Sileäkarvainen noutaja on iloinen touhottaja ja kaikkien kaveri. Se soveltuu aktiiviseen kotiin harrastuskoiraksi, lenkkeilykaveriksi tai metsästyskäyttöön. Rodun vaivana ovat erilaiset syövät, jotka vievät monia koiria jo nuorella iällä.

Sileäkarvainen noutaja eli flätti on peräisin 1800-luvun Englannista. Kun fasaanijahti nousi suosituksi, tarvittiin koiria, jotka pysyivät lintujen ylösajon ajan hiljaa hallinnassa, mutta pystyivät keräämään saaliin talteen tarkasti ja nopeasti ajon jälkeen. Jahti vaati useiden koirien käyttöä, joten koirien tuli olla sosiaalisia.

Aluksi painotus oli hyvissä käyttöominaisuuksissa, mutta varsin pian alettiin kiinnittää huomiota myös ulkomuotoon. Yhteneväinen ulkomuoto saavutettiin melko nopeasti, ja vanhojen valokuvien perusteella nykyinen sileäkarvainen noutaja näyttää edelleen hyvin samantyyppiseltä kuin alkuperäinen.

Vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa sileäkarvainen noutaja oli Englannin suosituin noutaja, mutta 1920-luvulla se joutui väistymään ykköspaikaltaan labradorien ja kultaistennoutajien tieltä. Erityisesti toinen maailmansota pienensi kantaa, sillä moni kasvattaja joutui asepalvelukseen. Sodan jälkeen kasvatus oli enää vain muutamien kasvattajien käsissä, ja jalostusmateriaalia oli vain joidenkin kymmenien koirien verran.

Koska rotu piti käytännössä kasata uusiksi jäljellä olevan materiaalin perusteella, oli kasvattajien turvauduttava vielä 60-luvullakin roturisteytyksiin esimerkiksi kultaistennoutajien kanssa.

80-luvulla rotu alkoi saada suosiota näyttelykoirana, mikä lisäsi kasvattajien ja rekisteröintien määrää voimakkaasti.

Ruotsiin on vielä matkaa

– Suomen ensimmäinen sileäkarvainen noutaja tuli Ruotsista. Se oli narttu nimeltään Puhs Hera ja sen toi Kenneth Kankkunen vuonna 1967. Tuolloin rodun nimi oli vielä pitkäkarvainen noutaja, kertoo vuonna 1981 rodun pariin päätynyt Kaija Leinonen, kennel Noanarkin.

– Nykyään rotua kutsutaan kansanomaisesti flätiksi, sillä sen englanninkielinen nimitys on flatcoated retriever, hän lisää.

Kasvatustyö alkoi Suomessa varovaisesti, mutta 1980-luvun noutajabuumi osui myös flätteihin. Rekisteröinnit parhaimmillaan lähes tuplaantuivat vuodessa. Ensimmäinen rotua harrastava yhdistys perustettiin vuonna 1982. Rotujärjestö on Suomen sileäkarvaiset noutajat ry.

”Flätti ei ole noussut erityiseksi muotiroduksi, enkä usko massiiviseen suosioon tulevaisuudessakaan.”

kasvattaja anu Vorobjev

Viime vuonna rekisteröitiin 188 sileäkarvaista noutajaa. Määrä on rodulle melko tavanomainen, sillä rekisteröinnit pyörivät yleensä kahdensadan molemmin puolin.

– Flätti ei ole koskaan noussut erityiseksi muotiroduksi, enkä usko massiiviseen suosioon tulevaisuudessakaan. Rotu on aktiivinen ja energinen ja se tarvitsee paljon liikuntaa ja virikkeitä, joten esimerkiksi vähemmän aktiivinen kaupunkilaiskoti päätyy yleensä johonkin toiseen rotuun, kertoo 11 pentuetta kasvattanut Anu Vorobjev, joka kasvattaa nykyisin yhteistyössä Marianne Forsellin kanssa kennelnimellä Flat Power.

Kasvattajat pitävät rodun ulkomuodollista tasoa Suomessa hyvänä.

– Ruotsin tasoon on silti vielä matkaa. Siellä flätit ovat aivan omaa luokkaansa. Ruotsista tulee meille eniten tuontikoiria. Eniten vientiä on Baltian suuntaan, kertoo Henna Tuononen (kennel Buumin), joka kasvattaa yhteistyössä Mari Elon kanssa.

– Yhteishenki rodun piirissä on hyvä. Tapahtumat ovat aina lämminhenkisiä, oli kyse sitten päänäyttelystä tai Flattimestaruudesta. Kasvattajien kesken tehdään paljon yhteistyötä, mutta toki sitä voisi olla vieläkin enemmän, kertovat 22 pentuetta kasvattaneet Sirpa ja Mikko Saastamoinen, kennel Harvahampaan.

Aktiiviseen kotiin

– Tyypillinen flättiharrastaja on aktiivinen ja liikunnallinen ihminen, joka pitää luonnossa liikkumisesta ja puuhailusta koiransa kanssa. Onneksi edelleen löytyy metsästäjiä, jotka hankkivat flätin sen rodunomaiseen käyttöön lintumetsälle, Kaija Leinonen kertoo.

Anu Vorobjevin kokemuksen mukaan flätin hankkii nuori aikuinen nainen, joka innostuu harrastamisesta, ja jonka puolisokin tempautuu mukaan. Pian onkin jo metsästyskortin hankinnan aika, ja harrastus syvenee.

– Näin minulle kävi, ja tiedän monia kaltaisiani. Yleensä yhtä flättiä seuraa pian toinen ja kolmas. Pelkäksi seurakoiraksi en rotua suosittele.

Kasvattajat pitävät rotua ensikoiraksi soveltuvana.

– Tällöin ostajien kanssa täytyy käydä kunnolliset keskustelut, jotta yllätyksiä ei tulisi ja nuori koira ei joutuisi vaihtamaan kotia. Flätti ei sovi kaikille, Sirpa ja Mikko Saastamoinen muistuttavat.

Kasvattajien mielestä urokset ovat miellyttämisenhaluisempia kuin nartut.

– Rotu on sinänsä helppo kouluttaa, mutta luonteensa ja hyvän mielikuvituksensa vuoksi samaa harjoitusta ei voi toistaa, koska flätti alkaa tarjota pian omia variaatioitaan. Kouluttajan on oltava aina askelta tai paria koiraansa edellä.

Heidän mielestään urokset ovat rehellisempiä ja miellyttämisenhaluisempia kuin nartut.

Kerrostaloasuminen flätin kanssa sujuu yleensä hyvin, sillä rodulla ei ole tapana haukkua turhia. Asumismuotoa tärkeämpää on aktiviteettien määrä.

– Olen asunut koirieni kanssa kerrostalossa enkä näe siinä ongelmia, kunhan koirilla on tarpeeksi tekemistä, Henna Tuononen sanoo.

Raatoja ja vaatteita

Sirpa ja Mikko Saastamoisen mielestä parasta sileäkarvaisissa noutajissa on ehdottomasti niiden iloisuus ja loputon tekemisen into.

– Flätin kanssa tunnet aina olevasi ehdoton ykkönen. Toisaalta tämä on myös rodun miinuspuoli. Pitkän päivän väsyttämänä ei aina todellakaan jaksaisi sitä, kun koko lauma haluaa vahvasti osoittaa rakkauttaan.

He muistuttavat rodun riistaviettisyydestä. Koskaan ei voi tietää, mitä noutaja suuhunsa löytää.

– Metsälenkeiltä löytyy jos jonkinmoista, ja taitava noutaja haluaa luonnollisesti tuoda ja esitellä saaliinsa omistajalleen. Ällöttävin löytö oli jäinen vasikan pää, jonka nyt jo edesmennyt koiramme raahasi luokseni. Yritin kiilata pään pienen kuusen oksien väliin, jotta koirani ei löytäisi sitä uudestaan, mutta seuraavalla lenkillä sain pään lahjaksi uudestaan.

– Tänä keväänä toinen uroksemme löysi ilveksen tappaman peuran, jolta oli syöty vain rintalihat. Kovasti koira yritti, mutta saalis oli sille liian painava ja se oli jätettävä metsään.

”Ne haistavat veden pitkien matkojen päästä. Aina on oikea aika ja paikka pulahdukselle.”

kasvattaja Kaija leinonen

Myös Kaija Leinonen on saanut koiriltaan lahjaksi erilaisia saaliseläinten osia sekä monenlaisia vaatekappaleita. Lenkkeillessä kannattaa myös varautua siihen, että flätit löytävät aina paikan pieneen pulahtamiseen.

– Ne haistavat veden pitkien matkojen päästä. Oli se sitten mutainen oja, virtaava joki, hyllyvä suolampi tai pohjaton kalliorantainen järvi, on aina oikea aika ja paikka pulahdukselle.

– Flätit ovat myös melkoisia kahlekuninkaita. Ne oppivat nopeasti kääntämään kahvoja ja räpläämään yksinkertaiset lukot auki ilman, että oveen jää minkäänlaisia raapimajälkiä. Reissussa ollessa täytyy aina miettiä tarkkaan, miten esimerkiksi laivan hyttiin tai hotellihuoneeseen voi koiria jättää, jotta ne eivät juokse käytävällä vastaan aamiaiselta palatessa. Flätin kanssa elämä ei ole koskaan tylsää, Leinonen naurahtaa.

Jo sileäkarvaista noutajaa 1800-luvulla kehitettäessä oli yksi tärkeä kriteeri se, että rotu tulee toimeen porukassa. Kasvattajien mukaan näin on edelleen.

Leinosella on viiden uroksen lauma, ja kaikki tulevat mainiosti toimeen keskenään.

– Vieraita koiria suvaitaan myös niin kauan, kunhan ne eivät aiheuta uhkaa tai tunge iholle. Flätit ovat hyvin uteliaita ja suvaitsevaisia koiria, oli kyseessä sitten ihmiset, toiset koirat tai muut eläimet.

Metsälle ja kehään

– Flätti on monipuolinen harrastuskoira ja monet harrastavat useampaa eri lajia. Suosituimmat lajit näyttelyiden lisäksi ovat noutajien metsästyskokeet, mejä, rallytoko, agility ja nosework. Työskentelyhalu on kova, mutta rotu on myös häiriöherkkä. Keskittymiskyky ei ole aina paras mahdollinen, Henna Tuononen kertoo.

– Flätti ei ole välttämättä se parhain rotu kaikkiin lajeihin, mutta se on yleensä hyvä suorittaja lajissa kuin lajissa, hän lisää.

Flätti nuolee ennemmin naaman kuin käy kiinni.

Anu Vorobjevin mukaan kouluttamista helpottavat koiran suuri miellyttämisenhalu ja ahneus. Ruokapalkka tehostaa oppimista.

Sirpa ja Mikko Saastamoisen mukaan rotu sopii jokaiseen tarjolla olevaan lajiin, joskin suojelun voi pudottaa listalta pois. – Flätti nuolee ennemmin naaman kuin käy kiinni.

He toivoisivat näkevänsä nykyistä enemmän flättejä rodunomaisissa kokeissa, sillä rodun käyttöominaisuudet ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Muotovalion arvoon vaaditaan noutajien taipumuskokeen hyväksytty tulos.

– Rotu halutaan säilyttää dual purpose -koirana, joka tarkoittaa sitä, että saman koiran kanssa voi kilpailla menestyksekkäästi niin näyttelyssä kuin metsästyskokeessa, Kaija Leinonen lisää.

Turkinhoito on helppoa

Rotumääritelmä kuvaa sileäkarvaista noutajaa keskikokoiseksi, iloiseksi ja eloisaksi koiraksi, joka on voimakas olematta kömpelö ja jalo olematta hontelo. Uroksen ihannekorkeus on 59-61,5 senttiä, nartun 56,5-59.

Pää on pitkä ja kuiva ja kallo litteä eikä kovin leveä. Otsapenger on vähäinen. Leuat ovat pitkät ja voimakkaat, jotta koira kykenee kantamaan suussaan jäniksen tai suuren riistalinnun. Purenta on täydellinen ja säännöllisen leikkaava.

Silmät ovat keskikokoiset ja väriltään tumman- tai pähkinänruskeat. Ilme on hyvin älykäs. Korvat ovat pienet, tiiviisti päänmyötäiset ja kohtalaisen korkealle kiinnittyneet.

Liikkeet ovat vapaat ja sulavat, edestä ja takaa katsoen suorat.

Karvapeite on tiheä, mahdollisimman sileä ja laadultaan hienosta keskivahvaan. Häntä ja raajat ovat hapsuttuneet. Häntä heiluu eloisasti, mutta se ei saa nousta paljon selkälinjan yläpuolelle.

– Sallitut värit ovat musta ja maksanruskea. Mikäli molemmat vanhemmat kantavat keltaista väriä, saattaa pentueeseen syntyä keltaisia pentuja, mutta se ei ole rodulle hyväksytty väri. Keltaiset pennut kyllä rekisteröidään. Samassa pentueessa voi olla kaikkia värejä. Eniten syntyy mustia, kertoo Anu Vorobjev.

– Turkinhoito on mielestäni helppoa. Koira pestään, mikäli se on likainen tai menossa näyttelyyn. Turkkia siistitään saksimalla korvakarvat, kaula, rinta, tassut ja häntä.

Vitsauksena syöpä

– Flätti kuuluu Pevisaan. Jalostuskoirilta tulee kuvata lonkat ja kyynärpäät, ja myös silmätarkastus vaaditaan. Monet tutkituttavat nykyisin myös selän ja polvet, kertovat Sirpa ja Mikko Saastamoinen.

Rodun pahin vitsaus on syöpä, joka vie monia koiria alle kahdeksanvuotiaana. Terveenä pysyneet voivat porskuttaa 12-vuotiaiksi. Yleisimmät syövät ovat luu- ja sisäelinsyövät sekä ihokasvaimet.

– Rotu on mukana syöpätutkimuksessa, jossa tutkittavilta koirilta kerätään verinäyte kolmen kuukauden välein, Anu Vorobjev mainitsee.

Hänen mukaansa astutukset, synnytykset ja pentujen hoito sujuvat pääasiassa hyvin, ja pentuekoko on suuri. Yli kymmenen pentua ei ole harvinaisuus.

– Syöpien jälkeen toiseksi yleisin kuolinsyy on onnettomuudet ja tapaturmat, mikä johtunee rodun vilkkaasta luonteesta, Henna Tuononen kertoo.

Hänen Laku-flattinsä hyppäsi mökkireissulla kesken ajon puoliksi avonaisesta auton takaikkunasta pientareelle kerien. Kauhistus oli suuri, mutta siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä toukokuussa 2025.