Whippet on Suomen suosituin vinttikoira. Rakenteeltaan siro mutta urheilullinen koira sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin. Ensimmäiset pari vuotta whippet voi olla riiviökin, mutta aikuistuttuaan se on kotioloissa varsin huomaamaton. Tärkeintä on, että se pääsee juoksemaan.
Whippet kehitettiin nykymuotoonsa 1800-luvun Isossa-Britanniassa, mutta rodun juuret ulottuvat antiikin aikoihin saakka. Kautta aikojen ihailtu ja tavoiteltu ominaisuus on ollut nopeus ja ketteryys.
Vuoteen 1832 asti tiukat lait säätelivät metsästysoikeutta ja koirien omistamista ja käyttöä Englannissa. Vain riittävässä asemassa olevilla oli oikeus metsästää vinttikoirilla. Arvostetuin rotu oli englanninvinttikoira. Talonpoikien koiria rampautettiin, jotta niistä ei olisi metsästyskäyttöön.
Ylhäisön kenneleistä karanneista, varastetuista ja lahjoitetuista koirista alkoi talonpoikien käsissä syntyä whippet: pienempi kuin greyhound, mutta soveltuva rottien ja kanien pyyntiin. Koiria kutsuttiin köyhän miehen greyhoudeiksi. Kun metsästys vapautui, ne alkoivat kasvattaa suosiotaan.
1800-luvun puolivälissä whippettejä alettiin käyttää kilpaurheilussa. Aidatulle alueelle päästettiin kaneja, joita koirat jahtasivat. Näihin aikoihin rotuun todennäköisesti sekoittui terrieriä, sillä osa koirista oli karkeakarvaisia.
Kenneltoiminnan järjestäytymisen myötä elävien kanien jahtaaminen alkoi korvautua 200 jaardin eli 184 metrin suoralla matkalla, jonka koirat juoksivat rättiä heiluttavan omistajansa luokse. Whippet hyväksyttiin roduksi ensimmäisenä Yhdysvalloissa, vuonna 1888. Kaksi vuotta myöhemmin myös Iso-Britannia hyväksyi rodun.
1960-luvulla rotu alkoi eriytyä juoksijalinjaan ja näyttelylinjaan.
Sata vuotta Suomessa
Ensimmäiset viisi whippettiä tulivat Suomeen Tanskasta sata vuotta sitten. Ensimmäinen pentue syntyi heinäkuussa 1925 Bror Schaumanin kenneliin. Rodun alkutaival oli hiljaista aikaa, eikä koiria tuotu tai kasvatettu mainittavasti.
60-luvulla tuonti alkoi vilkastua ja varsinainen kasvatustyö pääsi alkamaan. Whippet-Harrastajat ry perustettiin vuonna 1981, ja vuonna 1996 se sai rotujärjestöoikeudet.
Rekisteröintilukemat pyörivät pitkään parinsadan molemmin puolin, mutta viime vuosina suosio on noussut. Huippuvuosi oli 2021, jolloin rekisteröitiin 424 whippettiä. Viime vuoden lukema oli 332. Whippet on roturyhmänsä ylivoimaisesti suosituin rotu.
– Whippet ei silti ole mikään muotirotu. Olen tosin huomannut, että moni ulkomuototuomarikollega sekä Suomessa että ulkomailla on päätynyt hankkimaan itselleen whippetin, vaikka oma tausta olisi aivan toisenlaisissa roduissa. Whippet on kiva ja helppo koira moneen muuhun rotuun verrattuna, ja sitä kuulee usein mainostettavan terveenä ja pitkäikäisenä, mitä se pääsääntöisesti onkin, Leila Stenlund (kennel Mandeville) kertoo.
– Messukeskuksen näyttelyssä whippet on usein kolmen yleisimmän rodun joukossa, hän jatkaa.
Vuodesta 1992 whippettejä kasvattanut Mari Kääriäinen (kennel Besties) on huomannut, että tietyissä ammateissa olevat suosivat rotua.
– Ei ole harvinaista, että puolet pentueesta lähtee eläinlääkäreille, eläintenhoitajille ja opettajille. Rotu kiinnostaa eleganttia mutta urheilullista koiraa arvostavia. Eläinlääkintäalalla työskentelevät arvostavat whippetin terveyttä, hän kertoo.
Linjajaon mukaista hajontaa
Leila Stenlundin mukaan suomalaisten whippettien ulkomuodossa on hajontaa. Esimerkiksi isokokoisia koiria näkee usein. Käyttö- ja näyttelylinjaisten ääripäät ovat kaukana toisistaan.
Marjaana Siltanen kasvattaa äidiltään perityllä 50-vuotiaalla Sökövintin kennelnimellä ratalinjaisia koiria.
– Rotu on jakautunut näyttely- ja juoksulinjoihin, sekä näiden risteytyksiin, eli sekalinjaisiin. Näyttelyissä juoksijoille ei ole yleensä palkintoja luvassa, sillä ne eivät ole niin kulmautuneita kuin näyttelylinjaiset. Näyttelywhippetit myös liikkuvat eri tavalla kuin lihaksikkaat juoksuwhippetit.
– Ratajuoksupuolella suomalaisten koirien taso on hyvä ja koiria käy kilpailemassa Keski-Euroopassa.
Siltasen mukaan kasvattajat tekevät jonkin verran yhteistyötä keskenään. – Olen järjestänyt rodulle terveystarkastuksia vuodesta 2007 alkaen. Niihin olivat tervetulleita kaikkien kasvattajien whippetit linjoista riippumatta, sillä ehdolla, että tulokset ovat julkisia.
Urheilemattoman urheilukoira
Kasvattajat pitävät whippettiä ensikoiraksi soveltuvana rotuna. Leila Stenlund muistuttaa, että tällöin ostajan kannattaa kuunnella kasvattajan neuvoja huolellisesti ja olla tähän yhteydessä matalalla kynnyksellä.
Mari Kääriäisen mukaan whippetille on mahdollista opettaa monia asioita, kunhan palkkio on kohdallaan. Rodulle sopivat paremmin lyhytkestoiset ja täysivauhtiset suoritukset, kun taas hidastempoisiin ja pitkää yhtäjaksoista keskittymistä vaativiin lajeihin kouluttaminen voi olla työläämpää.
– Whippetin kanssa pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta, vaikkei itse olisikaan kummoinen urheilija. Koira kun juoksee omaehtoisesti saadessaan siihen mahdollisuuden, eikä omistajan tarvitse välttämättä jaksaa edes hölkätä mukana, Kääriäinen sanoo.
Hänen mielestään whippet soveltuu asumaan kerrostalossa, sillä se ei ole erityisen herkkähaukkuinen tai vahtimiseen taipuvainen.
49 pentuetta kasvattaneen Anna Reposen (kennel Mimi Chill’s) mukaan whippet on siitä hauska rotu, että se tuntuu kiehtovan ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa.
– Yhdistävä tekijä omistajilla on ehkä kauneudentaju, joka on ihmisillä sisäsyntyistä. Rotu taipuu omistajansa harrastuksiin ja menoihin melko hyvin, mutta tärkeää olisi voida taata koiralle mahdollisuudet sille tyypillisten viettien toteuttamiseen. Esimerkiksi metsässä vapaana lenkkeily on whippetille tärkeää.
Marjaana Siltasen mukaan liikunnantarve oletetaan usein suuremmaksi, kuin se todellisuudessa on.
– Talvikaudella hankitaan peruskunto ja keväällä spurttaillaan. Kisakaudella emme pahemmin treenaile koiriamme, sillä jokainen kisa ja harjoitus kuluttaa koiraa. Lepo on todella tärkeää kilpailukaudella ja kisojen jälkeen.
Hänen mukaansa aikuiset whippetit ovat kotioloissa todella helppoja, mutta pentuna ja nuorena kaikkea muuta. Silloin vauhti ja järki eivät elä samassa koirassa.
– Tarve ja halu juosta näkyy jo pikkupennuissa. Kasvattajana aina odotan ja toivon, että saan pennut ehjinä uusiin koteihin.
Liikunnalla väsytettävissä
– Whippet on sosiaalinen ja sen kanssa on helppo liikkua kaikkialla. Se osaa käyttäytyä eikä esimerkiksi hypi ihmisten päälle. Kotona se on mukavuuksista pitävä nautiskelija, Leila Stenlund luettelee luonteen hyviä puolia.
– Miinuksena pidän riistaviettiä, jonka vuoksi vapaana ulkoiluttaminen on riskialtista. Myös näyttelylinjaisilla on vietit tallella, ja nähtyään esimerkiksi rusakon koira saattaa kadota näköpiiristä hyvinkin nopeasti. Pahimmassa tapauksessa se katoaa metsään pysyvästi, hän varoittaa.
Myös koiran ahkera pukeminen ulkoilua varten voi olla miinuspuoli, mikäli siitä ei pidä. – Etenkin, kun yksi whippet johtaa usein toiseen ja kolmanteen. Vaatteita ja pukemista riittää, Stenlund huomauttaa.
Marjaana Siltasen mukaan whippetin parhaita ominaisuuksia ovat sopeutuvaisuus, perhekeskeisyys, laumassa viihtyvyys ja kiintyminen omistajaansa, jonka kääntöpuolena saattaa toisinaan esiintyä eroahdistusta. Hänellä on kuusi whippettiä, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään.
– Sosiaalistaminen toisiin koiriin kannattaa aloittaa jo varhain. Meillä viisiviikkoiset pennut pääsevät tutustumaan muuhun laumaan ja oppivat näin koirien kieltä ja tapoja, Siltanen sanoo.
Mari Kääriäisen mielestä whippetin paras kaveri on toinen whippet. Muihin rotuihin se saattaa suhtautua nihkeästi ilman kunnollista sosiaalistamista.
– Syynä tähän lienee se, että whippetharrastajat tuntuvat viihtyvän kaltaisessaan seurassa ja monella on omasta takaa useampi whippet, joten pentu tottuu leikkimään lähinnä omanrotuistensa seurassa. Whippet leikkii mieluusti juoksemalla, jolloin se saattaa joutua muiden rotujen jahtaamaksi esimerkiksi koirapuistossa.
Anna Reposella on kuusi whippettiä ja kolme papillonia.
– Papilloniin verrattuna whippet on liikunnalla väsytettävissä oleva rotu, eikä sille välttämättä tarvitse keksiä erityisiä aivopähkinöitä. Liikunta vapaana metsässä, laadukas ja maittava ruoka sekä pehmeä ja lämmin peti ovat avaimet whippetin tyytyväisyyteen.
Suosikkilajeina näyttelyt ja juoksukisat
Leila Stenlund muistuttaa, että vinttikoirien miellyttämisenhalu on melko vähäistä, joten tottelevaisuusvalion tittelistä haaveilevan ykkösvalinta rotu ei ole. Whippet saattaa suorastaan ylenkatsoa liian innokasta kouluttajaansa.
– Innokkaasti ne silti osallistuvat lajiin kuin lajiin, mutta välillä omilla säännöillään.
Mari Kääriäinen kertoo, että suosituimmat lajit ovat näyttelyissä käyminen sekä rata- ja maastokokeet. Rotua näkee myös agilityn ja rallytokon parissa, ja muutamia tuloksia löytyy ainakin noseworkin, koiratanssin ja mejän puolelta.
– Mielestäni rotu on monipuolinen ja haluan kannustaa harrastamaan useita lajeja. Tästä syystä ehdotin aikoinaan rotujärjestölle Kaunis juoksija -palkintoa, joka nykyisin jaetaan koiralle, joka on osoittanut rodunomaisuutta niin näyttelyssä, radalla kuin maastossa.
Marjaana Siltanen mainitsee, ettei muotovalion titteliin vaadita käyttötulosta.
– Tämä on mielestäni harmillista, sillä whippet on rotumääritelmänsä mukaan alkujaan joko hajuaistin tai näön avulla metsästävä koira.
Vahva mutta siro
Rotumääritelmä kuvaa whippettiä tasapainoiseksi yhdistelmäksi lihasvoimaa, vahvuutta, jaloutta ja siroja ääriviivoja. Uroksen toivottava säkäkorkeus on 47-51 senttiä, nartun 44-47.
Pää on pitkä, kuiva ja tasainen, kuonoa kohti kapeneva ja silmien välistä melko leveä. Otsapenger on loiva. Silmät ovat soikeat ja kirkkaat ja ilme on hyvin valpas. Korvat ovat pienet ja hienorakenteiset ruusukorvat. Purenta on leikkaava.
Kaula on pitkä, lihaksikas ja tyylikkäästi kaareutuva. Ylälinja kaareutuu kauniisti lanteen kohdalla, mutta selkä ei ole köyry, vaan leveä, lihaksikas, kiinteä ja verraten pitkä. Häntä on pitkä ja kärkeä kohti kapeneva. Liikkuvan koiran häntä kaartuu loivasti muttei nouse selkälinjan yli. Rintakehä on erittäin syvä ja vatsalinja selvästi kuroutunut.
Liikkeet ovat erittäin vapaat. Ne eivät saa olla jäykät, korkea-askeliset, lyhyet eivätkä sipsuttavat.
– Kaikki värit paitsi merle ovat sallittuja, ja pentueeseen voi syntyä useampia eri värejä. Yleisimmät värit vaihtelevat linjoittain. Juoksupuolella on enemmän yksivärisiä, Mari Kääriäinen kertoo.
Anna Reposen mukaan turkinhoito on helppoa. Turkki pestään, mikäli koira on hyvin likainen tai ennen näyttelyä, mutta muuten sitä ei juuri tarvitse huoltaa. Ilmojen viilentyessä ja sadekeleillä whippet tarvitsee vaatetusta.
– Nykyisin vaatteita on hyvin saatavilla ja koirat ottavat ne päälleen mielellään, Reponen sanoo.
Selkähuolia ja suuria pentueita
Whippet ei kuulu Pevisa-ohjelmaan.
– Ainakaan vielä, Marjaana Siltanen huomauttaa. Hän uskoo, että lähitulevaisuudessa ainakin selkäkuvauksia aletaan vaatia jalostukseen käytettäviltä koirilta. – Terveyttä tutkitaan jo paljon, ja liian paljon näkee selkätuloksia LTV1-4, hän sanoo.
Myös Leila Stenlundia huolettavat selkäongelmat. Vakavimmissa tapauksissa koira on pitänyt lopettaa. Hän on huolissaan myös sydänvioista, jotka ilmoittelevat itsestään vasta vanhemmalla iällä, joten koiraa on ehkä ehditty jo käyttää jalostukseen.
Mari Kääriäinen kantaa huolta erityisesti autoimmuunisairauksista. Niitä ei löydy helposti tilastoituina tai virallisina tuloksina, joten niitä sairastavia koiria tai niiden lähisukulaisia saatetaan käyttää vahingossa jalostukseen. Ongelmaa on siksi vaikeampi kitkeä.
Anna Reponen kertoo, että rotu on melko pitkäikäinen. Myös lisääntymisasiat sujuvat yleensä ongelmitta ja pentuekoko on suuri, jopa kymmenen pentua. Keskimääräinen pentuekoko on 5-7.
Hän muistuttaa lopuksi kynsien leikkaamisen tärkeydestä osana koiran hoitoa. – Kynnet tulee leikata viikoittain, koska whippet on kokoonsa nähden suhteellisen kevyt koira. Liioitellun lyhyeksi niitä ei kuitenkaan kannata leikata, sillä juoksemaan jalostetulla koiralla tulee olla pitoa maastossa.
– Meillä on onnistuttu luomaan leikkauspäivästä todellinen sirkuspäivä. Kun koirat huomaavat, että kynsisakset otetaan esille, ne suorastaan kisailevat siitä, kuka pääsee ensimmäisenä pedikyyriin. Innokkaimmat palaavat jonottamaan vuoroaan yhä uudestaan ja uudestaan, Reponen naurahtaa.
Juttu on alun perin julkaistu Koiramme-lehdessä lokakuussa 2024.
