Vanhaenglanninlammaskoira ei sovi siivousintoilijoille eikä laiskoille turkinhoitajille, mutta rodulle sydämensä menettäneet eivät sitä toiseen vaihtaisi. Lampurissa viehättää erityisesti iloinen ja omistajauskollinen luonne.
Vanhaenglanninlammaskoiran sukujuuret ovat Walesin alueella. Rodun tehtävänä oli avustaa lammaslaumojen siirrossa esimerkiksi markkinoille. Tehtävä vaati kestävyyttä, hyvää keskittymiskykyä ja säänkestävyyttä.
Hännät oli tapana typistää, mistä johtuu rodun vanha kutsumanimi bobtail. Typistämisen syistä on esitetty monenlaisia teorioita. Yksi suosituimmista tarinoista on, että verottaja ei kyennyt erottamaan typistettyhäntäistä koiraa lampaiden joukosta.
Työkoiria jalostettiin käyttöominaisuudet edellä, joten sukutaulujen laatiminen tai ulkonäölliset seikat eivät olleet erityisen merkityksellisiä. Jalostuksessa käytettiin todennäköisesti myös muita rotuja, kuten suojelevia keski- ja itä-eurooppalaisia koiria sekä muita paimenkoiria.
Vanhaenglanninlammaskoirien ensimmäinen rotujärjestö perustettiin vuonna 1888 ja pian sen jälkeen julkaistiin rotumääritelmä. Tunnetuin alkuaikojen kasvattaja oli kennel Shepton.
1900-luvulle tultaessa rodun merkitys työkäytössä väheni ja sittemmin se on toimittanut pääasiassa seurakoiran virkaa.
Leijonaemona tunnetuksi
Ensimmäiset vanhaenglanninlammaskoirat tulivat Suomeen 1920-luvulla. Ne toi unissasaarnaajana mainetta kerännyt Maria Åkerblom, joka kasvatti useita rotuja kennelnimellä av Ros-Loge. Hänen lammaskoiranarttunsa sai runsaasti huomiota vuonna 1941, kun Korkeasaaren leijonaemo hylkäsi kaksi pentuaan, ja ne sijoitettiin Åkerblomin pentunsa menettäneen lammaskoiranartun hoiviin. Leijonat kulkivat hänen mukanaan Turun koiranäyttelyyn, ja huomio sekä rodulle että leijonille oli taattua.
Suomen vanhin rotua edelleen kasvattava kennel on Czarlinda’s, jonka puuhamiehenä toimii Erno Lindahl yhdessä Merja Lindahlin ja Tatu Kauppisen kanssa.
Rotua kutsutaan yleisesti lammaskoiraksi tai lampuriksi.
– Walt Disney teki vuonna 1959 elokuvan nimeltä Shaggy Dog – Koiruutta kerrakseen. Elokuvassa poika muuttuu vanhaenglanninlammaskoiraksi, ja se sai minut ihastumaan rotuun välittömästi. Pian huomasin lehdessä Åkerblomin pentujen myynti-ilmoituksen, ja siitä alkoi elämäni lammaskoirien parissa, Erno Lindahl kertoo.
Rodun kutsumanimi ja myös rotujärjestön nimi on vaihdellut vuosien aikana.
– Rotua kutsutaan yleisesti vain lammaskoiraksi tai lampuriksi. Kansainvälinen lyhenne on OES, Old English Sheepdog. Aikaisemmin rotua kutsuttiin nimityksellä bobtail, kun häntiä vielä typistettiin. Rotujärjestömme nimi oli aluksi Suomen Bobtailkerho, mutta tämä on sittemmin saatu vaihdettua, kertoo Annemari Kuokka (kennel Mustikkakuonon), joka on toiminut rodun parissa yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
Aluksi yhdistys vaihtoi nimensä muotoon Vanhaenglanninlammaskoirat – Finnish Old English Sheepdog Club ry. Vuodesta 2014 alkaen se on ollut Vanhaenglanninlammaskoirat ry – Old English Sheepdog Club of Finland.
Suosion aallonpohja
Rotu ei ole missään vaiheessa noussut suureksi kansansuosikiksi.
– Rodun suosio on hiipunut myös rodun alkuperämaassa, ja sen tulevaisuudesta on jopa syytä olla huolissaan. Vanhoja kasvattajia eläköityy, eikä uusia tule tilalle. Mistä saisimme uusia, rodun tuntevia ja asiansa osaavia kasvattajia täyttämään vanhemman sukupolven jättämää aukkoa, Kuokka pohtii.
– Ihmiset haluavat nykyään helppohoitoisen, pienikokoisemman koiran. Vaativa turkinhoito ja rodun suuri koko pitävät suosion loitolla, lisää 39 pentuetta kasvattanut Päivi Kakriainen, kennel Blockhead’s.
90-luvun alkupuolella rotu ylsi vielä yli sataan rekisteröintiin vuodessa, mutta sen jälkeen alamäki on ollut todellinen. Viime vuonna rekisteröintejä oli vain kymmenen, edellisvuotena 42.
Ulkonäkö kunnossa
– Suomalaisten näyttelykoirien taso on erinomainen ja ne pärjäävät säännöllisesti Cruftsissa, Maailman ja Euroopan Voittaja -näyttelyissä sekä rodun kasvattajille tärkeässä Euro OES -erikoisnäyttelyssä. Tasomme on myös laaja, sillä viimeisen kolmen vuoden aikana lähes kaikki lampurit ovat saaneet näyttelyssä laatuarvosanan erinomainen. Tänä vuonna Champion of Champions -kisaan kutsuttiin peräti kaksi lammaskoiraa, Erno Lindahl kertoo.
– Myös taso terveys- ja luonneasioissa on Suomessa melko hyvä. Ulkomaan tuonnit ovat välttämättömiä, mutta tuontikoirien joukossa on myös koiria, jotka eivät sovi jalostuskäyttöön luonteensa tai terveystilanteensa vuoksi. Esimerkiksi viimeisin tuontiurokseni sai lonkkatuloksen D ja putosi pois jalostuskäytöstä, Annemari Kuokka harmittelee.
Päivi Kakriaisen mukaan koiria tuodaan pääasiassa muualta Euroopasta, ja joitakin yksilöitä Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta. Vienti on vähäistä ja kohdistuu pääasiassa Baltiaan.
Kasvattajat toivoisivat aktiivisempaa yhteishenkeä. – Jokainen tekee jalostusvalintoja omilla kriteereillään. Kuvaisin yhteishenkeä lähinnä laimeaksi, Kakriainen toteaa.
– Kasvattajien painotukset vaikuttavat yhteistyötahoihin. Toiset painottavat näyttelyitä ja toiset muita seikkoja, mutta meitä kaikkia tarvitaan pienilukuisessa rodussamme, Annemari Kuokka huomauttaa.
Rotu-uskollisuus kukoistaa
– Pentuja syntyy todella vähän ja suuri osa niistä menee vanhoille tutuille lammaskoiraharrastajille. Uusia harrastajia rodun piiriin tulee melko vähän. Lampuri-ihmiset ovat kovin rotu-uskollista porukkaa, joten ensimmäisen jälkeen otetaan yleensä pian toinen. Tyypillisesti myös uusilla rodusta kiinnostuneilla on jokin aiempi kontakti rotuun esimerkiksi lapsuudesta. Nämä jäävät mieleen ja sydämeen, Kuokka kertoo.
”Lampuri haluaa olla samassa huoneessa ja samalla sohvalla kuin sen omistajakin.”
Kasvattaja Annemari kuokka
Hänen mukaansa on yleinen harhaluulo, että vanhaenglanninlammaskoira ei sopisi kerrostaloon.
– Lampuri haluaa olla samassa huoneessa ja samalla sohvalla kuin sen omistajakin. Yksiökin voi riittää. Rotu sopii myös ensikoiraa harkitsevalle. Toki normaali peruskoulutus vaaditaan jo ihan koiran suuren koon vuoksi.
Päivi Kakriainen ei suosittele rotua siivousintoilijoille, sillä turkki kuljettaa ulkoa roskia ja hiekkaa. Myös irtokarvoja kertyy lattialle, etenkin, jos turkin harjaus jää vähemmälle.
– Valitettavan usein kysytään heti aluksi, että voihan sen turkin leikata lyhyeksi. Tässä on mielestäni ristiriita. Miksi katsotaan turkkirotu, jos sen turkki ollaan heti ajelemassa pois?
Erno Lindahlin mukaan kouluttaminen on helppoa, sillä lampuri on älykäs ja oppii asiat nopeasti.
– Mielestäni nartut ovat hieman älykkäämpiä kuin urokset, mutta toisaalta uroksesta saa paremmin kaverin sohvalle, Lindahl toteaa.
Kuin omistajansa varjo
Lindahlit kuvailevat vanhaenglanninlammaskoiria inhimillisiksi, lapsiystävällisiksi, innokkaiksi hoivaajiksi, lempeiksi ja viisaiksi.
– Lampurit pitävät arkirutiineista. Niiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa koirissa ihmetystä. Myös puheitaan pitää varoa, sillä koirat tarkkailevat ja kuuntelevat omistajaansa herkeämättä. Ne seuraavat omistajaansa kaikkialle ja osallistuvat kaikkeen, he kertovat.
– Rotumääritelmässä mainitut mukautuvaisuus, tasapainoisuus, rohkeus, uskollisuus ja luotettavuus eikä vähääkään hermostunut tai vihainen luonne kuvaavat ilahduttavan hyvin suurta osaa lampureista, Tatu Kauppinen lisää.
Annemari Kuokan mukaan lampurin paras piirre on juuri sen luonne. Sen vuoksi muita rotuja ei tarvitse edes harkita.
– Hauskoja vekkuleita, kaikille ystävällisiä ja arjessa ja reissussa helppoja. Vaikka pientä jääräpäisyyttä joskus löytyy, on perusluonne kuuliainen ja kiltti. Nämä eivät karkaile, joten koiraa voi helposti pitää irti. Itsenäisyyttä ja etäisyyttä lampurilta on turha odottaa.
Tylsyys saattaa saada kiltin lampurin tuhmuuksien tielle ja tekemään omia ratkaisuja.
– Miinuspuolena pidän rodussa ajoittain esiintyvää arkuutta ja liiallista pehmeyttä. Lammaskoiran ei kuulu olla arka, pelokas eikä epäluuloinen. Sellaisia yksilöitä ei pidä käyttää jalostuksessa, Kuokka painottaa.
Liiallinen tylsyys saattaa silti saada kiltinkin lampurin tuhmuuksien tielle ja tekemään omasta mielestään hyviä ratkaisuja.
– Etenkin nuoret lampurit keksivät kaikenlaista. Esimerkiksi yksi koiristani tietää varmasti, että nameja on jossakin, ja ne on vain sinnikkäästi kaivettava esille. Se tutkii järjestelmällisesti kaikki paikat, kunnes herkut löytyvät. Lampureiden paimennustaipumus saattaa myös tulla esiin tilanteissa, joissa sitä ei kaivata. Koiramme paimentavat esimerkiksi lapsenlapsiamme, mikä ei todellakaan olisi aina tarpeellista, Päivi Kakriainen kertoo.
Vain harvat harrastavat
– Suosituin harrastus kautta aikojen on ollut näyttelyissä käyminen. Nykyisin niissäkin kävijämäärät ovat pienentyneet aika tavalla, ja kehiä kiertävät samat aktiivit. Tämä ei ihmetytä, sillä näyttelyturkin ylläpito on vaativaa ja omistajan turkinhoitotaidoilla on suuri merkitys koiran pärjäämiseen. Vuosi vuodelta turkit ovat käyneet muhkeammiksi, Annemari Kuokka kertoo.
– Näyttelyiden rinnalle on noussut muita harrastusmuotoja. Harrastajamäärät eivät päätä huimaa, mutta muutama on uskaltautunut rallytokon, agilityn ja paimennuksen pariin. Lammaskoirat eivät ole mitään kisatykkejä, mutta innostuvat kyllä lajista kuin lajista, hän jatkaa.
Päivi Kakriaisen mukaan rotu ei ole ainakaan Suomessa jakautunut eri linjoihin, mutta kasvattajilla on omat painotuksensa. Muotovalion arvoon ei vaadita käyttötulosta, eikä rodulla ole palveluskoiraoikeuksia.
Voimakas ja tasapainoinen
Rotumääritelmä kuvailee vanhaenglanninlammaskoiraa voimakkaaksi, neliömäiseksi, erittäin sopusuhtaiseksi ja kauttaaltaan tasapainoiseksi koiraksi. Uroksen säkäkorkeus on vähintään 61 senttiä, nartun 56.
Pää on melko neliömäinen ja silmien yläpuolelta selvästi kaareutuva. Otsapenger erottuu selvästi. Kuono on vahva, neliömäinen ja tylppä, leuat voimakkaat ja purenta leikkaava. Myös tasapurenta hyväksytään, mutta se ei ole toivottava.
Silmät ovat etäällä toisistaan. Niiden väri on tummanruskea tai sininen, mutta hyväksyttyä on myös wall-eye, eli toinen silmä ruskea ja toinen sininen. Korvat ovat pienet ja litteästi pään sivuilla riippuvat.
Kaula on kohtalaisen pitkä, vahva ja kauniisti kaartuva. Runko on melko lyhyt ja tiivis. Säkä on lanneosaa alempana. Häntä on asennoltaan luonnollinen ja siinä on tuuheat, karheat hapsut. Myös luonnontöpöjä syntyy.
Liike on kävellessä takaa katsottuna karhumaisen rullaavaa. Ravissa eturaajat ojentuvat vaivattomasti ja takaliikkeen työntö on voimakas.
Harrastuksena turkinhoito
Vanhaenglanninlammaskoira on turkkirotu. Karvapeite on runsasta, karheaa ja pörröistä ja aluskarva vettä hylkivää. Takaosa on etuosaa karvaisempi.
– Pennut syntyvät mustavalkoisina, ja mustat osat harmaaantuvat iän myötä. Sallitut värit ovat harmaa-valkoinen ja sininen-valkoinen, mutta jälkimmäisiä syntyy todella harvoin. Minulle on syntynyt yksi sininen pentu, ja se todella erottui muista pennuista hopeanhohtoisella värillään, Annemari Kuokka kertoo.
Päivi Kakriainen varoittaa, että turkinhoito on etenkin pari ensimmäistä vuotta vaativaa.
– Tähän vaikuttavat turkin laatu ja määrä. Erityisesti liian runsas pohjavilla on hankala hoitaa, ellei tahtotila ole todella korkealla. Näyttelyyn pestään vähintään valkoiset osat. Kotikoiria pestään harvemmin, ja monet päätyvät pitämään turkin lyhyenä.
Tatu Kauppisen mukaan kaikkein upeimpiin turkkeihin pitää usein käyttää eniten aikaa.
”Turkki tulee harjata huolellisesti jakaus jakaukselta vähintään kerran viikossa.”
kasvattaja Päivi kakriainen
– Tärkeintä on säännöllisyys. Turkki tulee harjata huolellisesti jakaus jakaukselta vähintään kerran viikossa. Alusvilla tulee säästää, sillä se luo muhkean lampurimaisen vaikutelman. Harjauskerran väliin jättäminen ei säästä minuuttiakaan aikaa, sillä seuraavalla kerralla turkin avaamiseen voi mennä moninkertainen aika.
– Koira tulee opettaa jo pennusta saakka hoitotoimenpiteisiin. Hyvin opetettu lampuri hyppää iloisesti harjauspöydälle ilman erillistä kehotusta, hän lisää.
Erno Lindahl muistelee, kuinka eräs hänen koiristaan putosi jätekaivoon, eikä pullollinen Fairyakaan riittänyt puhdistamiseen. Silloin ei paljon naurattanut, varsinkaan, kun seuraavana päivänä oli näyttely.
Astutusmurheita
– Vanhaenglanninlammaskoira kuuluu Pevisaan. Jalostuskoiralla tulee olla kuvattuna lonkat ja kyynärät sekä silmät tarkastettu. Lonkkien raja-arvo on C, ja C-lonkkainen voidaan parittaa vain A-lonkkaisen kanssa. Lonkkatilanne on pysynyt melko hyvänä, mutta valitettavasti D- ja E-tuloksia putkahtelee aika ajoin. Myös kyynärpäissä ilmenee välillä kakkos- ja kolmostuloksia. Tulevaisuudessa olisi hyvä miettiä raja-arvoa myös kyynärpäille, Annemari Kuokka pohtii.
– Myös muita luuston ongelmia ilmenee ajoittain, ja erilaiset syövät ovat viime aikoina lisääntyneet rodussamme. Kannan huolta myös yleistyneistä allergioista ja yliherkkyyksistä, hän lisää.
Päivi Kakriainen mainitsee, että rotu oli pitkään vailla ainuttakaan kaihitapausta, mutta viime aikoina niitä on ilmaantunut useampia.
– Keskimääräinen elinikä on kymmenen vuoden paikkeilla, mutta rodussa on joitakin 15-vuotiaita ikinuoria yksilöitä.
Hänen mukaansa pentueet ovat keskimäärin kuuden pennun kokoisia. Nartut hoitavat pentueensa pääosin hyvin, mutta astutukset huolettavat.
– Jostakin syystä nykyään suositaan keinosiemennystä, vaikka yksilöt olisivat fyysisesti kohdakkain. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että sekä urosten että narttujen lisääntymisvietti säilyisi vahvana. Jätän astutuksen tekemättä, ellei se onnistu luonnollisesti.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä kesäkuussa 2025.
Alkuperäistä otsikkoa muokattu 2.6.2026.
