaa reittiä. Tämä oli hyvä käytännön opetus shiban siisteydestä.
Katri Marttilan mielestä on jopa hyvä asia, ellei aiempaa koirakokemusta ole. Shiban kanssa voi aloittaa puhtaalta pöydältä, kun kokemuksia toisenlaisista roduista ei ole. Hänen mukaansa rotu sopii ihmiselle, joka ei kaipaa itsetunnon kohottajaa. Omistajan ego on oltava kunnossa, jotta koira ei pidä häntä aivan lapasena.
– Jo pikkupentu on opportunisti, joka osaa keplotella tahtonsa läpi, ellei omistaja osaa pitää puoliaan. Legendaarinen shibakiljunta yllättää kynsiä leikatessa tai kylvetyksessä. Jos sitä säikähtää ja antaa periksi, on peli menetetty.
Marjo Purasen mielestä rotuun liitetyt kissamaiset termit johtavat usein harhaan. Häneltä on jopa kyselty pentua, vaikka kyselijä inhosi koiria. Hän oli lukenut, että rotu on kissamainen. Moni kyselee myös koiraa, joka on rauhallinen ja haukkuu vähän.
– Sehän ei tarkoita, että rotu olisi hiljainen.
Vahvaa luottamusta
Purasen mukaan shiban alkukantainen luonne ja palveluhalukkuus on aivan päinvastaista kuin esimerkiksi palveluskoirilla.
– Tämä ei silti tarkoita, etteivätkö shibat olisi älykkäitä ja nopeita oppimaan. Shiba kunnioittaa auktoriteetteja ja luotettavaa, itsensä kanssa sinut olevaa henkilöä. Epäröivä ihminen ei saa shiban luottamusta. Siksi etenkin koulutuksen alkutaipaleella kannattaa paneutua vahvistamaan yhteispeliä ja luottamusta.
– Mielestäni luonteen tärkeimmät ominaisuudet ovat avoimuus, aktiivisuus ja tarkkaavaisuus yhdistettynä innokkuuteen, itsevarmuuteen ja pelottomuuteen. Miinuspuolena rodussa esiintyy resurssiaggressiivisuutta, mutta siihen voidaan puuttua oikeanlaisella koulutuksella, Puranen kertoo.
Sini Suutari lisää, että uskollisuus ei synny nopeasti eikä ole ostettavissa, mutta kun luottamus on syntynyt, shiba ei lähde vieraan matkaan ja kuuntelee tarkalla korvalla vain omaa ihmistään.
– Shiban kanssa tarvitaan huumorintajua ja kärsivällisyyttä. Shiba kyllä oppii nopeasti talon tavoille, mutta kyllästyy nopeasti, jos sille yritetään opettaa sen mielestä turhia asioita, Katri Marttila sanoo.
Hän muistuttaa myös, ettei rotu pääsääntöisesti ole koirapuistokoira. Se ei varsinaisesti ole riidanhaastaja, mutta vieraiden koirien sietäminen tai niiden kanssa toimeen tuleminen ei ole rodun vahvinta aluetta.
Itsenäisyys tekosyynä
– Shiba on monipuolinen koira, mutta sen kanssa harrastaminen on vielä valitettavan harvinaista. Jotkut ovat onneksi löytäneet tiensä agilityn pariin, muutama myös rallytokoon, tokoon, koiratanssiin ja noseworkiin sekä kaverikoiratoimintaan, Marjo Puranen kertoo.
– Ajatus shibasta harrastuskoirana on silti edelleen harmillisen kaukainen ja rodun itsenäisyyttä käytetään turhan usein tekosyynä omalle laiskuudelle ja osaamattomuudelle. Omat kasvattini pyrin myymään harrastaviin koteihin ja itse harrastan shiban kanssa pelastuskoiratoimintaa.
Puranen iloitsee siitä, että nykyään yhä useampi shiba pääsee toteuttamaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan eli metsästystä. Hän kehottaa tällöin vahvistamaan koiran haukkutaipumuksia, sillä rodun hiljaisuus voi muodostua metsällä ongelmaksi.
Muotovalion titteliin ei vaadita käyttötulosta.
Jännittäjän rotu?
Yksi harrastajista ja kisaajista on Rebecca Saleh. Häntä kiinnosti shiban kompakti koko, liioittelematon ulkomuoto ja itsenäisyys, mutta myös mahdollisuus lenkkeillä, vaeltaa ja halutessaan harrastaa koiran kanssa. Kun hän hankki Mianen (Kibo No Khoshi Kadzari), oli aikomus käydä pääasiassa näyttelyissä ja ehkä hieman höntsäillä muita lajeja, mikäli koiraa sattuisi kiinnostamaan.
– Miane sai minut innostumaan tokosta aivan uudella tavalla ja tulevaisuudessa toivon pääseväni mukaan SM-kisoihin joukkueeseen. Vaikka olen aiemmin harrastanut paimenrotuisten kanssa, pidän silti Mianea tietyllä tavalla parhaimpana harrastuskoirana, mitä minulla on koskaan ollut. Se ei turhaudu ja aja itseään huonoon vireeseen, se haluaa tehdä oikein ja on erittäin älykäs ja ajattelevainen. Se motivoituu niin leluista kuin ruokapalkasta.
– Se ei myöskään paineistu. Tämä on minulle tärkeä asia, sillä olen kova jännittämään. On helpottavaa kisata sellaisen koiran kanssa, joka ei reagoi jännittyneeseen mielentilaani eikä muutenkaan stressaa kisapaikan kuulutuksista tai muusta hälinästä.
Tokon lisäksi he harrastavat agilityä, rallytokoa ja koiratanssia. Uusin kiinnostuksen kohde on verijälki.
– Kävimme viime kesänä yhden kurssin ja se oli tavattoman mielenkiintoista. Miane tuntui olevan luonnonlahjakkuus. Tuntuu hyvältä voida tarjota koiralle jotakin sille luontaista tekemistä. Jos hirvikärpäsiä ei olisi, olisi verijälki ehdoton suosikkilajini, Saleh naurahtaa.
Hänen mukaansa shibojen kanssa harrastetaan monipuolisesti, mutta harrastajajoukko on pieni. Hän haluaisi heittää ajatuksen shiboista jäärinä romukoppaan ja kannustaa innokkaita harrastajia koulutuskentille.
– Potentiaalia on, mutta viitseliäisyyttä se vaatii. Epäilijöitä ei kannata kuunnella, eikä verrata itseään muihin.
Pullamössöjä ja aitojapanilaisia
Shiba on yleisvaikutelmaltaan pienikokoinen, tasapainoinen ja hyväluustoinen. Sillä on kehittyneet lihakset ja voimakas rakenne. Liikunta on nopeaa, vapaata ja kaunista. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 39,5 senttiä, nartun 36,5. Sukupuolileima on selvä.
Otsa on leveä ja otsapenger selvästi erottuva. Kuononselkä on suora, huulet tiiviit ja kirsu musta. Purenta on leikkaava. Silmät ovat hieman vinoasentoiset, kolmion muotoiset, eivät liian pienet ja väriltään tummanruskeat. Korvat ovat suhteellisen pienet, kolmion muotoiset, hieman eteenpäin kallistuneet ja tanakasti pystyssä.
– Rotu on ollut paljon esillä mediassa, joten nykyisin se tunnistetaan katukuvassa hyvin. Vaikka varsinaista jakoa käyttö- ja näyttelylinjaan ei ole, on rodussa erotettavissa länsimainen pullamössöshiba, joka eroaa aitojapanilaisesta tyypistä liioitellun söpönä, ylimuhkeana ja leveänä, Katri Marttila kertoo.
Selkä on vaakasuora ja vahva, lanne leveä ja lihaksikas. Vatsaviiva on hieman kohoava. Korkealle kiinnittynyt häntä on paksu, asennoltaan terhakasti kiertynyt tai sirpinmuotoisesti kaartunut.
– Shiba on väriltään punainen, black & tan tai seesami. Jälkimmäisin vaikuttaa olevan nyt muodissa ja niitä tunnutaan tuotettavan pelkän värin vuoksi. Valkoisia tai kerman värisiä pentuja syntyy toisinaan, mutta se ei ole rotumääritelmän mukainen väri. Erikoisuudet kiinnostavat, joten niillekin on kysyntää, Marttila sanoo.
Marjo Purasen mukaan turkki on hyvin tarkoituksenmukainen, säänkestävä ja helppohoitoinen. Se on lähes itsepuhdistuva ja shiba pitää turkistaan myös itse huolta. Karvanlähtöaikana pohjavillaa irtoaa valtavasti ja lähtöä voi vauhdittaa pesulla ja föönauksella.
– Monet kokevat karvanlähdön suorastaan ahdistavana, mutta itse olen alkanut kerätä villat talteen, kehräytän ne langaksi ja suorastaan odotan seuraavaa karvanlähtöä, Puranen vinkkaa.
Ei yhden illan juttuja
– Shiba liittyi Pevisaan vuonna 2015. Pentujen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärkuvauslausunto sekä voimassa oleva polvilausunto ja silmätutkimus. Kyynärien raja-arvo on 1 ja polvien 2. Kakkostuloksen saaneen koiran voi parittaa ainoastaan nollatuloksen saaneen kanssa. Nartun tulee olla astutushetkellä vähintään 24 kuukauden ikäinen, uroksen 18 kuukauden. Koirakohtainen maksimijälkeläismäärä on 25, joskin viimeinen pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan, Puranen kertoo.
Hänen mielestään rodun kokonaisterveydestä ei ole riittävän hyvää käsitystä. Vaikka rotua pidetään keskimääräistä terveempänä, tulee asiaan silti kiinnittää huomiota.
– Keskusteluissa tulee esille esimerkiksi allergioita, atopiaa ja ruuansulatusvaivoja, muttei oikeastaan mitään sellaista, mihin suoranaisesti voisi tarttua. Toivoisin, että myös kotikoirien terveyttä tutkittaisiin laajemmin.
Samaa mieltä on Sini Suutari. Hän haluaisi tietää, miksi esimerkiksi allergiat ovat yleistyneet ja mitä asialle voisi tehdä. Suutaria huolettavat vielä harvinaisten mutta vakavien sairauksien mahdollinen yleistyminen. Hän toivoisi, että koirat eivät saisi kovin montaa pentuetta nuorella iällä. Tällöin sairaudet eivät ehtisi monistua samoissa sukulinjoissa.
– Kokemukseni mukaan shibat ovat melko pitkäikäisiä. Monet porskuttavat 14-vuotiaiksi, hän lisää.
Katri Marttila kertoo, että pentuekoko on 3-4. Astutukset voivat olla monimutkaisia, sillä alkukantainen rotu tarvitsee aikaa pariutumiseen ja suhteen muodostumiseen. Yhden illan jutut eivät välttämättä onnistu.
– Synnytykset sujuvat yleensä hyvin ja nartut ovat hyviä emoja. Pennut syntyvät jäntevinä ja elinvoimaisina.
Kiljuntadraamaa
Vaikka shiba ei hauku turhia, se ei suinkaan ole äänetön. Kasvattajat muistuttavat shibojen äänekkäästä kiljunnasta, joka säikyttää etenkin ensikertalaisen. Joskus kokenutkin koiratuntija pelästyy sitä.
– Juoksutin koiranäyttelyssä koiraani edestakaisin tuomarin edessä. Yhtäkkiä koira kiljahti, heittäytyi maahan pitkälleen ja jatkoi kiljumistaan. Tuomari oli hyvin huolissaan, väänteli käsiään ja kyseli, mikä koiralle tuli. Totesin, että se on shiba, eikä tässä auta nyt kuin odotella. Kun koira huomasi, ettei draamasta saanut enempää huomiota osakseen, se nousi ylös, ravisteli ja jatkoimme matkaa. SA jäi saamatta sillä kerralla. Tuomari taisi olla liian järkyttynyt, Katri Marttila naurahtaa.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä toukokuussa 2023.
